Afrikan erikoismatkoja pienille ryhmille järjestävä Acacia-safarit
on Benedict & Tytti von Wrightin kahdestaan pyörittämä
matkatoimisto. Molemmat ovat erittäin kokeneita Afrikan matkaajia, ovat
asuneet kauan Keniassa. Acacia-safarit on järjestänyt luontomatkoja
Ruandaan juuri ennen sisällissodan puhkeamista, matkoja Okavangon
rämeikölle ja Kalaharin aavikolle, vaelluksia Sambiassa, kamelisafareja
Pohjois-Keniassa jne.Kesällä 1994 lähti 12 kokenutta matkaajaa kolmeksi viikoksi Afrikkaan. Ensimmäisenä kohteena oli Sambian suurin luonnonsuojelualue Luangwa-laaksossa. Luangwa-joki on tunnettu maailman suurimmasta virtahepokannastaan ja krokotiileistään. Luangwassa vaellettiin jalkapatikassa, mitä ei missään nimessä voi tehdä Keniassa. Kenian kaikki safarit ovat maastoauto- tai pakettiautoajeluja kansallispuistoissa, ikkunat tiukasti kiinni. Jalan vaeltava saa Afrikan villiin luontoon aivan toisen tuntuman kuin umpiautossa istuva. Patikoitsija oppii kunnioittamaan vihaisia norsuja, joita tuntui olevan Luangwan metsäsavannilla melkoisesti. Virtahevon tapaaminen rantapusikossa nostaa taatusti jalkamiehen ja jalkanaisen verenpainetta...
Kuvassa vasemmalla:WWW-sivujen kirjoittaja Luangwan
metsäsavannilla. Keppi toimi videokameran tukijalkana. Sillä
peloteltiin myös käärmeet pois olkimajojen maalattioilta ja seinistä.
Olipa eräs käärme kiinnostunut majan seinustalla videokameran akkua
lataavasta aurinkokennostakin.
Luangwassa patikoitiin aamupäivät nelisen tuntia, sitten syötiin viihtyisässä olkimajaleirissä, patikoitiin taas iltapäivä Auringon laskuun asti ja yövyttiin majoissa. Yöllä leijonat karjuivat majojen lähettyvillä, virtahevot nousivat joesta ja kulkivat leirin läpi, hyeenat nuuskivat majoja. Joki suorastaan vilisi korotiilejä.
Luangwassa opimme tekemään tulen pyörittämällä keppiä puuta vasten
Sitten oli edessä lyhyt vierailu Viktorianputouksilla. Sieltä lennettiin kolmella vuokratulla 5-paikkaisella Cessnalla Okanvangon rämeikölle Botswanaan, Kalaharin aavikon pohjoispuolelle. Siellä melottiin alkuasukkaiden mokori-kanooteilla pitkin rämeikköä, yövyttiin teltoissa. Aamupäivällä partioitiin jalkapatikassa kolme neljä tuntia, sitten syötiin ja iltapäivällä partioitiin pari tuntia. Okavangolla olimme kirjaimellisesti luonnon armoilla, aseettomina, mukana omat eväät ja alkuasukasoppaat. Okavangon rämeikköalue on ehkä Afrikan laajin erämaa valtavine eläinkantoineen, monta kertaa suurempi kuin Kenian tai Tansanian luonnonpuistot. Leijonat, norsut ja hyeenat ovat alueella hyvin yleisiä, ja törmäsimme tietenkin niihin - sekä yöllä että päivällä.
Paluu