Tultu Tallinnaan Viru-kadulle.
Pysyykö Jussi pystyssä?
Itsenäisyysodan voitonpylväs
Vapauden aukiolla.
Finnair Oulu (9:45)--> Helsinki (10:45), jatkolento Helsinki
(13:50) --> Tallinna (14:25)
Finnair Tallinna (14:50 --> Helsinki ( 15:25), jatkolento Helsinki (16:00) --> Oulu (17:00)
Hotelli Tallinnassa Park Inn by Radisson Meriton Conference & Spa Hotel Tallinn
Tiistai 13.8.2019
Olin jo illalla tehnyt meille eväät valmiiksi. Syötiin hyvä aamupala ja lähdettiin bussipysäkille reppuinemme. Heti paikalle tulikin bussi 8, vaikka sen ei ihan vielä olisi pitänyt tulla. Olikohan lisätty vuoroja. Bussivuorot tulevat piakkoin kyllä kaksinkertaistumaan, kunhan saavat bulevardin valmiiksi ammattikorkean siirtyessä Linnanmaalle kaksinkertaistaen opiskelijamäärän.
Meillä oli hyvin aikaa Helsingin kentällä. Syötiin eväät ja kävin ostamassa pari pokkaria. Murakamin Rajasta etelään, auringosta länteen ja S. K. Tremaynen Ennen kuolemaani. Ehdin matkalla lukea vain jälkimmäisen, sillä meillä tuli olemaan runsaasti ohjelmaa Tallinnassa.
Tallinnassa oli saapuessamme aurinkoista ja mittarit näyttivät 22 astetta. Matkamme ajankohdaksi oli kyllä luvattu sadetta, mutta olikin koko ajan hieno sää pieniä kuuroja lukuunottamatta. Kentältä ulos tultuamme heti nurkan takaa lähti ratikka numero 4 keskustaan. Täytyy tunnustaa, että ajoimme jäniksenä, kun emme vielä hoksanneet mihin maksaa. Palatessa meitä neuvoi ystävällinen naisihminen, että on laitettava maksu yksi euro sellaiseen kauhaan, jonka kuski sitten kääntää omalle puolelleen. Meillähän ei ollut mitään liikenteeseen kelpaavaa korttia, mutta kaupungissa kuljimmekin busseilla ja niissä oli keulassa automaatti, jossa saattoi hipaista luottokorttia. Muut toimivat vain kaupunki- tai bussikorteilla.
Ratikalla oli monta pysäkkiä ennen keskustaa. Sightseeingiä siis jo heti alkuun. Päätimme jäädä pois Viru-keskuksen kohdalla, koska kartan mukaan siitä oli lyhyt matka Harju- ja Niguliste-katujen risteyksessä olevaan turisti-infoon. Kuljimme sinne Viru-katua pitkin. Se oli täynnä turisteja. Olin lukenut, että se oli pahin paikka taskuvarkaiden vuoksi. Ei kyllä näyttänyt vaaralliselta. Iloisia ja aurinkoisia ihmisiä kaikkialla ja tietysti paljon aasialaisia. Infossa tyttö pitkällisen tietokoneella etsimisen jälkeen sanoi, että Faust-oopperalippuja myydään Viru-keskuksessa. Olimme juuri tulleet sieltä, joten annettiin jäädä osto seuraavaan päivään. Olimme jo Suomessa yrittäneet ostaa liput. Kaikki näytti menevän hyvin, mutta lippuja ei kuulunut, eikä maksuakaan oltu veloitettu tililtä, joten päätettiin ostaa sitten paikan päällä. Jo silloin nähtiin, että vain viimeisillä riveillä oli vapaita paikkoja. Tallinnassa oli paraikaa meneillään Pohjoismaiden merkittävin musiikkifestivaali, Birgitta Festivaali. Yksi ohjelmanumero oli ooppera Faust Birgitta-luostarin raunioilla.
Tultu Tallinnaan Viru-kadulle. |
Pysyykö Jussi pystyssä? |
Itsenäisyysodan voitonpylväs Vapauden aukiolla. |
Pysähdyimme Harju-kadulla juomaan terassilla oluet. Sen jälkeen astelimme hotellillemme. Kartasta matka näytti lyhyeltä, mutta meidän oli ylitettävä Toompean kukkula ei tosin sen jyrkimmältä kohdalta, mutta nousua oli. Ihan aluksi oli portaat.
