Jo tutuksi tullut kello 9.36 bussi Oulunsalon lentokentälle ja Norwegian-lento Helsinkiin. Siellä vaihto Air Balticiin, joka vei meidät ensin Riikaan ja sitten Vilnaan toisella koneella. Meillä oli nyt matkalaukku riesana, koska Vilnan matkan jälkeen meillä oli varattuna vielä Mallorcan matka. Oli siis oltava mukana kylmän ja lämpöisen sään kamppeita. Onneksi lennot menivät nappiin ja ehdimme saada laukkumme toisen lentoyhtiön koneeseen. Tosin Air Balticin tiskillä oli meitä ennen ehkä intialaissukukuntaa. Heillä kesti, sillä porukka meni ja tuli tiskille, laittoi laukkuja hihnalle, otti pois ja laittoi taas. Meillä aika alkoi olla tiukilla, mutta onneksemme toinenkin tiski avautui. Kukin kolme lentoa lento keski noin tunnin.
Vilnan lentokentällä saimme laukun sopivasti, sillä ulos tultuamme näimme bussin 88 olevan lähdössä kaupunkiin. Hyppäsime siihen. Jussi yritti tarjota kuskille maksua, mutta tämä puhui vain puhelimeen ja lähti sitten ajamaan. Olimme tutustuneet bussin reittiin etukäteen, joten tiesimme, missä piti jäädä pois: Lukiskiyn pysäkillä puiston reunassa lähellä majapaikkaamme. Bussi pysähtyi ja nyt Jussi maksoi, kuski antoi liput, joita Jussi alkoi leimata ja samalla bussi lähti liikkeelle. Ei auttanut huitominen vaan köröttelimme reilusti Gedimino prospektia eteenpäin. Pääsimme seuraavalla pysäkillä ulos ja jouduimme vetämään koneessa rikottua matkalaukkua hankalasti muutama sata metriä. Ohitimme massiivisen KGB-rakennuksen ja musiikkiakatemian. Olimme varanneet majoituksen Alzana hotellista sen vuoksi, että se oli keskeisellä paikalla kävelymatkan päässä Vanhastakaupungista, oli persoonallinen ja halpa.
|
|
| Majapaikkamme oli tässä rakennuksessa. | Gedimino pr. (Alzana vasemmalla takana) |
|---|
Oli hieman vaikea tajuta, mistä pääsisimme majapaikkaamme sisään. Oikea osoite oli näkyvissä, mutta ovi olikin takapihalla. Soitimme ovikelloa, ovi avautui pimeään rappukäytävään. Valot kyllä tulivat automaattisesti ja paljastivat ikivanhan kapean kiviportaikon. Kävi mielessä, että olikohan ollut virhe varata Alzana, mutta kun pääsimme neljänteen kerrokseen, muuttuikin kaikki kodikkaaksi. Meille oli kaksi isoa huonetta, keittiönurkkaus, takka, erillinen WC ja kylpyhuone, paljon viherkasveja, molemmissa huoneissa kaksoisvuoteet kauniine pitsilakanoineen ja ikkunoista upea näkymä kukkulalle. Huoneisto oli vanhaan 1900-luvun alun kivitaloon jälkikäteen kunnostettu kattohuoneisto. Kaiken kruunasi kukkavaasissa aidot orkideat. Olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Ilmainen nettikin näytti olevan nopea.
 |
 |
| Ei mikään tyypillinen hengetön hotellihuone. | Takimmainen huone. |
|---|
 |
 |
| Jussi kauppareissulta kerrokseemme. | Kattohuoneistomme neljä ikkunaa. |
|---|
Lähdimme heti nostamaan lisää litejä, jotta saisimme majoituksen maksetuksi. Viikko maksoi 420 euroa, mutta se oli maksettava liteinä. Kurssi oli sellainen, että litit sai karkeasti muutettua euroiksi jakamalla kolmella. Automaatti olikin samassa talossa heti nurkan takana. Lähdettiin samantien etsimään kauppaa, josta saisi ostettua ruokatavaraa. Kävelimme Gediminoa länteen. Mitään kaupan tai kioskin kaltaista ei heti tullut vastaan. Parlamenttitalon kohdalla kysyimme eräätä nuorelta mieheltä ja hän neuvoi meitä vain jatkamaan katua eteenpäin. Pian löytyikin pieni puoti, josta saimme tarvitsemamme. Ostin esimerkiksi kaksi kiloa paikallisia omenoita. Maksoi vain puoli euroa. Ruoka oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa.
