Matkapäiväkirjat

Automatka Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa 15.6.-7.7.2010

Ajomatka 5 700 km, matkalla 23 päivää. Reittikartta.
7 yötä autossa (video1), 3 mökissä, 2 motellissa, 1 laivassa ja 9 hotellissa.

Matkaan lähdimme 15.6 autossa takapenkit poistettuna ja retkipatjoilla korvattuna. Tavaraa oli näin jälkikäteen ajatellen liikaa fliisejä ja liian vähän hellevaatteita, joita jouduimme ostamaan matkan aikana. Matkustimme ensin Ruotsiin ja siellä leiriydyttyämme autossa nukkuen Lyckselessä (20 €/yö) ja sieltä aamulla kohti Ruotsin Årea, jossa olen ollut monta monituista kertaa laskettelemassa. Kesäsesonki alkoi kuitenkin vasta heinäkuussa, joten oli tosi hiljaista eikä kabiini ollut toiminnassa. Nousimme omin päin rinteitä, sateli. Emme meinanneet löytää majapaikkaa, kun joka paikka tuntui olevan kiinni. Sateella ei viitsi nukkua autossa, kun avoimesta ikkunasta sataa sisään. Onneksi saimme tosi mukavan ja edullisen mökin Duvedista, jossa olimme kaksi yötä (40 €/yö). Ruotsissa mökit ovat varusteiltaan loistoluokkaa verrattuna Suomeen tai Norjaan.

Åren rinteiltä näkymä Indal-joelle	Mökkikylä Duvedissa Åressa (hinta 40 €)

Sateen loputtua lähdimme Trondheimia kohti, mutta taas alkoi sataa ja siksi emme lähteneet vieläkään pääreitillemme vuorten ylitykseen. Liikenne oli kova, sillä koulut olivat samana päivänä loppuneet ja viikonloppu tulossa. Jotkut puhuivat jopa mahdollisista lumisateista. Jäimme Berkåkissa mukavaan historialliseen nurmikattoiseen motelliin kahdeksi yöksi (108 €/yö) - ja katsoimme Victorian häitä, joita tuli pitkin päivää kuningaskunta Norjan TV:stä.

Berkåkin 200-vuotias motellirakennus	Motellimukavuutta Berkåkissa

Kun sitten sade vihdoin lakkasi, niin se olikin yhtä päivänpaistetta siitä eteenpäin. Rondanen  luonnonpuisto ja Jotunheimissä sikanautaperunamuusi 1440 metrin korkeudella lumisten kenttien keskellä olivat edelleen elämys, vaikka olinhan tehnyt ylityksen kahdesti ennenkin. Reitillämme oli paljon tunneleita ja monessa niissä oli automaattinen maksu kameran kuvatessa automme eli odotettavissa on vielä laskuja. Tietä E6 ajoimme Ottaan ja sieltä Rondanen kansallispuistoon, jossa nousimme rinteitä ja ihastelimme lumisia vuoria. Yövyimme kauniilla levähdyspaikalla ylängöllä.

Rondanen luonnonpuistoon johtavalla tiellä. Alhaalla Otta.	Rondaneen vievällä tiellä levähdyspaikalla yöpyminen.

Seuraavana päivänä jatkoimme Jotunheimin luonnonpuiston läpi tietä 51, joka muuttui E 16:ksi. Tie nousi korkealle Jotunheimissä ja näkymät olivat todella kauniita. Vuorilta alas laskeuduttuamme uimme ja peseydyimme Sjödalsvatnetissa. Poikkesimme Gjendesheimiin, jossa oli laivasatama. Sieltä lähti useita polkuja vuorille. Kiipesimme jonkun matkaa ja virkistyimme sen jälkeen jäisessä Gjendejärvessä.

Rondan luonnonpuistossa.	Jotunheimissa 1 440 metrin korkeudella.
Jotunheimissä ruokailemassa.	Gjendejärvi.
Uinti Sjödalvatnetissa.	Gjendejärvi.

Ennen Osloa (n. 100 km) yövyimme jälleen levähdyspaikalla nukkuen autossa. Osloon saavuttiin pahimpaan ruuhka-aikaan. Olimme katsoneet, että sopiva hotelli Thon Munch (140 €/yö + paikoitusmaksut) olisi keskustassa. Navigaattoriin vain osoite. Mutta Oslo onkin täynnään tunneleita, joissa navigaattori menee sekaisin. Kaistoja oli vaikka mihin suuntaan ja poikkeamia jopa tunneleissa, joten ristiriitaisten ohjeiden saattelemana porhalsin läpi koko Oslon. Aloitettiin uudelleen varoen menemästä tunneliin. Katuja oli tietöiden vuoksi suljettu kuten muuten kaikissa muissakin kohteissamme, joten pientä pyörittelyä keskustassa kyllä piisasi ja kun hotelli löytyi, niin sitten alkoikin parkkipaikan etsiminen. Löytyi, mutta rahaa saattoi laittaa kerralla vain kahdeksi tunniksi. Hotellilla ei ollut omaa parkkipaikkaa. No, me tutustuimme Osloon kahden tunnin jaksoissa käyttäen raitsikkaa ja metroa hyväksi. Olimme Oslossa kaksi yötä ja kävimme Vigelandissa ja Munch-museossa. Pääkatu, jossa ihmisiä istui katukahviloissa, Karl Johans Gate oli aivan hotellimme lähellä. Juhannusaatto oli meneillään. Vietimme sen New Orleans-tyylissä Cajun Cafessa, jossa jazzbändi soitti mukavaa jazzia. Jussi söi Jambalayaa ja minä ison pihvin. (Video2)

Vigeland-puisto Oslossa.	Hotellimme Oslossa.
Munch-museossa.	Cajun Cafessa.

Koska oli juhannusaatto, oli ihmisiä paljon liikkeellä. Rannassa oli ilmainen konsertti.Meitä kiinnosti kuitenkin enemmän Raatihuoneen puiset seinäreliefit. Nissä kohtasimme valkyyriat, Torin, Odinin 8-jalkaisen hevosensa selässä ja muita mytologian hahmoja.

Jättiläistenkin kanssa taisteleva Tor on Odinin jälkeen tärkein jumala.	Koira Garm vartioi kuoleman kuningaskuntaa.

Oslosta lähdimme Malmöä kohti eli kohta olimme Ruotsissa taas. Sää oli niin kaunis ja kun kuljimme rantatietä, niin ajattelimme poiketa jossain meren rantaan uimaan. Sattumalta osuimme Särön luonnonpuistoalueelle, joka on ollut Kustaa V:n kesänviettopaikka kymmeniä vuosia aikanaan. Paikka oli Hangon tapainen aristokraattinen purjehdus- ja huvila-alue. Oli uimaranta, kallioisia rantoja ja romanttisia polkuja. Yövyimme sen parkkipaikalla ja nautimme uudesta juhannusaatosta sen kalliorannalla. Juhannusaatto oli ensin Norjassa, sitten Ruotsissa ja vasta sitten Suomessa. Tanskasta en tiedä, kun se oli muutenkin yhtä juhlan viettoa siellä, kun ylioppilaat meukkasivat ja Saksassa taas jalkapallofanit (Saksa oli juuri voittanut Englannin).

Särön luonnonpuisto Ruotsissa.	Särön luontopolulla.

Malmöstä Tanskaan johtava Juutinrauman silta on pitkä ja korkea. ("Juutinrauman sillan pituus on 7 845 metriä ja jänneväli 490 metriä. Silta on maailman pisin yhdistetyssä rautatie- ja maatieliikenteen käytössä oleva vinoköysisilta. Sillan ylemmällä kannella kulkee nelikaistainen moottoritie E20, alemmalla kaksiraiteinen rautatie. Sillan tornit ylettyvät 204 metrin korkeuteen", Wikipedia). Hieman jännitti etukäteen, miten tuuli ottaa autoon, kun on kattoteline. Ottihan se, mutta auto pysyi kuitenkin hyvin tiellä ja sitten taas välillä syöksyttiin tunneliin. Siltamaksu oli noin 39 €.

Ylämäkeä Juutinrauman sillalla.	Sillalta tunneliin lopuksi.

Kööpenhaminaan mennessä minulta irtosi ajolaseista toinen linssi (joka myöhemmin jäähdytettiin jääkaapissa pienemmäksi, jotta saatiin laitettua takaisin), joten ilman silmälaseja hieman rasittavaa oli ajaa ja kun lisäksi alkoi hämärtää, ylioppilaiden kuorma-autot tööttäilivät, niin ihme oli, että löydettiin kävelykadun läheltä tyhjä parkkipaikka. Strøget on Euroopan pisin kävelykatu (1,1 km). Tunnelmaa piisasi. Nostimme rahaa Danske Bankin automaatista ja söimme katuravintolassa pienen aterian pankin vieressä olevalla aukiolla. Muistelin työkaveriani Ilkkaa, joka siirtyi tähän pankkiin analyytikoksi. Olisi pitänyt etukäteen ottaa selville hänen osoitteensa, sillä varmasti olisimme saaneet häneltä yösijan.(Video3)

Lähdimme etsimään yösijaa rauhallisemmilta maisemilta eli kohti Roskildea ja sen leirialuetta. Emme vain olleet ottaneet huomioon, että siellä oli alkamassa ehkä Euroopan suurin rock-festivaali. Näin vanhan ihmisen näkökulmasta epämääräisen näköistä porukkaa lappoi autoista ja arvasimme, ettei Camping-alue ole meille sopiva nukkumista ajatellen. Lähdimme yömyöhäisessä etsimään sopivampaa levähdyspaikkaa, mutta eihän Tanskassa ole kuin peltoja ja privaattiteitä. Vihdoin pikkuteitä kierrellen päädyimme maalaismuseon parkkipaikalle, jossa saimme sitten nukutuksi yön yli. Aamulla huomasimme, että olimme ihan Roskilden kupeessa eli olimme ajaneet ympyrän. Lisäksi parkkipaikalla oli kyltti, joka kielsi parkkeerauksen klo 22 jälkeen. No, mehän emme tietenkään olleet nähneet sitä pimeässä ;-) Roskildessa on hieno viikinkilaivamuseo. Siellä on palasista koottuja kaupungin edustalta nostettuja erilaisia viikinkialuksia viisi kappaletta. Olin käynyt siellä ennenkin, mutta nyt siellä oli enemmän laivoja ja hieno videoesitys.

Roskildessa nähtiin paikallisten ylioppiladen abiajelu. Koulu siellä näkyy jatkuvan Juhannukseen asti. (Video4)

Iltahumua Kööpenhaminan Strøgetillä.	Viikinkimuseo Roskildessa.

Jatkoimme ensin Iso-Beltin sillan (30 € ja 6 790 m) yli Själlannin ja Fynin välillä kohti Jyllantia, jossa kohteemme oli Billundissa oleva Legoland. Yön vietimme sen lähellä Randbøldal Campingin mökissä (50 €/yö). Legoland on aikuisellekin elämys. Itse oli Joken ollessa pieni, ollut siellä migreenissä, mutta nyt nautin kuin lapsi. Sainkin nyt seniorilipun ja Jussillehan taisi olla elämänsä ensimmäinen huvipuisto... Mieleen palasivat muistot koulumaailmassa johtamistamme legologoprojekteista. Suunnittelimme oppilaiden kanssa legoista erilaisia automaatteja, joita ohjelmoimme tietokoneella. Itse asiassa hyvin monessa suuressakin firmassa laitteiden prototyypit suunnitellaan legoilla. (Video5)

Legolandissa Billundissa.	Cape Kennedyn pienoismalli.

Seuraava kohde oli Hampuri, jossa olimme laitamilla sijaitsevassa Best Western Hamburg International -hotellissa kaksi yötä (64 €/yö + 75 €/yö). Aamianen oli Saksassa maksettava erikseen. Vaikka se ei ollut keskustassa, niin keskustan läpi sinne oli ajettava ja taas noita juhlijoita. Saksan liput liehuen autot tööttäilivät ohikulkijoille. Hampuri oli syntistä mainettaan parempi. Metro oli sadan metrin päässä ja nyt oli autollekin pihalla hotellin ilmainen asiakaspaikka. Sightseeing-kierros osoitti, että Hampuri on Saksan vihrein kaupunki. Puistoja oli paljon ja yleensä niiden seassa miljonäärien "palatseja". (Video6)

Hampurin satamaa.	Saksan lippuja parvekkeilla.
Hampurin 7 000 miljonääriä asuttavat puistoaluetta.	Helteellä olut piristi, vaikka muulloin se ei maistukaan.

Satama kahviloineen ja Reeperbahn tuli katsastettua, mutta yöelämään tutustumiseen emme jaksaneet innostua. Sitä paitsi ei ollut viikonloppukaan. Naisilta kielletyn kadun Herbertstrassen sisäänkäynnillä kuitenkin otimme kuvia.

Kielletty naisilta.	Jussi kurkisti aidan takaa Herbertstrasselle.

Olimme olleet matkalla jo kaksi viikkoa, eikä vielä oltu päästy päämääräämme Berliiniin. Kun sinne sitten päästtin, niin ajo sujui hyvin, eikä tungostakaan ollut. Olimme varanneet edellisenä iltana Hampurissa Berliinistä Best Western Hotel City Ost-hotellin
( 305 €/4 yötä + 48 €/ 4 yötä parkkipaikka), jonne pääsi mukavasti kehätieltä menemättä keskustaan. Tosin sielläkin olisi ollut helppoa ajaa, sillä liikenne ei ollut mitenkään kaoottista. Kaikissa näissä suuremmissa kaupungeissa, joissa kävimme, minua ihmetytti pyöräilijöiden suuri määrä. Kadut olivat leveät ja autoilijat huomaavaisia. Kuvaavaa pyöräystävälisyydestä oli, että pyöriä sai kuljettaa metrossakin. Metroasema Samariterstrasse oli hotellimme edustalla. Alakerrassa oli konditorio, jossa joimme aamukahvit voisarven kera, ravintola, jossa söimme pari kertaa ja ihmeen halpa marketti, josta haimme illaksi purtavaa ja juotavaa. Esim. ranskalainen punaviinipullo maksoi jopa alle 2 €. (Norjassa emme olleet tohtineet ostaa juuri mitään sen kalliiden hintojen vuoksi vaan teimme itse aina ruoat paitsi tietysti Oslossa.) Minua ihastutti kestävän kehityksen sovellus: kaupassa oli käytettävissä pieniä pakkauslaatikoita, joihin asiakkaat keräsivät ostoksensa. Kärryjä ja muovipusseja kyllä oli, mutta laatikot olivat kätevämpiä ja näinhän niille tuli mukavasti uusiokäyttöä. Kadun toisella puolella olevasta halpa-marketissa kävimme täydentämässä sukka- ja alusvaatevarastoamme, sillä olin kyllästynyt jokailtaiseen nyrkkipesuun. Kävimme kyllä Euroopan suurimmassa tavaratalossa KaWeDessa pällistelemässä merkkituotteita. Ei tullut mieleen ostaa mitään. Luin jostain, etteivät berliiniläisetkään enää arvosta merkkejä. (Video7)

Hotellimme Berliinissä.	Metroasema heti hotellin edustalla.
Metroissa olivat pyörät sallittuja.	Pyöräilijöitä paljon jopa Berliinin keskustassa.

Heti ensimmäiseksi ajoimme metrolla Alexander Platzille ja kävelimme sieltä Unter den Lindeniä pitkin Brandenburger Torille. Reitillä on useita historiallisia rakennuksia. Rakennustöitäkin näkyi olevan. Oopperatalon kahviossa sammutimme janon oluella.

Alexander Platzilla.	Brandenburger Tor.

Berliinissä olimme neljä yötä ja enemmänkin olisi voinut olla, sillä siellä oli paljon nähtävää. Kolusimme museoita: Stasi-museo, historiallinen museo, elokuvamuseo Deutsche Kinematik Museum für Film und Fernsehen Potsdamer Platzilla vinojen lasiteräspilvenpiirtäjien muodostamassa Sony Centerissä, Frida Kahlo- ja Teotihuacan-näyttelyt Martin-Gropius-Baussa. Olipa pala muuriakin vielä näkyvissä edellisen museon ja vieressä olevan Topographies des Terrors- museon kupeessa.(Video8)

Osa Berliinin muuria.	Stasin johtaja Mielken huone.
Sony Center ylhäältä.	Elokuvamuseon yksi sali monesta.

Helle alkoi olla aikamoinen (jopa 38) ja hellevaroitus annettiinkin. Onneksi hotellimme oli ilmastoitu, joten saatiin hyvin nukutuksi. No, minähän nukun aina hyvin missä tahansa. Yhtenä päivän otimme viltin ja eväät ja painuimme Tiergarteniin piknikille. (Video9)

Tiergartenissa lepäillään...	ja ihaillaan sen kauneutta.

Berliinissä oli ehkä helteenkin takia rennon oloinen tunnelma. Ihmiset ystävällisiä, kulkeminen vaivatonta, paljon katsottavaa ja kaiken lisäksi kaikki uskomattoman halpaa. Bensa oli muuten kaikissa näissä maissa suunnilleen yhtä kallista kuin Suomessa ja sitähän kului 5 700 km:n matkalla... Olihan Berliini - nimenomaan itäpuoli - muuttunut, kun siellä viimeksi 40 vuotta sitten kävin. Muuttunut se oli siitäkin, kun Jussi 90-luvulla oli käynyt. Check Point Charliesta oli tullut suosittu turistipaikka. Kovin haluttuhan se oli ennenkin, mutta toisesta syystä, kun se oli ainoa portti Itä- ja Länsi-Berliinin välillä. Treptowin puisto teki mahtipontisen stalinistisen vaikutelman neuvostosotureita ylistävine monumentteineen, jotka Neuvostoliiton miehitysvalta rakensi 40-luvulla.

Check Point Charlie.	Treptowin puistossa.

Sitten alkoi matka kotiin tai ainakin minä niin luulin, mutta Jussilla oli muita suunnitelmia. Ajoimme Berliinistä pohjoiseen (video9). Kohteeksi otettiinkin Itämeren rannikolla oleva Peenemünde, jossa on avaruusmuseo. Matkalla sinne pysähdyimme n. 30 km Berliinistä Sachsenhausen keskitysleirille. "Arbeit macht frei" -kyltti portissa sävähdytti.

Sachenhausen portti.	Polttouunit.

Peenemündessä oli paitsi Jussia kovasti kiinnostava avaruusmuseo myös sukellusvenemuseo. Täältä alkoi tie, joka johti USA:n kuulentoihin: Peenemundessa Werner von Braun kehitti V2 ja muuta rakettitekniikkaa. Siellä oli myös kymmeniä kilometrejä Itämeren hienoimpia hiekkadyynejä. Riensimme heti uimaan meren aallokkoon ja koska museo oli jo kiinni, päätimme jäädä yöksi paikkakunnalle ja aamulla tutustua museoon. Itämeren dyyniranta on varsinainen rantaparatiisi kilometrien pituisine hiekkarantoineen. Se näytti olevan samalla joillekin nudistiranta. Olimme yötä parkkipaikalla kuten moni muukin 5 euron parkkimaksulla. Meri korvasi suihkun puutteen. Vuorovesi vain toi rantaan merilevämoskaa niin paljon, ettei siinä paljon puhdistunut. Uiminenkin aallokossa oli hankalaa. Niin kaunista kuin olikin, niin ikävä tuli Oulujokea.

(Peenemunden rakettikeskus, ohjuksia, sukellusvene -  video10)

Peenemünden sukellusvene.	V1, katapulttirata ja V2 (oikeammin A4).
Peenemünden hiekkaranta illalla..	ja aamulla.

Ajomatkaa kotiin oli vielä paljon, sillä Ruotsihan on pitkä kuin mikä. Huomasimme kartasta, että Puolasta Świnoujściestä lähtee autolauttoja Ruotsiin. Sinne oli Peenemündestä lyhyt matka kaunista kannasta pitkin. Ei meillä ollut tietenkään tietoa, onko vapaita paikkoja, milloin lähtöjä ja mitä maksaa. Idea matkallammehan oli, ettei mitään pikkutarkkoja etukäteissuunnitelmia tehdä, vaan otamme rennosti. Ajoimme satamaan ja näimme autolauttoja vastarannalla. Kysymällä baarista saimme tietää, että lauttarantaan pitää mennä lautalla. Kumma, etteivät ole rakentaneet siltaa muutaman sadan metrin matkalle... Eihän siinä muu auttanut, kuin lautalla lautalle :-)

Kun pääsimme lauttarantaan, niin saimme kuulla että lautta lähtee samana iltana ja että sinne mahtuu. Maksu oli jotain 600 zlotyä, mutta eihän meillä ollut tietoa kursseista eikä ollut virkailijallakaan. Ihmettelimme, miten Saksan rajan tuntumassa eivät tiedä kursseja. Laitoin Jarkolle tekstiviestin, että katsoo Internetistä kurssin. Hinta tuntui ihan sopivalta, kun jaoimme sen neljällä eli oli noin 150 €. Meitä ennen oli vain yksi auto. Useimmat autot olivat kiitolinja-autoja. Peruutustaitoni joutuivat jälleen koetukselle ruumassa. (Niistä oli ikävä muisto Norjasta Rondanen ylängöllä, jolloin olin peruuttanut siltarummun päälle, eikä autoa siitä saanut ylös kuin ihmeen kaupalla paikalle tulleen jeepin hinaamana.) Vaikka oli yömatka, emme ottaneet hyttiä, sillä minusta oli aivan turha maksaa 80 euroa 7 tunnin yöunesta, kun pystyin nukkumaan ihan hyvin lepotuoleilla. Olimme ottaneet tyynyt ja peitot laivalle. Olin aiemmin matkannut saman matkan 40 vuotta sitten, jolloin meillä oli hytti ja minä merisairas. Nyt lautta kulki tasaisesti kuin juna ja nukuin kuin porsas. Jussi ei nukkunut, mutta sai kerrattua saksan kieliopin ja frekvenssisanaston. Huvinsa kullakin :-)

Lauttarannassa.	Lautalla.

Ystadista ajoimme Kalmariin ja tutustuimme sen linnaan. Noin 150 km Kalmarista löysimme oikean helmen leiripaikaksi. Blankaholmin camping-alue (20 €/yö) oli meren poukamassa kallioisella rannalla. Taas käytimme uintipaikkaa hyväksi. Norjassa olimme uineet jäisissä järvissä ja nythän vesi tuntui todella lämpöiseltä. Vielä oli kotiin matkaa
n. 1500 km. Nyt olikin hieman pilvinen sää, joten ajelimme niin kauan, että tuli taas aurinkoista. Aurinko alkoi paistaa kun tulimme Högå Kustenille Sundsvallin jälkeen. Sundsvallissa jouduimme matkamme ainoaan ruuhkaan. Kaupungin ohitukseen kului tunti, sillä tie oli kolarin vuoksi poikki. Höga Kusten hotelli (116 €)/yö), jossa yövyimme, sijaitsee 1800 metrin sillan korvalla. Siinä sitten vietimme viimeisen matkayön ja ihastelimme ikkunasta avautuvaa maisemaa ja auringonlaskua. Aamulla vielä kiipeilimme kalliopolkuja ennen lähtöä.

Blankaholmin leirialue.	Högä Kusten hotelli.

Kotiin saavuimme onnellisesti ilman haavereita 7.7. klo 22.30. Jo matkalla kuuntelimme Saksa-Espanja jalkapallo-ottelua, jonka seuraamista jatkoin TV:n ääressä. Ja hetihän Espanja tekikin voittomaalinsa. Taisivat silloin saksanliput hyytyä autoissa ja parvekkeilla...vähäksi aikaa. Tulihan myöhemmin pronssia.

Meidän matkamme oli kyllä kullan arvoinen, ei kuitenkaan sentään hinnaltaan. Korttilaskut maksetaan jälkikäteen.
Majoitukseen meni vähän yli 1 350 €. Bensaan meni 930 €, sillä iso auto, kattoboksi ja suuret nopeudet söivät aika lailla polttoainetta. Hiilijalanjälkeä siis kasvatettiin, mutta muulloinhan ajammekin enimmäkseen pyörällä. Siltoihin ja lauttaan meni yhteensä 220 €. Museot ja muut sellaiset maksoivat n. 300 €. Lisäksi tuli tietysti muita menoja. Matkamme hinnalla olisi voinut tehdä valmismatkan kauaskin, mutta sitä matkamme Easy Rider-tunnelmaa ei mikään voita. Tosin sanomalehti Kaleva uutisoi seuraavana päivänä kotiin tultuamme, että automatkailu on kasvattanut suosiotaan ja matkat suuntautuvat nimenomaan Saksaan. Olimme sittenkin "taviksia":-)) Mutta entä sitten. Tärkeintä on, miltä itsestä tuntuu ja minullehan matka oli myös nostalgiamatka, kun kolusin samoja reittejä kuin kymmeniä vuosia sitten nuorena aikuisena. Jussi taas aiemmin kaukomatkaajana Afrikan safareilla, Amazonin viidakoissa ja muissa samantapaisissa kohteissa reissanneena nautti elämänsä toisesta pitemmästä automatkasta (viime kesänä autoilimme Pohjois-Norjassa).

Teksti: Kaarina Kaukoranta
Kuvat: Juhani ja Kaarina Kaukoranta  

Matkapäiväkirjat