Timbuktu

Timbuktu on maailman kuuluisimpia kaupunkeja. Se sijaitsee Saharan aavikolla, lähellä Niger-jokea. Asukkaita noin 10 000.

Kaupungin maine juontaa juurensa 1300-luvulle, jolloin arabien välityksellä alkoi kantautua Eurooppaan huhuja Saharan eteläpuolella olevasta mahtavasta ja rikkaasta Malin valtakunnasta ja pääkaupungista Timbuktusta.

Yllä: Timbuktun yliopiston rakennus on yhä pystyssä

Malin musta kuningas Mansa Musa teki v 1324 pyhiinvaellusmatkan Mekkaan. Mukanaan hänellä oli 60 000 miehen kuormasto ja kultaa niin paljon, että Kairon talouselämä meni sekaisin kymmeneksi vuodeksi. Matkan jälkeen Eurooppaan levisi juutalaisen kartanpiirtäjäkoulukunnan tekemiä karttoja, joissa Mansa Musa istuu kultavaltaistuimella Timbuktussa. Arabitutkimusmatkailija Ibn Battuta teki matkan Maliin 1300-luvun puolivälissä. Hänen matkakertomuksensa lisäsi Malin ja Timbuktun tarunhohtoista mainetta. Battuta kertoi, että Malilla oli 100 000 miehen armeija.
Länsi-Afrikassa ovat olleet mustan Afrikan suurimmat valtakunnat. Wagadu eli Ghana kukoisti 850-1076, Mali 1230-1460 ja Songhai 1400-luvun lopulta vuoteen 1590, jolloin Marokko tuhosi Songhain.

Timbuktu ei ollut koskaan Malin eikä myöhemmän suuren valtakunnan Songhain pääkaupunki. Timbuktu oli hengellinen, sivistyksellinen ja lainopillinen keskus. 1300-luvulla siellä toimi mustan Afrikan ensimmäinen yliopisto.
Timbuktu oli myös kauppakeskus. Viisi karavaanireittiä kulki sen kautta. Suola ja kulta olivat tärkeimmät kauppatavarat. Suola tuli Saharasta Taoudenin kaivoksilta, kulta etelästä.

Vasemmalla: Leivinuuni. Polttopuu ja hiili tuodaan muualta.

Oikealla: Aamulla on usein hiekkamyrskyjä, koska lämpötila nousee nopeasti Auringon noustua. Olimme Timbuktussa kuumimpaan vuodenaikaan, kesäkuussa. Päivällä Aurinko paistoi pystysuoraan. Oli sietämättömän kuumaa, eikä janosta tullut loppua. Edes ruokasuolalla terästetty kivennäisvesikään ei pysynyt siällä, vaan tuli hikenä ulos. Litran juomisen jälkeen iski taas älytön jano. Vasta erittäin vahva tee vei janon, eikä valunut hikenä pois.

Tutkimusmatkailija Rene Caillie asui tällä kadulla 1828. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen, joka näki tarunomaisen Timbuktuun ja palasi sieltä elävänä. Englantilainen Gordon Laing pääsi kaupunkiin ensimmäisenä, mutta ei selvinnyt matkalta hengissä. Rene Caillie ei nähnyt edessään satumaisen rikasta aavikon metropolia. Timbuktu oli jo tuolloin samanlainen kuin nykyään: köyhä, rappeutunut ja syrjäinen kaupunkipahanen, jonka kaduilla tupruaa polttavan kuuma lentohiekka.

Timbuktun kukoistus romahti 1500-luvulla marokkolaisten hyökkäykseen. Lisäksi uudet merireitit romahduttivat karavaanireittien merkityksen. Timbuktusta tuli syrjäinen maailmankolkka. Kaupungilla on enää vain loistava menneisyytensä.
Nykyään kerran vuodessa ajettava Pariisi-Dakar -ralli tuo Timbuktuun eloa pariksi viikoksi. Ralli kulkee Timbuktun läpi talvella, jolloin ei ole kuumaa.