 Toompean linnan tykkitorni Kiek in de Kök. |
 Linnan muuri. |
 Kohtukadun näköalapaikalla. |
Radisson-hotelli oli pettymys. Se oli tavanomainen hotelli, joka voisi olla missä päin maailmaa hyvänsä. Oltiin kyllä katsottu kuvia, mutta vaatimattomampi se kyllä todellisuudessa oli. Siisti kaikin puolin ja kaikki oli ihan ok, mutta mitään persoonallista siinä ei ollut. Pitää taas muistaa, että vastaisuudessa ei sorruta näihin standardi-hotelleihin. Aivan kuten Varsovan Radissonissa täälläkin aamiainen olisi maksanut 20 €. Päätimme hoitaa aamiaisen nauttimisen muulla tavoin. Minä kun en edes aamuisin pysty juurikaan syömään.
Matkan pölyt lähdettiin poistamaan spa-osastolle. Tiskin vieressä oli portti, josta pääsimme läpi, kun näytin miehelle hotelliavainta. Jussi meni omalle puolelleen ja minä omalle. Onneksi en ehtinyt riisua, kun huomasin, ettei missään ollut pyyhkeitä tarjolla. Palasin spa-miehen luo ja nyt itsekin huomasin, että hänen takanaan tiskin uumenissa oli pyyhkeitä. Sain itselle, mutta ajattelin vain, että mitenkähän Jussi. Valitsin pukukaapin ja onneksi en vieläkään riisunut, sillä en mitenkään tajunnut, miten kaapin ovi lukitaan. Yksi nainen näytti minulle rannekettaan ja siitä tajusin, että rannekkeella piti koskettaa pientä oven pallukkaa. Ei muuta kuin taas takaisin pojan luo. Nyt oli tyttö tiskin takana. Valitin, että miksei kaikkia anneta kerralla ja minun on juostava edestakaisin. Nyt kuitenkin sain kaapin lukkoon, mutta mistä tietäisin, mikä näistä monista kaapeista olisi minun, jos unohtaisin numeron, kun mitään numeroa ei avaimessa ollut. Ja kävikö avain kaikkiin kaappeihin - mahdollisesti.
Siellähän se Jussi jo odotteli isossa porealtaassa. Koko allasosasto oli iso ja ulkopuolella näkyi olevan iso kuntosali. Me ei kuitenkaan enää tämän jälkeen käyty spa-osastolla. Ei lämpöisessä bakteeripesässä lilluminen ole kivaa.
 Lyhyen jalan (Luhige jalg) portaat. |
 Kaide on hyvä olemassa. |
 Kuten lautaselta voi lukea ollaan Oliver-nimisessä ravintolassa. |
Lähdettiin syömään Vanhaankaupunkiin. Opaskirjasta etsittiin ravintoloita ja siinä suositeltava oli Rataskaevu 16. Sinne kuljimme tietysti ensin mäkeä ylös ja sitten Toompea-kadulle. Ihasteltiin Aleksanteri Nevskin katedraalia, parlamenttitaloa Toompea Loss ja poikettiin Kohtukadun näköalapaikalla. Sen jälkeen laskeuduttiin Luhige jalg-kadun portaita ja tultiin aukealle, josta haarauduttiin Rataskaevu-kadulle. Astuimme ravintolaan, mutta huomasimme, että kaikki kivat paikat oli varattu ja vain etuosan kahvilamaiset pöydät olisivat olleet vapaana. Ei kelvannut meille. Menimme Oliver-ravintolaan ja tilanne oli sama, mutta sentään päästiin peremmälle. Tosin pöytä oli ilmeisesti lapsiperheelle tarkoitettu, koska leikkinurkkaus oli vieressä. Ei kovin romanttisesti alkanut tämä meidän hääpäivämatkamme. Tilauksenikin meni pieleen, sillä tilasin sianlihan lisukkeeksi paistettuja perunalastuja. Ne oli kuivia lähes mustia mauttomia lastuja ja niitä oli PALJON. Olivat deep fried, olisihan minun pitänyt tajuta, mutta koskaan ennen en ollut sellaisia nähnyt. Lohdutukseksi otin jälkiruoaksi uuniomenaa jäätelön kera.
Palasimme hotellille samaa reittiä. Alakerrassa oli kahvila Mademoiselle, josta ostimme Jussille täytetyn sämpylän ja minulla pelkän croissantin aamua varten. Huoneen ikkunaa ei saanut auki ja se minua hieman huoletti, kun tarvitsen raitista ilmaa nukkumiseen. Ilmanvaihto oli kuitenkin ihan loistava ja nukkuminen sujui hyvin ja sikeästi.
