Suurin osa Malin pinta-alasta on Saharan aavikkoa. Aavikko alkaa heti Niger-joen pohjois-puolelta. Hiekkadyynit vaeltavat metrien korkuisina kinoksina peittäen alleen harvalukuisia keitaiden puita ja pensaita.
Aavikon eteneminen aiheuttuu osaksi luonnollisista ilmastollisista syistä. Osaksi syynä on ihmiset toimenpiteet. Puiden kaataminen polttopuuksi ja luonnon kestokykyyn nähden ylisuuret karjalaumat ovat edistäneet aavikoitumista. Kehitysapuna rakennetut syväporakaivot ovat pahentaneet tilannetta. Syväporakaivojen ympärille on asettunut tuhansien eläinten karjalaumat, vaikka ympäristö kestäisi vain kymmeneosan tästä. Vaeltava paimentolaisuus kuluttaa herkkää luontoa vähemmän kuin paikoilleen asettunut karjatalous.
Tuhansia vuosi sitten Sahara oli suurimmaksi osaksi savannia. Jääkauden jälkeen ilmasto on koko ajan kuivunut ja aavikko edennyt. Asiantuntijoiden mukaan seuraava jääkausi tuo uudelleen savannin Saharaan. Aikaa siihen tosin kuluu 20 000 vuotta...
Beduiinit tuntuvat sietävän kuumuutta ja kulkevat aavikolla kuin kotonaan...
Meillä oli sekä menomatkalla että paluumatkalla noin vuorokauden vesivarasto. Menomatkalla se oli kivennäisvettä, mikä osoittautui huonoksi juomaksi. Vesi tuli nopeasti ulos hikenä. Paluumatkalla juomamme oli erittäin vahvaa teetä, joka pysyi sisällä.
Useimmissa kylissä on ankara pula vedestä. Tuaregipaimentolaiset menettivät suurimman osan karjastaan 70-luvun ja 80-luvun kuivuus- ja nälänhätävuosina. Kuivuuden aiheuttaman tuhon täydensivät suuret heinäsirkkaparvet, jotka söivät kaiken vihreän. Paimentolaiset joutuivat asettumaan kyliin ja kaupunkien liepeille. Kyliin tuodaan elintarvikkeita ja vettä kuorma-autoilla. Maliin on jouduttu tuomaan hätäapuna ruokaa useaan otteeseen. Jos sateet tulevat, Malissa riittää ruokaa. Jos sateet jäävät tulematta, seurauksena on nälänhätä.