Söimme ja oleskelimme asunnossa tutustellen siihen. Panimme aikaisin nukkumaan. Seuraavana aamuna aloittaisimme Liettuan pääkaupungin "haltuunottamisen".
 |
 |
 |
Sää muuttui päivän mittaan aurinkoiseksi, mutta oli syksyisen viileä alle 10 astetta. Kävelimme leveää Gediminoa, joka oli aiemmin kantanut Leninin nimeä kuten viereinen puistommekin Lukiškių aikštė, josta oli poistettu 4 metrinen Lenin-patsas. Kadun varrella oli muotiliikkeitä. Yksi katettu iso tavaratalo oli vielä keskeneräinen, oli vain muutamia liikkeitä. Kadun varrella oli iso posti. Iso siksi, että lattiatilaa oli runsaasti siihen verrattuna, että vain muutamassa virkailijan lasikaapissa palveltiin. Ostimme postimerkit ja kortit. Jatkoimme matkaa ja pian kadun päässä erottui komea katedraali. Aukiolla oli pieni info-koju, josta saimme kartat. Yhdessä kartassa oli merkitty ehdotettuja tutustumisreittejä Vanhaankaupunkiin.
 |
 |
| Gedimininon länsipäässä katedraali kellotorneineen (Cathedral Basilica and Belfry). | Vilnan Kansallisooppera- ja balettiteatteri. |
|---|
Olin varannut meille oopparasta balettiliput La Bajadereen. Maksaminen Suomesta ei ollut onnistunut, mutta sähköpostilla sain varauksen menemään läpi. Päätimme mennä heti maksamaan liput, jotta varmasti pääsisimme perjantain esitykseen. Lippumme olivat 70 litin hintaiset. Varaus oli onnistunut, sillä liput köytyivät juuri niiltä paikoilta kuin olimme varanneet. Jatkoimme matkaa. Ihailimme Draamateatterin vaikuttavaa sisäänkäyntiä. Kolme naista (kuvaisikohan Tsehovin kolmea sisarta) seisovat kuin laivan keulakuvat.
 |
 |
| Oopperataloa vastapäätä konserttisali. | Draamateatterin komea sisäänkäynti. |
|---|
Menimme takaisin katedraaliaukiolle ja nyt aloimme seurata ehdotettua ensimmäistä reittiä. Reitti alkoi katedraalin edestä kellotornin vierestä. Reitti kulki kohti Gediminasin kukkulaa, josta Vilna on saanut alkunsa. Kukkulalla oli 1300-luvulla linna, josta nyt on jäljellä vain puolustustorni ja muurin raunioita. Kukkulalle pääsee helpoiten hissillä (2 litiä). Tornissa on museo (5 litiä), joka kertoo Liettuan historiasta ja ennenkaikkea sen irtautumisesta Neuvostoliitosta vuonna 1991. Liettuaa ovat aikojen kuluessa hallinneet puolalaiset, saksalaiset ja venäläiset. Vuodesta 2004 lähtien Liettua on kuulunut EU:hun ja Natoon.
 |
 |
| Mindaugas-kuningas ja jaloissa pyörivät alamaiset. Takana The National Museum of Lithyania (The New Arsenal). |
Gediminasin linna kukkulalla. |
|---|
1200-luvulla ruhtinas Mindaugas yhdisti Liettuan ruhtinaskunnat ja sai arvinimen suurruhtinas. Hänet murhattiin 1263. Päiväkotilapsista oli mukavaa laskea liukua Mindaugasin patsaan jalustalla. Vilnassa näimme paljon patsaita. Osa niistä oli abstrakteja, mutta myös näköispatsaita oli paljon. Ehkä maailman ainoa Frank Zappan patsas on kumma kyllä Vilnassa, vaikka muusikko ei edes ole käynyt siellä. Sen pystyttämisessä on symbolista arvoa itsenäisyyden sallimana vapautena. Se on valtavan iso ja mielestäni korvaa kaadettua Lenin-patsasta. Harmi, että kävelimme ohi sen sivukadun, jossa patsas oli, emmekä siis nähneet sitä.