Keskiviikko 14.8.
Aamulla keitimme huoneen keittimellä murukahvit ja söimme iltaostoksemme. Minulle riitti oikein hyvin. Tavoitteemme oli tälle päivälle taidemuseo KUMU, jonne oli mentävä bussilla. Hotellin edestä pääsimme bussilla 40 keskustaan ja siellä vaihdoimme toiseen. Matkaa oli noin 5 km. Pois jäimme Poska-pysäkillä. Siitä oli käveltävä puiston halki ja pitkin Weizenberg-katua. Olipa upeaa. Oli suihkukaivo, vehreä hyvin hoidettu nurmikko ja kauniita puita. Ei kumma, kun alueella on presidentin palatsi ja Kadriorgin linna. Aurinko paistoi ja meillä meni aikaa tällä matkalla. Ihailtiin Kadriorgin puiston geometrisiä kukkapenkkejä.
 Viru kadun kukissa riittää ihailtavaa. |
 Komea KUMU-rakennus Viron taidemuseon 100-vuotisjuhlavuonna. |
 Kaarevia pintoja suomalaisarkkitehdiltä. |
 Tommy Cashin suunnittelema pyörätuoli olisi varmaan monen mieleen. |
 Kalavela on monen maalauksen aiheena. |
 Peter Arenin (1889-1970) maalaus Aida Tänav Katu on kuin Nosferatun tai tri Galigarin elokuvakulissi. |
 Rengasliike voisi ottaa mallia. |
 Matematiikan opettaja laskee ihan oikein. Tarkistin. |
 Vapaavuoren kaunista suunnittelua. Jalat eivät väsy portaissa, kun ne suunnitellaan oikein. |
KUMU taidemuseoon suomalaisen arkkitehdin Pekka Vapaavuoren suunnittelema. Se avattiin v. 2006 ja jo v.2008 se valittiin vuoden Euroopan museoksi. Se on kuten viime vuonna vierailevamme, Varsovaan v.2014 avattu Lahdelma & Mahlamäen suunnittelema Juutalaismuseo - v. 2016 Euroopan museoksi valittu sekin - tavattoman upea rakennus ulkoa ja sisältä. Suomalainen arkkitehtuuri on hienoa.
 Neuvostomiehityksen aikana vilja kaadettiin, muttei kerätty, kun ei ollut sille ohjelmaa. |
 Rick Owensin vaatetaidetta. |
 Ehkä sopisi joillekin. |
Taidemuseossa oli paitsi pysyviä näyttelyitä myös kesän ajan Tommy Cashin ja Rick Owensin näyttely. Minua miellytti varsinkin jälkimmäisen suunnittelemat mielikuvitukselliset vaatteet ja Pariisissa kuvattu shokeeraava musiikkivideo muotinäytöksestä. Siinä langanlaihat mannekiinit astelivat hitaasti kantaen kauniisti laskostettuja kankaita ja jopa ihmisiä harteillaan. Ei selvästikään mitään käyttömuotia, mutta ehkä akankantokilpailuun vinkkejä. Vakavasti ottaen oli kyllä todellista ihmisruumiin ja asun taidetta. Mielenkiintoisia olivat myös Gustav Klucisin venäläiset avangarde-teokset 1920-1930-luvuilta. Paljon aikaa vietettiin myös Eestin neuvostotaiteen parissa.
Syötiin museon kahvilassa räiskäleet kahvin kera tai ei kera kuitenkaan, sillä jostain syystä maailmalla on tapana, että kahvi tuodaan ensin ja muu myöhemmin. Kävin valittamassa, että kahvini jäähtyy odotellessani lättyjä, jotka ajattelin syöväni kahvin kera. Ei auttanut vaan kylmä kahvini jäi juomatta.
Museosta kävelimme vieressä olevalle presidentin linnalle. Jussi otti kuviakin. Koska lippu liehui katolla, oli se merkki siitä, että presidentti Kersti Kaljulaid oli kotosalla.
 Presidentin linna. Lippu katolla ja emäntä kotona. |
 Kadriorgin linnan puisto. |
 Kadriorgin linnan pääsali. |
Kun lähestyimme Kadriorg-linnaa ja kuvasimme sen upeaa pihaa, alkoi ripsiä vettä. