Garda 19.-26.10. 2024

Oliimme tulleet Helsinkiin jo torstai-perjantain välisenä yönä yöjunalla. Jouko oli meitä Pasilan asemalla vastassa. Meillä oli perjantaille monenlaista mukavaa ohjelmaa.

Gardan matkamme järjesti Matkapojat. Yleensä olemme omatoimimatkailijoita. Nyt kuitenkin oli vierähtänyt viiden vuoden tauko matkustelussa korona-ajan ja sairauden vuoksi. Moni asia oli unohtunut. Ja mukava oli lähteä yhdessä Soilen ja Joukon kanssa.

Herätys Soilen ja Joukon Töölön asunnolla kello viiden maissa. Taksi oli tilattu edellisenä iltana ja olimme hyvissä ajoin Vantaan lentokentällä. Kaikki meni jouheasti kuten koko matkan aikana. Lennot ja taksit olivat ajoissa. Milanon lentokentältä oli Matkapoikien järjestämä bussikuljetus Gardaan.  Harmittavaa, että sitä sai odottaa pitkään. Väsytti seisoa odottamassa. Ja jotain suuhun pantavaakin jo kaipasi.

Etäisyys Milanosta Gardaan on noin 150 km, mutta pysähdyksineen siihen meni paljon enempi aikaa.. Pysähdyttiin huoltoasemalle, mutta vain niin lyhyeksi ajaksi, ettei siinä ehtnyt mitään juoda ja bussissa oli ankarasti kielletty  mitään nautittavan.  On kuulema allergioita. Mitenhän sitten ravintolassa voi syödä? Pitempi pysähdys oli Sirmionessa, mutta silloin satoi kaatamalla. Kuuluisa Scaligeron linna, jossa olisi ajan kanssa ollut mukava käydä, näytti kuin uppoavan veteen. Läydettiin varjojen alta katuravintola, jossa saatiin vihdoin ruokaa. Vaikka satoi, oli kuitenkin lämmintä, joten mieli ei masentunut. Ja tiesimmehän etukäteen, että sadetta on tiedossa. Sadetta olisi koko Välimeren alueella. Gardalle sitä haluttiinkin kuivan kauden jälkeen, mutta Espanjassa meni liian pitkälle. Siellä sateet aiheuttivat katastrofin.

Huonosti alkoi matka minun osalta, sillä käsimatkalaukkuani ei löytynyt bussista. Arvasin tietysti, että joku on sen ottanut, kun jäljellä oli vieraan näköinen laukku. Ryntäsin resepsuuniin nopeasti palastamaan omaani. Ja niinhän sain kuin sainkin ajoissa omani.  Palasi mieleen painajaismainen tilanne Pekingissä, kun matkalaukkuni oli viety vieraaseen huoneeseen, josta sitä ei heti palautettu. Pitkän matkan jälkeen olimme menossa hienohkoon ravintolaan, enkä voinut vaihtaa vaatteita. Piccolon kanssa kuljimme 10-kerroksisessa hotellissa etsimässä matkalaukkuani ja löytyihän se. Naiset täydessä tällingissä vain ihmettelivät vierasta laukkua. Ei kai tullut mieleen, että sitä kaipasi joku. Nyt sentään sain laukkuni ajoissa ehtiäkseni infotilaisuuteen. Turhaan ehdin, sillä enhän kuullut mitään, kun  italialaiseen tyyliin respassa kaksi naista piti kovaäänistä keskustelua.  Ärsyynnyin pahasti.

Lähdimme  pienelle kierrokselle vanhaan kaupunginosaan. Siihen pääsi suoraan hotellin takaovesta, josta kuljettiin kun omistajat olivat lähteneet kotiinsa. Hotellilla ei ollut yövahtia ja siksi se oli vain kahden tähden hotelli. Gardan hotellit ovat perhehotelleja, ja omistajat eivät mielellään ole paikalla yöllä, vaikka tähtiä olisikin saanut siten lisää.

Aamiainen oli harvinaisen hyvä ja mikä parasta se tarjoiltiin pöytään. Parman kinkkua, tomaattia, kurkkua ja juustoa tuotiin lautasellinen, joinakin aamuina munakaskin. Leipää ja croissantteja jne. Jugurttia,  kakkua yms. haettiin erillisestä pöydästä.

Lähdimme tutustumaan lähemmin kaupunkiin ja sen rantakatuun, jossa oli useita ravintoloita. Opas oli suositellut jäätelön maistamista, sillä se tehtiin paikan päällä kussakin ravintoloissa ja olisi maukasta kuten olikin.

Sää oli hieno. Illalla kävimme ihailemassa auringonlaskua Garda-järven laiturilta.

Aamupäivällä oli tutustuminen vastarannan kaupunkiin Gardone Rivieraan. Laivamatka sinne kesti tunnin. Kaupunki jakaantuu rantabulevardiin ravintoloineen ja pikkuliikkeineen sekä yläkaupunkiin. Lisämaksullisena runoilija Gabriele D'Annunzion museohuvila puutarhoineen sekä Andre Hellerin pieni romanttinen kasvitieteellinen puutarha. Kaupunki oli rinteellä, joten meillä oli edessä jyrkkä raskas nousu. Mutta kannatti. Itse asiassa vietimme lähes kaiken ajan puutarhassa. Valtavasti kasveja pienien polkujen varrella. Silloin tällöin esiin putkahti näkyviin jokin taideteos. Ylhäällä oli pieni tasanne baareineen. Siinä oli mukava leppuuttaa jalkoja ja nauttia juotavaa.

Iltapäivällä palattiin. Söimme vaihteeksi espanjalaisessa ravintolassa, jossa olikin viihtyisää ja viivyimme siellä myöhään.

Päivä oli kaunis aurinkoinen yli 20 asteinen. Kävimme paikallisbussilla Veronassa Shakespearen mukaan "ikuisen rakkauden kaupungissa". Sinne oli oli noin tunnin bussimatka. Liput maksovat 4,50 €. Itse matka oli jo sinällään mielenkiintoinen. Oli todella siistiä ja kaunista, viinitarhat, kukkulat ja  maalaistalot. Kun aiemmin olimme Jussin kanssa kiertäneet Italiaa junalla, niin emme olleet nähneet junan ikkunasta juuri mitään, sillä jos emme olleet tunnelissa, niin korkeiden aitojen ja muurien välissä. Nyt ei ollut esteitä. Tosin olin ihmetellyt Milanosta ajettaessa, että miksi oli pystytetty korkeita aitoja tien varsille, kun niillä ei tuntunut olevan mitään tarkoitusta.

Olin katsonut kartasta, että bussipysäkiltä olisi kilometrin matka amfiteatteri Arenaan, mutta bussi pysähtyikin ihan sen eteen. Kyllä rakennus teki suuren vaikutuksen. Se on Rooman colosseumia jopa vanhempi.

Soile oli yhteydessä Merjaan, joka oli ollut täällä useammankin kerran ja hän suositteli meille ruokapaikkaa Piazza dei Signorilla, joka tunnetaan myös nimellä Piazza Dante, koska sen keskellä on Danten patsas. Jussi otti minusta kuvan sen juurella. Onhan sentään tullut luetuksi "Jumalainen näytelmä". Tälle aukiolle menimme suuremman ja rauhattoman Piazza Erben kautta. Siellä oli markkinakojuja ja ihmisiä paljon. Löysimme Danten aukiolta rauhallisen ravintolan. En ollut kovin ihastunut näihin turistiruokiin, pizzaa, pastaa yms.,  mutta nyt oli ruokalistalla pastaa tryffelikastikkeessa, joten valitsin sen, kun en ennen ollut maistanut noita hurjan kalliita sieniä. No en kyllä nytkään niistä mitään makua saanut esille, kun olivat aivan ohuita siivuja.

Kävimme tietysti monen muun kanssa kuvaamassa Julian parveketta via Cappellolla.

Lisämaksullinen (57 €/hlö)  järviretki käsitti sekä bussi- että laivakyydin. Sää oli epävakainen, mutta sade alkoi vasta iltapäivällä. Päivästä tulisi Canossan matka, sillä sateen sattuessa olisimme sen armoilla. Nyt oli oppaamme vaihtunut selvästi tehokkaampaan. Bussimatkalla Gardasta Malcesineen sain kirjoitetuksi ylös paljon tietoa. Heti alkumatkasta oli keltainen Scala-suvun kreivin palatsi, jonka puutarhassa oli kauniita sypressejä. Sypressien määrä on suoraan verrannollinen palatsin poikalasten määrään. Vuoret ovat kalkkikiveä. Malcesiasta lähtisi köysirata 1700 metrin korkeuteen. Osasimme epäillä, ettei onnistu tänään, sillä vuori oli sumun keskellä. Juuri ja juuri näimme käysiradan alkua ohi ajaessamme. Ja niin sinä kävi, ettei noususta tullut totta.

Matkallla näimme maailman lyhyimmän joen Aril (185 m).  Menimme tunnelista, josta James Bond ajoi hurjaa vauhtia elokuvassa (Quantum of Solace). Kuvauksissa yksi auto oli suistunut järveen ja siellä se vieläkin on kuten on useita sotalaivojakin. Järvi on siis herkullinen sukelluskohde ja kun vielä vesi on todella kirkasta, olisi siinä ilo sukeltaa. No, me ei enää sukelleta, uidaan kyllä ja olisikin ollut mielenkiintoista uida Garda-järvessä. Kävimme illalla katsomassa uimarantaa, jonne ei hotelliltamme olisi ollut edes pitkä matka. Uimapuvutkin oli pakattu mukaan, mutta niin se vain jäi. Viikko on lyhyt aika toteuttaa kaikkea, mitä haluaisi.

Ajoimme ohi vesiaukon, joka oli tehty sen vuoksi, että joitakin vuosia sitten järven pinta oli laskenut huolestuttavasti ja siksi siihen johdettiin putkea pitkin vettä vuorilta. Sitten huomattiin, että kaloja alkoi kuolla ja niin putken suu taas suljettiin.  Nyt vesi oli korkealla. Ajoimme ohi Garda-järven pohjoisimman sairaalan. Se palvelee lähinnä hiihtäjiä ja laskettelijoita. Pohjoinen osa Garda-järveä on nuorison suosimaa. Siellä voi harrastaa erilaisia urheilulajeja kuten esim. surffausta. Järven ympäri kulkee 156 km pitkä pyörätie.  Gardan tuuli on kosteaa ja raikasta. Siksi kuulema kalastajat seilaavat suu auki. Kokeilin laivassa sitä ja hyvältä tuntui, tosin jo seuraavana päivänä olin sairas eli se siitä terveellisestä vaikutuksesta.

Gardan suosio laski sen jälkeen, kun skandinaavit löysivät sen ja tukkivat matkailuvaunuineen  ja -autoineen sen ainoan tien, joka kulkee järven ympäri. Tien rakennutti Mussolini, joka monin tavoin liittyy historiassa tälle alueelle. Paikalliset muistelevat Mussolinia lämmöllä ja sanovat hänellä olleen vain yksi vika ja se oli se, että hän vei Italian sotaan. Nyt turistit ovat taas innostuneet Gardasta ja heinä-elokuussa on todella tungosta.

Malcesinesta jatkoimme matkaa laivalla pohjoiseen Riva del Gardan kaupunkiin. Se on hyvin saksalaistyylinen ja muistuttaa Tirolia. Saksan kieltä käytti sekin vanha nainen, joka heittäytyi puiston penkillä Jussin kylkeen. Pidin kyllä silmällä häntä, en mustasukkaisuudesta, mutta kun joku alkaa tulla kovin iholle, niin on pidettävä huoli lompakosta.

Sovittiin oppaan kanssa aika ja paikka laiturille, johon kokoonnuttaisiin. Me lähdimme funikularilla ylemmäs vuorenrinnettä. Sieltä olikin hulppeat näkymät alas kaupunkiin ja järvelle.

Laivalla matkasimme Garda-järven länsirantaa ja pysähdyimme pienessä Limone ja Gardonessa, joka on lähellä surullisen kuuluisaa Saloa. Pier Paolo Pasolinin elokuva "120 Sodoman päivää" kuvaa inhalla tavalla Mussolinin vankien kohtelua.

Alkoi sataa runsaasti ja siksi istuimme laivassa sisällä. Kun käännyimme itään kohti Malcesinea, sen silhuetti alkoi hahmottua pikku hiljaa ja selvimpänä sen komea linna. Koska satoi runsaasti, nousimme pikkukatuja ja menimme linnaan sisään. Nyt oli tältä matkalta kuvaamiset kuvattu.  Sen verran satoi ja vesi virtasikin puroina mukulakivikatuja alas. Onneksi meillä oli vettä pitävät kengät ja takit. Ja yksi sateenvarjokin oli ihan tarpeeseen.

Paluumatkalla Jussia alkoi viluttaa ja hotellille tullessa tilasimme rommitotin. Ei ilmeisesti ole kovin tavallista, koska jouduimme selittämään miten se tehdään. Jussille nousi illan mittaan kuume. Kävimme ostamassa lähiapteekista mittarin. Seuraavana aamuna kyselin oppaalta lääkäriä, mutta oli kuulema ihan turha mennä, koska kuumeisia ei oteta vastaan. Sehän voisi olla vaikka koronaa.

Lähellä Gardaa noin 5 km päässä sijaitsee kaupunki nimeltä Bardolino. Sinne olisi ollut ihan mahdollista mennä kävellenkin rantatietä, mutta menimme bussilla. Meitä kiinnosti kaupunki siksikin, että siellä oli markkinat. Markkinoilla on myytävänä paikallisia tuotteita. Samat myyjät kiertävät eri päivinä eri kaupungeissa. Halusin ostaa alushousuja, sillä vaikka hotellilla saattoi pestä pientä nyrkkipyykkiä, ei mitään saanut kuivaksi. Ilman kosteus oli korkea. Meillä oli markkinapaikka hieman hakusessa, sillä ajauduimme torille, josa oli vain ruokaa myytävänä. Kuitenkin kohta yhytimme ostoskadun, jonne istahdimme sammuttamaan janoa. Ja kadun päässä häämötti järvi ja rantakatu, jossa kojuja oli todella paljon. Paitsi alkkarit, ostin myös kassin. Paljon olisi kyllä ollut houkutuksia, mutta kokeneina konkareina maltoimme mielemme. Istuimme järven rantaan ja ihastelimme maisemaa. Matkamme alkoi olla jo lopuillaan.

Aamulla minullakin oli ollut kurkkukipua, mutten huolestunut, sillä enhän koskaan vilustu, vaikka eilinen matka olikin tehty vesisateessa. No illalla sitten olikin jo totinen paikka, sillä niinhän minäkin sitten aloin kuumeilla ja joka paikkaa särki. Kotona Oulussa tehtiin testi ja ihan selvä koronahan se oli. Onneksi ei ollut raju. Jussilla meni nopeasti ohi. Mnä jouduin kyllä käymään lääkärillä kotosuomessa.

Olimme jo sen verran sairaita, ettemme paljonkaan käyneet ulkona. Pakkasimme tavaroita ja panimme aikaisin nukkumaan, koska aamulla herätys olisi viiden maissa. Syömässä tietysti kävimme. Seuraavan aamun ammupalaa emme ehtisi saada ja siksi meille oli eväspussit. Lauantaiaamuna bussi nouti meidät hotellilta klo 6.10. Ja taaskaan emme saaneet syödä eväitämme bussissa, mutta puolessa välissä pysähdyttiin suurelle huoltoasemalle. Siellä sai syödä omia eväitä pöydissä. Itse matkasta en paljon muista, sillä nukuin suurimman osan.

Lento lähti ajallaan. Minua yskitti ja oli vaivalloista pidätellä sitä. Tilasin kuumaa teetä. Onneksi Helsingissä saimme hieman levähtää Soilen ja Joukon asunnolla. Ostimme lähikaupasta jotain syötävää ja niin jaksoimme yöjunaan. Onneksi meillä oli jälleen hytti, joten sai kunnolla levähtää ja nukuinkin hyvin. Kokkolassa seisoimme tunnin ja odotimme kellon vaihtumista talviaikaan. Kesän viime hetket olimme saaneet nauttia Garda-järven kauniissa ympäristössä ja olimme matkaamme tyytyväisiä, vaikka nyt sairastuimmekin. Alkuviikko oli ollut uskomattoman kaunista, lämmintä ja aurinkoista.