Pitkästä aikaa matkalle. Oltiin katsottu helppo matka eli sellainen, josta lento on suoraan Oulusta. Nykyisin vain vähän siihen on mahdollisuuksia, sillä esim. Norwegian on lopettanut Oulusta lennot. Riikaan pääsisi ja sieltä sitten jatkolennolla moneen paikkaan, mutta ne lennot ovat Oulusta yöaikaan eli ei kovin houkuttelevia.
Jarkko vei meidät kentälle. Matka oli Apollo-matka ja niin sitten lähdimme muiden mukana klo 20:45 alkavalle lennolle. Kone oli kreikkalaisen lentoyhtiön Aigeanlines. Lähdimme auringonpaisteisesta Oulusta etelän aurinkoon. Oliko hullua vai ei. Matkalle oltiin kyllä jo pitemmän aikaa oltu menossa, joten nyt se sitten toteutui.
Perillä Rodoksella olimme klo 1:02, joten yölento tästäkin kehkeytyi. Apollon tilaama bussi vei matkalaisia eri hotelleihin ja siinähän sitä yötä kului. Meidän hotellille Sun Beach Resort (4 tähteä) päästiin kello kahden aikaan. Pettymys oli suuri, kun huoneemme ei ollut päärakennuksessa merinäköalasta puhumattakaan. Hotelli muodostui useammasta rakennuksesta. Meidän huone oli 1. kerroksessa numero 110 Supermarketin yläkerrassa, näköala tielle, esitteen mukaan puutarhaan. No, oli joku puukin. Huone oli iso ja siihen kuului iso terassi. Sänky oli hyvä ja pieni keittiönurkkauskin löytyi.
Laitoimme heti nukkumaan, mutta joku aparaatti piti meteliä, enkä juurikaan saanut nukutuksi.
Aamuseitsemältä puin päälle ja lähdin kauppaan ostamaan aamiaistarpeita. Kauppa oli iso, muttei juurikaan ruokaa, kuten esim. vihanneksia tai hedelmiä. Maitoa ja leipää nyt kuitenkin. Vettä ostin monta pulloa.
Kun oli käyty suihkussa ja syöty aamiainen, niin varustauduttiin katsastamaan hotellialue. Oli lämmintä ja aurinko paistoi. Ihanteellinen sää, kun ei ollut liian kuuma. Ranta oli juuri sellainen kuin muistettiin edelliseltä matkalta eli pikkukivinen ja aallokko kova. Ei mikään houkutteleva uintiin, mutta uima-allas näytti hyvältä ja olihan se ihan meren rannalla. Infinity-allas niinkuin nykyisin on tapana. Makoiltiin aurinkotuolilla. Kyltti kertoi, että allas-alue oli vain aikuisille.
Samalla kadulla hotellin kanssa oli useita pikku ravintoloita - osa hylättynä tyhjillään. Melko masentavan näköisiä, kun roskat ja purkujätteet ovat näkyvillä. Päätettiin, että tehdään aamianen huoneessamme ja syödään päivällä ja illalla ravintoloissa. Ehkä joskus yritetään tehdä ruokaa huoneessakin, mutta kun kaupan valikoima oli noin surkea, vaati mielikuvitusta saada tyydyttävää ateriaa.
Istuskelimme isolla terassilla, joka nyt ei mikään hääppöinen ollut, mutta siinä pääsi varjoon. Joimme alkoholitonta olutta ja ratkoimme ristisanatehtäviä.
Apollo-info oli päärakennuksessa klo 16:30. Saimme infoa retkistä ja bussireiteistä. Sininen bussi kulkee länsirantaa ja oranssi itärantaa. Emme ainakaan vielä suunnitelleet retkiä. Aiemmalla matkalla oltiin osallistuttu Lindos-matkaan, jossa oltiin venematkalla päästy snorkkeloimaan.
Syömään mentiin mukavan näköiseen ravintolaan klo 20. Jussi otti lammasta ja minä porsasta. Oli vähän liikaa lihaa minulle eikä niin kovin maukasta edes, mutta paikka oli kaunis. Juomarahoineen maksoi 64 €. Tiramisut saatiin jälkiruoaksi. Kun ne tuotiin tilaamatta, niin arvelin, että ilamiseksi, mutta kyllä ne oli lisätty laskuun. Täällä maksoimme kortilla, mutta siitä eteenpäin aina käteisellä.
Nukkumaan pantiin jo klo 22, kun edellinen yö oli jäänyt vajaaksi. Mutta tietysti viereisen huoneen nuoret miehet päättivät viettää suuriäänistä aikaa terassilla, joka oli ihan meidän terassissa kiinni. Keskustelu kuului niin hyvin, että se valvotti minua kolmesta neljään. No, olihan vappuaatto, joten juopottelun saattoi antaa anteeksi, eikä miehet häirinneetkään muina öinä. Nukuin sitten pitkään kello yhdeksään.
|
|
|
| Saatiin kyhätyksi runsas illallinen |
Terassimme |
Väliin oli helteistäkin |
Laitoin maittavan aamiaisen, johon kuului kahvi, tuoremehu, leipä, juusto, tomaatti ja kananmuna. Kanamunat piti keittää 10 litran kattilassa, kun ei ollut pienempää. Muulloinkin olen törmännyt hotellihuoneisiin, joissa on vain suurkeittiövarusteet. Onkohan tarkoituksella, että se ei houkuttelisi ruoanlaittoon ja että porukka käyttäisi hotellin ravintolaa.
Kaupunkiin lähdettiin klo 11. Respasta saimme karttoja. Epämääräisesti oli merkitty, miten pääsee päätielle ja bussipysäkille. Piti kävellä pikku kujia ja olimme hieman hakoteillä tai luulimme niin, kunnes pääsimme päätielle ja sieltä oli juuri tulossa bussi. Pysäkkiä tai ei, menin keskelle tietä pysäyttämään bussin. Kuski levitteli käsiä, autoja pysähteli jonoksi asti, mutta niin vain kuski aukaisi oven ja saimme ostetuksi menopaluuliput yhteensä kahdelta 12 €. Jos emme olisi päässeet kyytiin, ties miten kauan olisimme joutuneet odottamaan seuraavaa. Epähuomiossa en ollut tullut katsoneeksi tarkemmin paikkaa, johon sitten takaisin tullessa jäisimme. Bussissa oli kuitenkin hotelliltamme suomalainen nainen, joka sanoi, että siinä oli lähellä EKA-huoltoasema. Älysin sentään mitata matka-ajan. Se oli 23 minuuttia. Siitä tiedosta olisi apua takaisin tullessa.
 |
 |
 |
| Ensimmäinen ravintola |
Vanhassa kaupungissa |
Kukat aina kauniita |
Lämpötila oli 21 ja taivas oli ihan pilvetön. Suuntasimme vanhaan kaupunkiin muurin sisäpuolelle. Käveltiin koko kaupunki muurin reunaa ympäri. Turisteja oli paljon. Kun vertasin edelliseen matkaan vuonna 2017, niin minusta kauppoja ja ravintoloita oli nyt enempi. Kuvattiin paljon. Tosi viehättävässä ravintolassa syötiin pizzaa.
Hyvin osattiin takaisin ja soittaa kelloa oikealla pysäkillä. Hotellihuoneessa sitten juotiin kahvit ja levättiin. Klo 20 menimme nyt Nirvana Sport Clubiin. Olin edellisenä iltana katsonut lähes täydestä ruokapaikastamme kadun toisella puolella olevaa sporttiravintolaa, joka loisti tyhjyyttään. Nyt me menimme sinne ja olihan siellä yksi muukin pöytä porukkaa. Tarjoilija oli ystävällinen ja söimme todella hyvin. Tilattiin sipulikeitto, kreikkalainen salaatti ja possuvarras. Syötiin nämä yhdessä. Ravintolassa oli toistakymmentä suurta tv-ruutua ja tietysti kaikissa niissä jalkapalloa. Ei haitannut. Maksettiin nyt käteisellä. Lasku teki 46,50 €. Tippiä jätin 5 € ja mies näytti tyytyväiseltä. Kun tuli laskun hetki ja minä kaivoin rahat esiin, ihmetteli tarjoilija että minäkö olen boss. Minusta sinä ei ole mitään erikoista, sillä olen omaksunut tietynlaisen taloudenhoitajan ja sihteerin roolin. Pidän huolen pankkikorttien, seteleiden, kännykän ja huoneen avaimen paikasta itseltä ja Jussilta. Se ei estä sitä, että joskus teen virheitä itsekin, mutta luotan enempi itseeni.
Mentiin vielä uima-altaalle ja minä uin. Eipä ollut muita uimareita,
muttei juuri muita muutenkaan.
 |
 |
|
| Pizzalla |
Rodoksen sataman linnoitus |
Pilvistä, koleaa ja tuulta. Lämpötila vain 19 astetta ja pahemmaksi vain meni. Mentiin rantaan suojaiseen paikkaan ja ratkottiin ristisanatehtäviä. Takaisin tullessa ostettiin taas jotain pientä supermarketista. Ostin jopa kaksi isoa perunaa, joita sitten jossain vaiheessa keitin 10 litran kattilassa. Myöhemmin paistettiin ne kanamunan ja paprikoiden kanssa. Käveltiin pääkadulle, jossa poikkesimme vaatimattomaan paikallisten asioimaan ravintolaan. Tilattiin minulle kaksi makkaraa ja Jussille kaksi lihavarrasta ranskalaisineen. Alkoholitonta olutta juotiin eli Amsteria. Yhteensä maksoi 18,10 euroa. Silmiinpistävää oli, että vaikka minä maksoin, tuotiin vaihtorahat Jussille.
 |
 |
 |
| Vanhan kaupungin suihkulähteellä |
Sama paikka |
Viehättäviä kapeita katuja |
Lähdettiin bussilla kaupunkiin ja nyt sen uuteen osaan. Oli paljon mukavan näköisiä katukahviloita ja ravintoloita vehreiden katujen täydeltä. Etsittiin tuuletonta paikkaa ja se löytyikin. Pieni pittoreski kahvila, jossa muutama pöytä kadulla. Halusimme vain kahvit ja leivokset. Olisin käynyt vessassa, mutta se oli rikki ja tarjoilija pahoitteli ja valitti, että on odottanut itsekin pitempään korjausmiehiä. No ei hätää. Me kumpikin selviäisimme.
Päätettiin lähteä oranssilla bussilla saaren toista puolta eli itärantaa, ja siellä mielenkiinnon kohteena oli Anthony Quinn Beach. Nimi johtuu siitä, että tämä Zorbas-näyttelijä oli ihastunut rantaan ja halunnutkin ostaa sen laihoin tuloksin. Laiha oli meidänkin tulos, sillä bussin pääteasemalta olisi pitänyt kävellä vielä neljä kilometriä. Ei se mitään, sillä juuri päätepysäkin kohdallla Falirakissa oli yleinen uimaranta. Aallokko oli maltillinen ja ajattelimme tulla toiste sinne uimaan. Se kyllä jäi sekin meiltä kokematta.
 |
 |
 |
| Kaupungin muurit |
Huoneemme Super Marketin yläpuolella |
Rodoksen bussiasema |
Selvästikin tämä puoli saarta olisi ollut parempi vaihtoehto matkalle. Oli paljon hotelleja ja rannat olivat suojaisempia. Suosio näkyi siinäkin, että kaupungissa bussia piti jonottaa. Ensin piti jonottaa lippuja kojulta, mutta meillä oli jo liput, joten pääsimme ensimmäisinä bussiin.
Omalle bussipysäkille tullessa huomattiin, että juuri siinä lähellä oli vihanneskauppa. Ostimme vihanneksia ja hedelmiä, kun kerrankin löytyi. Ei kyllä nytkään ollut mitenkään loistava valikoima, mutta sen verran saatiin, että vitamiineissa pysyttäisiin.
 |
 |
 |
| Pizzan syönnin jälkeen päiväkirjaan |
Eipä ollut tungosta altaalla |
Nirvana Sport Club |
Syömään mentiin lähemmäs kello kymmentä viereisen perhehotellin ravintolaan nimeltä Semis. Jussi otti taas lihavartaita, mutta minä erehdyin sardiineihin. Paikka oli todella viihtyisä, mutta sardiinit jäivät minulta suurimmaksi osaksi lautaselle. Jotenkin alkoi tympäistä se kalan haju. No, ei mitään. Alueen kissat saivat varmaan hyvän aterian jätteistäni. Kissoja kulki vapaana alueella runsaasti. Koiria ei lainkaan.
Nyt oli pilvistä ja lämpötila oli laskenut viiteentoista. Hotellin liput liehuivat reippaasti. Aurinko tuli esiin vasta puolen päivän maissa. Käytiin ihailemassa merta, joka kuohui. Uimaan ei olisi menemistä edes altaalle. Oli sen verran koleaa. Vastarannalla häämötti Turkin rannikkoa ja jossain niemen takana olisi Marmaris. Se on jäänyt muistoihin paikkana, jossa suoritin PADI-sukelluskortin.
 |
 |
 |
| Vaatimaton rantabaari |
Rantalomalla joskua palelee |
Turkki häämöttää vastarannalla |
Mentiin paikalliseen ravintolaan pääkadulle. Oli taas vain miestarjoilijoita. Meitä palveli vanha mies, jonka toinen puoli kasvoista oli vaurioitunut. Meitä palveltiin todella ystävällisesti lirkuttelematta juomarahan toivossa. Tilattiin kinkkupizza puoleksi. Olutta oli alkoholittomana heillä vain Alfa-merkkistä. Siinä oli alkoholia 0,3, % eli ei juuri lainkaan, joten sitä voi pitää alkoholittomana. Näin lasikaapissa herkullisia baklavoja ja ostettiinkin niitäkin rasiallinen. Kämpillä niitä sitten nautittiin kahvin kanssa, mutta kyllä niitä on vaikea syödä siististi. Sormet tulevat liisterisiksi.
 |
 |
 |
| Aika monta ristisanalehteä saatiin loppuun |
Mikäs tässä on bussia odotellessa |
Jussi vartioi maiden rajoja |
Edelleen kylmää ja tuulista. Päätettiin lähteä kaupunkiin syömään. Bussia saatiin kyllä odottaa nyt lähes tunnin. Epäiltiin jo, että on lakko. Ateenassa ollessa oli bussilakkoja ja niistä koitui ongelmia. Josko taas. Emme olleet ainoat odottajat. Saattoi olla, että bussille oli tullut vika, sillä näimme sinisen bussin poikkavan tieltä hieman ennen pysäkkiämme. Emme silti hermostuneet, kun ei ollut mitään kiirettä mihinkään.
Päästiin sitten kaupunkiin ja nyt katseltiin sitä rannan puolelta. Satamassa oli komeita historiallisia rakennuksia. Menimme rantaa pitkin Casino Beachille asti. Jokunen auringonpalvoja makoili rannalla. Aurinkokin oli tullut esiin. Aallokkoa ei ollut paljon, mutta tuuli oli vielä sen verran kova, ettei uimaranta houkutellut. Ehtiihän sitä sitten Oulussa Valkeisjärven rannalla viettää aikaa, kunhan kesä kunnolla alkaa. Uintikin on siellä paljon mukavampaa, kun ei tarvitse tapella aaltoja vastaan.
Rannan läheisyydessä oli moskeijan näköinen rakennus ja se osoittautui ravintolaksi. Kävimme sisään, mutta kun pyysimme menuta, olisi se pitänyt lukea QR-koodista kuvaamalla. Sanoimme ei kiitos ja lähdimme etsimään niiltä jo aiemmin nähdyiltä ravintolakaduilta ruokapaikkaa. Valisimme tosi kivan sekä suojaisen että aurinkoisen ravintolapöydän. Olo oli mukava. En muista, mitä söimme, mutta hinnan olin kirjannut 50 euroksi.
Katselimme kauppoja ja kun törmäsimme Sketcher-kauppaan, päätimme vertailla hintoja. Suurinpiirtein saman maksoi ne meidän kengät täälläkin. Sketcher-malli on sosittautunut hyväksi meille. Olen ostanut jo kolmet ja Jussillakin on yhdet.
 |
 |
 |
| Perheravintola Semis |
Sardiineja kerrakseen |
Pääkadun paikallisessa ravintolassa |
Bussi oli tupaten täynnä takaisin tullessa, mutta pidimme huolta, että näimme ulos ja osasimme jäädä oikealla pysäkillä kyydistä. Sitten olikin kiire hotellille, sillä vessa kutsui. En tiennytkään, miten nopeasti pystyin kävelemään sen muutaman sadan metrin matkan.
Huoneessa katsottiin nyt televisiota, jonka katsominen oli ollut vähäistä. BBC:ssä kerrottiin, että joku veitsimies oli puukottanut kahta juutalaismiestä. Parempaakin löytyi, sillä yhdellä kanavalla oli menossa La Promesa. Näytti olevan paljon pitemmällä kuin Suomen teeveessä. Minähän seuraan innokkaasti sarjaa ja katson koko tulevan viikon viisi osaa heti maanantaisin. Manuelin seuralaisena puistossa näytti olevan ihan uusi nainen. Taloudenhoitaja Petra oli alennettu sisäköksi ja korvattu Teresalla. Ehdin nähdä vain loppuosan sarjasta, mutta seuraavana päivänä sain katsoa koko osan. Olisinpa huomannut aiemmin.
 |
 |
|
| La Promesassa Petra sisäkkönä |
Uusi kasvo La Promesassa |
 |
 |
 |
| Rodoksen uudessa kaupungissa |
pittoreski kahvila |
Kuin kirjasta Salattu puutarha |
Nyt sää oli parempi. Vielä tuuli voimakkaasti, mutta oli aurinkoista ja lämpöisempää. Puolelta päivin lähdettiin katsastamaan tilannetta altaalla. Siellä oli jonkun verran väkeä. Asetuimme mekin tuulensuojaiselle aurinkotuoleille ja vähensimme vaatteita. Emme olleet ottaneet uimapukuja ja mukaan, mutta päätimme tulla takaisin myöhemmin.
Mentiin kaupan kautta ja onnistuin tekemään meille monipuolisen aterian. Paistoin perunaa, kananmunaa, paprikaa, pekonia, sipulia ja oliiveja. Ruokalevon jälkeen lähdettiin sitten uimaan altaalle. Vesi oli kyllä kylmää, mutta aurinko lämmitti mukavasti. Jouduimme lisäämään aurinkovoidetta (kerroin 50) useaan kertaan. Alkoholittomat oluet haettiin allasbaarista ja minähän pistin ranttaliksi ja otin Camparia. Pyysin tarjoilijan kaivamaan jääpalat pois, kun en heti huomannut mainita no ice. Viivyttiin tunteja altaalla, ratkottiin ristisanoja.Minä luin hotellin aulasta löytynyttä suomenkielistä kirjaa, kirjaa jota en kuuna valkeana olisi muulloin lukenut: Paula Noronen "Tarja Kulho - Paha saa palkkansa". Taisin jossain vaiheessa ottaa nokoset.
Noustiin eka kertaa hissillä kerrokseemme. Ei oltu tajuttu, että hotellin sisäänkäynnin läheisyydestä lähti näköalahissi, jolla pääsi lähes hotellihuoneemme ovelle. Turhaan oli kierretty portaita kauempana. Sitäkään ei oltu tajuttu, että hotellikompleksiin kuului vielä rakennus meidän takana ja siellä iso uima-allas. Se huomattiin lähtöpäivänä, mutta tuskin oltaisiin sitä käytettykään.
Koska oli viimeinen ilta, menimme siihen katumme ravintolaan, joka näytti hienoimmalta. Nimi oli Pezouli. Laitettiin päälle parhaimpamme. Jussi ensi kertaa uuden paidan. Syötiin todella hyvin Jussi leikkeen ja minä kanaa. Rohkenimmepa tilaamaan puolen litran kannu talon viinia. Alkoholin nauttiminen on meiltä jäänyt pikkuhiljaa lähes kokonaan. Eikä ongelmaa ole. Ei nytkään tuo viini maistunut. Tunnelmaa se kuitenkin nosti.
Ravintolan sulkemiseen asti istuttiin ja sitten olikin painuttava pehkuihin, sillä seuraavana päivänä oli lähtö edessä.
 |
 |
 |
| Uuden osan katuravintolassa |
Pitäähän näkymä ikuistaa |
Viimeinen ilta |
Koska huone oli luovutettava klo 12, oli pakattava ja puettava matkavaatteet päälle. Harmi, kun nyt näytti alkavan helle. Aamulla oli jo yli 20 astetta. Tuuli oli heikentynyt, mutta oli sitä vieläkin. Lämmin vaatetus oli tarpeen siksikin, että sää näytti olevan Oulussa vain kolme astetta, ja jos joudutaan odottamaan kyytiä, olisi hyvä olla vaatetta kunnolla.
 |
 |
 |
| Historiaa |
Taitaapi oll kotiinlähtö |
Pikkukivinen uimaranta |
Tyhjennettiin jääkaappi ja syötiin, mitä oli jäjellä kuten muroja ja keitettiin vielä lähtökahvit. Tein muutaman voilevän matkalle ja vesipullojakin meillä vielä oli. Osa jätettiin kuten kauramaidon loput. Bussia odotellessa istuttiin meren rannassa aaltoja ihaillen. Näkyi joku rohkea olevan vedessäkin.
Hotellilta meidät haettiin klo 13.40. Lento lähti klo 16.15 ajallaan ja meni mukavasti. Poikkeuksellisesti söimme mennen ja tullen lentokoneaterian. Siinä taiteillessa aika meni huomaamatta. Oulussa oltiin klo 20.45. Jarkko oli vastassa ja kohta jo kotona pesukone hurrasi täysillä. Vain tunti meni ja matkalaukut oli purettu, käyty kaupassa ja juotu iltateet. Matka oli helppo kuin mikä. Sää oli nyt mitä oli, mutta ei helteitä oltu lähdettykään hakemaan.
Teksti: Kaarina Kaukoranta
Kuvat: Juhani Kaukoranta ja Kaarina Kaukoranta