Mali

Kolmihenkinen retkikuntamme, jonka muodostivat Juhani Kaukoranta, Päivi Kaukoranta ja Pertti Väyrynen matkaili Malissa kolme viikkoa kesäkuussa 1986. Päätavoitteemme oli Timbuktu - aavikon salaperäinen kaupunki. Malista oli vaikea saada luotettavia tietoja Suomesta käsin. Tiedusteluja ei voinut tehdä puhelimella eikä telexillä. Saimme jonkin verran paikallistietoja reisjärveläiseltä eläinlääkäri Sakonelta, joka on syntyään malilainen. Sakone varoitti, ettei hän uskaltaisi lähteä Maliin, jos olisi eurooppalainen. Otimme halvimman mahdollisen lennon Maliin, ja sen tarjosi Aeroflot. 15 tuntia kestänyt epämukava lento ahtaalla TU 154-koneella sujui reittiä Helsinki-Moskova-Budapest-Tripoli(!)-Ouagadougou-Bamako.

Malissa meille selvisi, että maan sisäinen lentoliikenne oli lakkautettu vuoden 1986 alussa. Jokilaivat eivät kulkeneet, koska kuiva kausi oli lopuillaan, ja Niger-joen pinta oli erittäin alhaalla. Matkasuunnitelmamme menivät täysin uusiksi. Malissa on yksi Afrikan maiden hankalimmista byrokratioista. Joka maakunnassa pitää ilmoittautua paikalliselle poliisille. Lähes kaikkeen tarvitaan kirjalliset luvat. Turvallisuuspoliisi, matkailutoimisto, sisäasianministeriö yms. tulivat tutuiksi kolmen ensimmäisen vuorokauden aikana. Piti hankkia jatkoviisumi, valokuvausluvat, turistikortti ja turvallisuuspoliisin, Sureten myöntämä oleskelulupa. Karttojen ostaminen osoittautui mahdottomaksi. Ostoluvan saaminen olisi vaatinut useita lisäpäiviä. Asioita vaikeutti vielä se, että Malissa on lähes pakko osata edes jonkin verran ranskaa, joka on maan virallinen kieli. Paluulennon liputkin piti konfirmoida eli vahvistaa. Näytti siltä, että Aeroflotilla oli pääkaupungin ainoa toimiva telex.

Kuiva kausi oli lopuillaan. Kohta alkaisi sadekausi, joka muuttaisi Niger-joen laakson kulkukelvottomaksi. Meillä oli kiire. Päätimme lähteä ensin Moptiin 650 kilometrin päähän, josta olisi matkaa Timbuktuun vielä 350 km. Moptiin pääsi julkisella linjataksilla. Koska Timbuktuun ei ollut julkista liikennettä, miedän oli vuokrattava maastoauto, jonka kuljettajaksi tuli kova ja kokenut paikallinen tuaregi. Matka tuli hyvin kalliiksi. Naftaa piti tankata auton katolle jerrykannuihin 227 litraa. Otimme mukaan vuorokauden vesitarpeen. Matka Timbuktuun oli uskomattoman ankara ja raskas. Paahtava helle, laakson liejukko ja kuivuneet saviuomat, aavikon hehkuva ja upottava hiekka veivät voimat. Kuuma hiekka rikkoi autostamme kaksi rengasta. Vararenkaita ei enää ollut. Auto piti kaivaa monta kertaa irti upottavasta hiekasta...

Timbuktussa meidät pidätettiin, kuulusteltiin tuntikausia ja pidettiin monta päivää papereita takavarikoituina. Poliisi vaati meiltä elokuvaryhmän lupaa, koska meillä oli videokamera. Ilmeisesti kyse oli lahjuksista. Emme suostuneet, vaikka olimme ainoat ulkomaalaiset kaupungissa, josta ei ollut mitään tietoliikenneyhteyksiä edes pääkaupunkiin...
Timbuktusta pääsimme takaisin Moptiin kaksi tuntia ennen kaatosateen alkua. Pienikin myöhästyminen olisi jumiuttanut auton Nigerin laakson liejukkoon ja tulviin...
Sitten oli vuorossa tarunomainen Djenne ja Jeno, josta Djenne on kuin suoraan Tuhannen ja yhden yön tarinoista.
Rahamme olivat melkein lopussa, joten emme voineet lähteä dogonimaahan. Oli pakko palata pääkaupunkiin, Bamakoon. Paluumatka Bamakoon oli melkoinen koettelemus ylitäyteen ahdetussa, huonokuntoisessa Peugout Familiellessa pitkin huonoa tietä ukkosmyrskyssä. 10 matkustajan joukko joutui välillä työntämään auton käyntiin kaatosateessa ja pimeässä, valtavan kirkkaiden salamoiden välähdellessä. Auton valot eivät toimimeet...

Vasemmalla: Päivi Kaukoranta ja Juhani Kaukoranta lämpöhalvauksen kourissa Saharassa matkalla Timbuktuun. Aurinko paistaa pään päältä, pieni hiekkamyrsky on alkanut, jolloin auton ikkunat on pidettävä kiinni. Nenäliina estää hiekkapölyn tunkeutumista suuhun.

Termiittikeon oikealla puolella Pertti Väyrynen, Saharan reunamilla matkalla Timbuktuun.

Pertti on innokas lintuharrastaja. Hän kuvasi Nigerin laakson lintuja kahdella kamerallaan. Pertti hoiteli myös matkan videokuvaukset. Videokameramme oli vuokrattu Oulusta. Kamera kuumeni välillä liikaa, jolloin se piti kääriä valkoisen liinan sisään.