 |
 |
| Hissi Gediminasin kukkulalle lähtee taideteollisuusmuseon sisäpihalta. | Neris-joki halkoo Vilnaa (näkymä hissistä). |
|---|
 |
 |
| Gediminasin torni. Jäljelle jäänyt puolustustorni toimii museona. | Linnantornin sisältä. |
|---|
 |
 |
| 650 km pitkä ihmismuuri ulottui Tallinnasta Vilnaan. | Tornissa. Takana Kolmen ristin kukkula. |
|---|
Puolitoista miljoonaa ihmistä osallistui Molotovin-Ribbentropin sopimuksen 50-vuosipäivänä 23.8.1989 koko Baltiaan ulottuvaan ihmismuuriin. Mielenilmauksella haluttiin irtautumista neuvostomiehityksestä. Molotov-Ribbentrop -sopimuksella Hitler ja Stalin jakoivat Puolan ja luovuttivat Baltian maat ja Suomen Neuvostoliiton etupiiriin. Suomi oli ainoa, joka sanoi ei ja säilytti itsenäisyytensä. Neuvostoliitto miehitti Viron, Latvian ja Liettuan ja liitti ne itseensä 1940. Saksa valtasi maat 1941 ja tappoi juutalaiset. Neuvostoliitto miehitti Liettuan uudelleen 1944. Satoja tuhansia baltteja karkotettiin tai pantiin pakkotyöleireille Neuvostoliittoon, metsäveljien vastarintaliike kukistettiin verisesti 40-luvun lopulla. Liettua julistautui itsenäiseksi 1990, Viro ja Latvia 1991. Museon valokuvat kuvasivat liikuttavalla tavalla Liettuan itsenäisyystahtoa.
 |
 |
| Alalinna. Taustalla TV-torni. | Linnoituksen raunioita. |
|---|
Tornista oli upeat näkymät kaupunkiin ja muiille kukkuloille. Kolmen fransiskaanimunkin 1500-luvulla tapahtuneen murhan muistoksi on vastapäiselle Kolmen ristin kukkulalle pystytetty kolme isoa valkoista ristiä. Liettuaa oli aikoinaan vaikea käännyttää kristinuskoon ja se olikin viimeinen Euroopan maista, joka kääntyi. Neuvostolitto tuhosi ristit, mutta ne on pystytetty uudelleen. Kaukana näkyy myös televisiotorni, jonne Neuvostoliiton panssarivaunut rynnivät v. 1991. Rytäkässä kuoli 14 aseistamatonta siviiliä. TV-torni on kaunis iltavalaistuksessa.
Laskeuduimme kukkulan toiselta puolen alas takaisin katedraaliaukiolle sivuten Palace of the Grand Dukes of Lithuania. Kuvasimme vaikuttavaa Gediminasin patsasta (Monument to Grand Duke Gediminas). Gediminas hallitsi vuosina 1316-1341. Gediminas näki unessa suden juuri tällä paikalla. Siitä tulee mieleen Rooman syntytaru. Kävimme katedraalin sisällä. Neuvostoliiton aikana se oli urheilusalina, ei sentään hevostallina kuten Novgorodin arvokas Sofian kirkko.
 |
 |
| Gediminasin patsas katedraaliaukiolla. | Sivukatu, hauska keramiikkakauppa ja vähemmän hauskat graffitit. |
|---|
Aloitimme Vanhankaupungin kierroksen Pilies-kadulta. Melko pian käännyimme vasemmalle kohti Pyhän Annan kirkkoa (Church of St. Anne) ohi kuuluisan puolalaisen runoilijan Adam Mickiewiczin kotimuseon (Adam Mickiewicz - memorial house). Meille runoilija on tuiki tuntematon, joten emme kauniin säänkään vuoksi jaksaneet innostua menemään sisään. Pyhän Annan kirkko edustaa goottilaista tyyliä mestariallisesti. Kerrotaan, että Napoleon ihastui siihen niin, että olisi halunnut tuotavan sen Ranskaan. Itse en pidä goottityylistä, sillä se lähinnä kauhistuttaa minua. Heti kirkon takana sen sijaan oli minunkin silmää enempi miellyttävä Bernhardiinikirkko (Church of SS. Francis and Bernard),vaikka sekin oli goottilainen. Se ei ollut yhtä teräväreunainen kuin Pyhän Annan kirkko. Lähekkäin olevien kirkkojen vieressä oli puistikko ja siinä runoilijan patsas (Monument to Adam Mickiewicz)
 |
 |
| Pyhän Annan kirkko. | Pyhän Annan kirkko ja Bernhardiinikirkko lähes kiinni toisissaan. |
|---|
Ihan lähellä oli myös iso renessanssityylinen Pyhän Mikaelin kirkko. Alkoi tulla jo nälkä ja aika etsiä hyvä ruokapaikka. Reittimme jatkui pienoista Mykolo-katua pitkin. Astuimme viihtyisään ravintolaan nimeltä Gabi. Asiakkaita oli vain pari, joten tilaa löytyi. Kesäisin sisäpiha on käytössä, nyt terassit olivat muutenkin harvassa. Tilasin blinejä mädin kera ja Jussi mykyjä (dumlings). Juomaksi tilasimme punaviiniä. Ravintola oli paremman puoleinen, jopa opaskirjassamme mainittu, mutta silti laskumme oli vain 48 litiä (n. 15 euroa).
 |
 |
| Gabi-ravintolassa. | Pyhän Mikaelin kirkko (Church of St. Michael) |
|---|
Jaksoimme jatkaa kierrostamme. Kuljimme presidentin linnan ja yliopiston kautta kohti raatihuonetta.
 |
 |
| Presidentin linna (President's Palace, former Bishops Palace). | Vilnan yliopiston rakennuksia (The Vilnius University). |
|---|
Alkoi väsyttää, joten lähdimme asunnolle lepäilemään ja jätimme raatihuoneelle menon seuraavalle päivälle. Olimme kävelleet pitkään ja nähneet jo niin paljon ensimmäiseksi päiväksi, että jotain oli jätettävä muillekin päiville. Kuljimme Vilnius- ja Pylimo-katuten kautta suorinta tietä asunnolle. Kävimme vielä kaupassa täydentämässä ruokavarastoamme.
 |
 |
 |
Illalliselle menimme lähistön Gedimino-kadulla olevaan Esse-viiniravintolaan. Tästä tuli suosikkimme, sillä illastimme siellä kolmena iltana. Saimme ihanaa ruokaa. Söimme kanaa, puoli litraa talon viiniä ja jälkiruokana Crème brûlée. Lasku teki jotain 24 euroa. Ravintola oli aina lähes täynnä, emmekä päässeet kertaakaan istumaan katutasoon.
Luimme netistä, että Pekka Haavisto oli valittu kehitysyhteistyöministeriksi. Oikein hyvä asia.
Nukuin paremmin, sillä meille oli vaihdettu uusi parempi patja. Sää näytti pilviseltä kuten usein aamulla. Koska edellisenä päivänä minulla oli ollut kuuma ulsterissani ja aurinkolasitkin olin jättänyt hotellille, ajattelin olla viisaampi ja pukea tuulitakin ja ottaa aurinkolasit mukaan. Tämä kyllä osoittautui virheeksi, sillä päivästä ei tullut edellisen kaltaista. Olin hieman viluinen koko päivän.
Jatkoimme nyt eilen keskeytynyttä Vanhakaupunki- kierrosta kohti raatihuonetta. Matkan varrelle osui toisen ehdotetun reitin kohde The Radvilas Palace (referred to as "Vilnius Louvre"). Sisäänpääsymaksu oli Jussilta 6 ja minulta 3 litiä. Emme päässeet kaikkiin sen saleihin, sillä menossa oli näyttelyn avajaiset, jota filmattiin. Kiinnostavimpaan osaa sentään saimme tutustua ihan rauhassa. Ylimmässä kerroksessa pysyväisnäyttelynä oli Itä-Aasian, Uuden Guinean ja Austraalian aboriginaalien taidetta. Alakerrassa oli mielenkiintoinen ja loistokas renessanssiasujen näyttely.
 |
 |
| The Radvilas Palace. | Papua-Uuden Guinean aboriginaalien upeita taideteoksia. |
|---|
Vieressä oli info, josta saimme lisää materiaalia. Huomasin, että Vilnassa on toinen mielenkiintoinen taidemuseo, jonne joku päivä voisimme mennä kuten teimmekin. Se sijaitsee oopperatalon takana, joten sinne on helppo osata.
Vilnassa on paljon kirkkoja ja niin taas matkan varrelle sattui Pyhän Katariinan kirkko sekä barokkityylinen Pyhän Hengen dominikaaninen kirkko. Synagogia on vain yksi, vaikka ennen toista maailmansotaa niitä oli tässä Liettuan Jerusalemiksi nimitetyssä kaupungissa ollut 96. Saavuimme vihdoin raatihuoneen torille. Minua paleli, joten poikkesimme todella pieneen ahtaaseen ranskalaiseen ravintolaan juomaan cappuccinot.
 |
 |
| Raatihuoneen tori raatihuuoneelta katsottuna. | Pieni ranskalainen kahvila Montmartre |
|---|
Menimme tykistölinnoitusta (Bastion of Artillery) katselemaan.
 |
 |
| Kaikkea ei ole ehditty kunnostaa. | Linnoitus (Bastion of Artillery). |
|---|
Jatkoimme Vilnia-joen yli Užupis-kaupunginosaan, jossa meitä kiinnosti nähdä Užupisin enkeli (Užupis Angel). Heti sillan juuressa venäläisen ortodoksikirkon (Russian Orthodox Church of the Blessed Mother of God) vastarannalla sijaitsee kuuluisa kahvila nimeltä Užupio kavinė. Se on ympäristön taiteiljoiden olohuone. Sen tuntumassa näkyi monenlaisia taideteoksia.
 |
 |
| Užupio kavinė (kahvila) | Užupio kavinėn terassi Vilnia-joen partaalla. Valokuvataidetta kekseliäästi sijoitettuna. |
|---|
Heti kohta kahvilan jälkeen Užupio-kadulla seisoi kaunis trumpettia soittava enkelipatsas Užupisin enkeli (Užupis Angel). Se on kaupunginosan tunnus. Sen paljastamispäivä on 1.4.2002 eli aprillipäivä, josta on tullut tämän erikoislaatuisen ja omapäisen Užupisin "itsenäisyyspäivä".
 |
 |
| Užupisin enkeli (Užupis Angel). | Alude taverna. |
|---|
Kävelimme takaisin Vanhaankaupunkiin syömään. Jostain luin, että Gaono 7:ssä on Stiklių Aludė Tavern niminen ravintola, jossa Hillary Clintonkin on aterioinut ja jopa kahdesti. Onkohan niin, että Baltiassa ravintoloita mainostetaan Hillaryn nimellä, sillä kesämatkalla Tallinnassa olimme syöneet sellaisessa ravintolassa myös. Espanjassahan taas Hemingway on joko käynyt baarissa tai sitten jopa niin, että joku mainostaa omaansa niin, ettei Hemingway ole käynyt.
Ruoan piti olla erinomaista, mutta hyvin tavanomaista me ainakin saimme. Paikka oli kuitenkin viihtyisä. Sen verran vahvistuimme, että katsoimme olevamme valmiit kestämään KGB:n kauhut. Monta kertaa olimme kulkeneet rakennuksen ohi. Sisääpääsy oli jälleen 6 + 3 litiä. KGB-museo (Genocido aukų muziejus) sijaitsee Gedimino 40:ssä. Sen kellarivankilassa 45 000 neuvostovastaisuudesta epäiltyä kuulusteltiin ja kidutettiin ennen Siperiaan karkoitusta. Erillisessä teloitushuoneessa sai surmansa 700 henkilöä. Heidän nimiään on kaiverrettu rakennuksen ulkoseinään.
 |
 |
| KGB-museon edessä. Nyt kärsii hymyilläkin. | Totiseksi vetää pienessä kopissa. |
|---|
Museo on tavattoman masentava paikka. Kopit ovat pieniä. Muutaman neliön sellissä pidettiin jopa 15 henkeä. Kammottavimpia olivat eristys- ja kidutussellit. Kylmää vettä laskettiin lattialle, joten vangin nukkuminen oli mahdotonta. Yhden sellin ovi oli pehmustettu, samoin seinät, jotta kidutettavan huuto ei kuuluisi muualle. Yhdessä huoneessa suoritettiin teloitukset. Seinässä oli vesijohto lattian puhdistamiseksi ampumisen jäljiltä. Mihin raakuuksiin ihminen pystyykään, sitä jäin suremaan. Pystyin eläytymään vankien asemaan siksikin, että kirjallisuudessa ja elokuvissa noita asioita on käsitelty paljon..
 |
 |
| Teloitushuone. | Teloitettujen nimiä rakennuksen ulkoseinässä. |
|---|
Lähdimme tutustumaan kaupungin länsipuolelle Žvėrynas-kaupunginosaan Neris-joen toiselle puolelle. Sekin on vanhaa aluetta ja sen suojeltavat puutalorakennukset arkkitehtoonisesti mielenkiintoista nähtävää. Kävelimme katuja sinne sun tänne ja otimme kuvia.
 |
 |
| Kirkkoja myös Žvėrynasissa (Ortodox Churchof Our Lady of the Sign). | Uutta äveriästä rakennustyyliä. |
|---|
Paljon oli sellaisia puutaloja, jotka ehkä tarvisisivat kunnostusta, vaikka olivatkin hyvin viehättäviä. Mitään yhtenäistä linjaa ei ollut vaan eri tyylin mukaiset talot olivat vierekkäin. Kamalin oli melkein valmis laatikkotalo. Se nyt ei millään kriteerillä sopinut maisemaan.
 |
 |
| Uskaliasta. | Kaunista vanhaa. |
|---|
 |
 |
| Romanttista. | Kuka kieltäisi tällaisen lootan rakentamisen. |
|---|
Suuntasimme joen pohjoispuolta korkeita lasitaloja kohti. Näitä ennen oli arvokkaan oloinen Liettuan kasvatustieteellinen yliopisto. Opettajaihmisenä pidän siitä, että koulutus saa arvokkaat puitteet, koska se heijastuu myös opetuksen arvostukseen.
