Vasemmalla: Retikunta lähdössä Moramangan rautatieasemalta kohti Perineen sademetsää.
Madagaskar sijaitsee muutaman sadan kilometrin päässä Afrikasta
itään. Se on maailman neljänneksi suurin saari. Pinta-ala on
kaksinkertainen Suomeen verrattuna, asukkaita on 9 miljoonaa.
Madagaskar kuuluu maailman köyhimpiin valtioihin. Saaren virallinen
kieli on malagasin kieli, jota kaikki saarelaiset ymmärtävät. Toinen
virallinen kieli on ranska. Matkailijan kannattaa opetella ainakin
jonkin verran ranskaa.
Madagaskar on luonnoltaan yksi Maapallomme eksoottisimpia alueita.
Yli puolet saaren kasveista ja eläimistä on sellaisia, joita ei ole
missään muualla.
Madagaskarilla on sademetsää, aavikkoa, ylänkölaaksoja, vuoristoa,
rannikkoa ja saaria.
Vasemmalla: Retikunta lähdössä Moramangan rautatieasemalta kohti Perineen sademetsää.
Madagaskarin retkikunnassamme oli seitsemän jäsentä: Juhani Kaukoranta, Päivi Kaukoranta, Kari Poikonen, Salli Pätsi, Ari Rautiainen, Eeva Risku ja Pirjo Syrjälä. Suunnittelimme matkan yhdessä. Otimme halvimman apex-lennon. Sen tarjosi taas kerran Aeroflot. Matkamme kesti kuukauden.
Madagaskarissa on vaikea liikkua. Päällystettyjä teitä on
äärimmäisen vähän. Kaikkialle ei pääse maanteitse julkisin
liikennevälinein. Pääkaupungista Antananarivosta on rautatie
keskiylängölle Antsirabeen ja itärannikolle Toamasinaan. Rata ja junat
ovat hyväkuntoisia. Onneksi saarella on tiheä verkosto
pienlentokenttiä, joiden välillä lentää 17 - 40 -paikkaisia
potkurikoneita. Retkikuntamme oli sen verran suuri, että meillä oli
melkoisia vaikeuksia saada lentopaikkoja koko ryhmälle. Jouduimmekin
välillä jakautumaan kahteen osaan päästäksemme Nosy Borahan saarelle.
Kuvassa vasemmalla: Päivi Kaukoranta ja Kari Poikonen ylittämässä puroa siellä jossain Madagaskarin syvissä metsissä.
Madagaskarin sademetsät sijaitsevat saaren itä- ja
koillisrannikolla. Ne ovat erittäin tiheitä. Nykyään sademetsät ovat
uhanalaisia. Eroosio ja kaskeaminen hävittävät koko ajan ainutlaatuisen
arvokasta metsää. Pelätään, että sademetsät katoavat saarelta
parinkymmen vuoden kuluessa, mikäli nykyinen meno jatkuu. Tämä tuhoaisi
sukupuuttoon ainutlaatuisia eläin- ja kasvilajeja.
Paluu