 |
 |
| Uutta modernia. | Liettuan kasvatustieteellinen yliopisto. |
|---|
Noissa pilvenpiirtäjissä toimii moderneja tavarataloja kuten Akropolis ja Europa, jossa myöhemmin sunnuntaina kävimme. Ylitimme joen Geležinio Vilko-kadun siltaa pitkin. Tällä kadulla oli vilkas liikenne. Autot syösyivät useita kaistoja tunneliin, joka siis meni Gedimino-kadun alta. Nyt selvisi sekin, miksi tuo leveä pääkaduksi luennehdittava Gedimino oli niin rauhallinen. Ei muuta kuin enempi vaan tunneleita!
Parlamenttitalon lähistöltä löysimme houkuttelevan ukrainalaisen ravintolan. Söimme herkullista,kuumaa ja ruokaista borssi-keittoa. Siihen kuului menun mukaan ehdottomasti ottaa horilka eli pieni chilipippurinen vodka-snapsi. Snapsi oli todella pahaa, mutta leipä maistui aivan ihanalta. Sen sisällä oli valkosipulia. Juomineen maksoimme aterioista vain 39 litiä. Kävimme jo tutuksi tulleessa lähikaupassa, jonka kassa toi mieleen KGB-virkailijan. Ehkä olikin aikoinaan toiminut siellä. Kassoja oli kaksi ja kun katsoin toista, niin sama meininki. Ei hymyn häivää. Kauppareissulla oli pientä sateen tihutusta. Olisi siis otettava sateenvarjo balettireissulle.
 |
 |
| Borssikeitto ja horilka. | Hotellimme portaikon kukkaikkuna. |
|---|
Oopperan baletin alkamisaika oli klo 18.30. Lähdimme kävelemään kansallisooppera- ja balettiteatteria kohti jo klo 17. Sää oli muuttunut. Enää ei satanut lainkaan. Olimme paikalla ajoissa ihaillaksemme rakennusta siäpuolelta. Ala-aulassa oli kolme pyöreää baaritiskiä, joissa ihmiset nauttivat juomia. Otimme pienet liköörit. Avara aula oli iso. Suuret kauniit kattokruunut antoivat paikalle loistoa.
 |
 |
| Oopperan baarissa esitystä odotellessa. | Oopperatalon aulassa. |
|---|
Paikkamme oli ensimmäiseltä parvelta takarivissä. Sieltä näki hyvin, sillä rivejä oli vain kolme ja omaa tuolia saattoi siirtää sopivaan paikkaan. Bajadeeri-baletti oli upea. Kun itse asuu Peräpohjolassa kaukana suurista estradeista, niin on mieltä ylentävää päästä joskus katsomaan maailmanluokan esityksiä. Päähenkilönä on bajadeeri, temppelitanssijatar, joka kuolee rakkautensa tähden. Baletin lopun Varjojen valtakunta-kohtaus oli henkeäsalpaavan kaunis ja vaikuttava.
 |
 |
| Aulan näyttävät kattokruunut. | Hyvissä ajoin paikalla. |
|---|
Baletti kesti 3 h 15 min. Olimme tarkistaneet, että jo tutuksi tullut ravintola Esse kotikadulla olisi myöhään auki, joten menimme sinne juhlistamaan baletti-iltaa. Alakerrassa oli elävää musiikkia - saksofonin soittoa. Minä otin nyt ankkaa, Jussi kanaa. Saimme kulumaan 120 litiä, kun illastimme pitempään. Samanlainen illallinen kotikaupungissa olisi tullut maksamaan vähintään nelinkertaisen määrän. Ja oli taivaallisen hyvää ruokaa. Oli jopa kotitekoisia suklaatryffeleitä.
Oli aurinkoinen päivä heti aamusta. Kannatti näin kauniilla ilmalla olla ulkona, mutta yksi taidemuseovierailu voitaisiin tehdä. Sitä ennen kävelimme Neris-joen vartta. Kuvasimme joen yli kulkevaa Vihreää siltaa, jossa seisoo stalinistisen tyylin patsaita. Ne nimettiin 50-luvun alussa neuvostovapauttajien muistomerkeiksi. Nyt niiden kylttinä on Liettuan neuvostomiehityksen muistomerkki.
 |
 |
| Patsas uusiokäytössä. Kyltti irti ja uutta tilalle. | Neris-joki. |
|---|
 |
 |
| Žaliasis tiltas (Green Bridge). | Sillan patsas. |
|---|
Vuonna 2012 uusi museo oli avattu oopperatalon takana olevaan palatsiin: Vytautas Kasiulis Art Museum. Tällä hetkellä siinä on pysyväisnäyttelynä liettualaisen Vytautas Kasiliuksen (1918–1995) teoksia. Ja mitä maalauksia! Ne olivat niin ihastuttavia, että monia piti tarkastella pitkään, vaikka niitä oli kaikkiaan 950 kappaletta. Näyttely oli palannut Euroopan kiertueelta onneksemme syyskuussa. Olisin varmaan ostanut näyttelykirjan, jos sellainen olisi ollut tai edes postikortteja, mutta mitään ei ollut myytävänä. Bisnes-ajatus ei ollut vielä löytänyt sijaa uudessa museossa.
 |
 |
| Kasiuliksen taidetta. | Onkohan keinu EU-direktiivien mukainen? |
|---|
Kaupungin puistoissa on vanhanajan kiikkuja - juuri sellaisia kuin joissa lapsena keinuttiin, kun isä oli ripustinat köyden puun oksaan. Suomessa lasten leikkejä holhotaan EU-direktiivein.
 |
 |
| Dvaras-ravintola. Mainostetaan liettualaisia zeppeliinejä. | Menun tutkimista. |
|---|
Lähdimme syömään Vanhaankaupunkiin Pilies kadulla olevaan Forto Dvaras-ravintolaan, jota opaskirja suositteli liettualaisen ruoan paikkana. Se olikin suosittu. Hyvä kun edes saimme paikan. Kapeat portaat veivät alakerran kellarihuoneeseen. Viihtyisä paikka, mutta liian vilkas meille. Turistiporukoita lappoi sisään ja ulos. Kumma, etteivät nostaneet hintoja kun kerran oli noin suosittu paikka. Söin porsaanleikkeen (16 litiä). Olut ei ollut minusta hyvää, mutta krupnikas-likööri kyllä.
Päätimme nyt ottaa selvää mielikuvitustamme askarruttavasta kukkulan palatsista, joka häämötti ikkunastamme. Näimme, että sinne johti portaat. Joskus talossa näkyi valoja, mutta muuten se näytti melko autiolta. Portaita laskin yli 140. Laajalla nurmikkorinteellä kulki koiran ulkoiluttajia, mutta rakennus oli lähes tyhjä. Kylttien mukaan siellä oli erilaisia ammattiosastoja. Talo oli hieman rapistunut. Kesällä siinä näytti toimivan jopa pieni kahvila. Sen takana oli iso puistikko. Ylhäältä erotimme kattoasuntomme neljä ikkunaa.
 |
 |
| Pilies-kadulla. | Taustalla kukkulan päällä salaperäinen palatsi. |
|---|
Oli kostea ilma, vaikka ei satanutkaan. Vaikka emme aikoneet ostaa mitään matkamuistoja, niin lähdimme kuitenkin katsomaan kauppakeskuksia joen toiselle puolelle. Gedimino prospektin Mark&Spencerin alennusmyynnissä olimme kyllä käyneet jo. Sieltä olimme ostaneet vain Jussille valkoisia kangasnenäliinoja. Kävimme nyt kauppakeskus Europassa. Pyöröovi näytti menneen epäkuntoon, joten etsimme toisen sisäänkäynnin. Hinnat olivat samaa luokkaa mitä Suomessa emmekä muutenkaan olleet ostotuulella. Senkun katselimme. Kauppakeskuksen baarissa sen sijaan söimme oikein mukavasti. Söin jälleen blinejä.
 |
 |
| Yksi merkillisistä patsaista. | Europa-tavaratalo. |
|---|
Rasittavan kauppakierroksen jälkeen menimme asunnolle lepäämään ja lukemaan. Sain loppuun Jo Nesbøn "Torakat". En pitänyt lopun ratkaisusta.
ltapäivällä sitten lähdimme Vanhaankaupunkiin. Meistä se ei ole yhtä hieno kuin Riikassa tai Tallinnassa. Onhan se kyllä melko laaja. Riikassa ja varsinkin pienemmässä Tallinnan vanhassa osassa on mielestämme kunnostettu paremmin rakennuksia. Vilnassa on silti paljon muutakin katseltavaa kuin Vanhakaupunki ja onhan sen historia todella mielenkiintoinen.
Söimme samassa ravintolassa kuin ensimmäisenä päivänä eli Mykele-kadun Gabissa: Jussi: Turkey roll ricotte and sherry 30 litiä, minä: Beef steak in red wine sauce 46 litiä, viini ital. Mont 'Albano 2011, Nero d'Avola 38 lt, jälkiruokana kuuma suklaa 2 lt+ liköörit. Lasku teki yhteensä noin 40 euroa!
Viimeinen koko päivä Vilnassa. Aamulaiskottelun jälkeen lähdimme klo 11 Pylimo-kadulle, josta poikkesimme Juutalaisten museoon. Se on vihreä puutalo takapihan kukkulalla. Kun ajatellaan, että 1900-luvun alussa juutalaiskaupunkina tunnetussa Vilnassa 40 % väestöstä oli juutalaisia ja heistä 94 % natsit murhasivat (200 000), niin on siinä kaupungin asukkailla menneisyys. Sekä venäläiset että saksalaiset listivät kansaa. Museon kuvat itkettävät. En saa mielestäni kuvaa, jossa äiti pitää sylissään lasta suojaavasti selän takaa pyssymiehen tähdätessä häntä. Vintillä malinassa pääsi itse omakohtaisesti kokemaan piileskelyn pelkoa. Istuttiin lattialla säkkien päällä, näytettiin video, jossa kertoja, nuori poika luki päiväkirjaansa. Tuli Anne Frank mieleen. Taustalla kuului lapsen itkua, kuiskailua ja muuta ääntä. Koskettavaa.
 |
 |
| Juutalaisten museo. | Kauppahalli kiinni sunnuntaina. |
|---|
Kävelimme eteenpäin Pylimo-katua, poikkesimme kirpputorilla ja ajattelimme tutustua kauppahalliin, mutta se olikin sunnuntaina kiinni. Olisi ollut kiva katsella. millaista ruokatavaraa siellä olisi ollut kaupan. Alkoi hieman sadella, joten poikkesimme pieneen ravintolaan Bazilijonų-sivukadulla. Se oli selvästi kansankuppila. Kaksi poliisia oli juuri syömässä. Menu oli vain liettuan kielellä, mutta saimme siitä sen verran selvää, että nyt jos koskaan söisin noita epämääräisen näköisiä valkoisia zeppeliinejä. Sain kolme isoa perunapalloreoa, joissa oli lihatäyte (8 litiä eli pari euroa). Se oli hyvin täyttävää ja maukastakin, mutten millään saattanut syödä kaikkea sitä perunaliisteripäällistä. Pieni olut makso 2 litiä eli jotain 70 senttiä.
Ulkona sade oli yltynyt. Vietimme aikaa melko kauan ravintolassa maistelemalla erilaisia liköörejä, jotka maksoivat kukin vain 4,30 litiä. Otettiin kahvit ja uskaltauduttiin ulos sateeseen. Olihan meillä yksi sateenvarjo. Lähistöllä oli kaunis Aamunkoiton portti (Aušros Vartai), joka ainoana kaupungin muurissa on jäljellä. Se sijaitsee hyvin säilyneellä Aušros Vartų-kadulla.
 |
 |
| Aamunkoiton portti. | Aušros Vartai-katu. |
|---|
Poikkesimme kauppaan. Sen edestä nappasimme taksin, jolla menimme hotellille. Maksussa tuli jotain väärinkäsitystä ja maksoimme luultavasti liikaa, mutta hyvin pääsimme perille ja lämpöiseen kotoomme.
Viimeisen illan kunniaksi menimme syömään hyvin lähiravintola Esseen taas. Vaikka söimme ruhtinaallisesti, emme saaneet kulumaan kuin 117 litiä. Kuuma suklaa tarjoiltuna pienestä kahvikupista pähkinöillä ja kermavaahdolla koristeltuna kruunasi aterian.
Hotellimme lähellä olevalla pysäkillä luimme, että bussi 3 on pian tulossa ja että sillä pääsee lentokentälle. Saimme nyt jopa liput ostetuksi kuskilta. Lippu maksoi 2,5 litiä. On se vaan niin kummaa, että meillä Suomessa bussiliput maksaa moninkertaisesti muihin EU-maihin verrattuna. Turhaa meillä on puhua joukkoliikenteen puolesta. Yhdeltä pysäkiltä pyrähti autoon kolme tarkastajaa. Olimme tietysti leimanneet liput, mutta ei meiltä vaivauduttu katsomaan edes.
Lennot onnistuivat hyvin ja matkatavarat tulivat perille. Vantaalta matkustimme Helsinkiin bussilla, söimme tuhtia lihasoppaa Vltavassa odottaen lähtöä Tampereelle, jonne matkasinne Onnibussilla Kiasman edestä. Tampereelle siksi, että sieltä lähti matkamme lämpimään Mallorcalle.
Teksti: Kaarina Kaukoranta
Kuvat ja videot: Juhani Kaukoranta ja Kaarina Kaukoranta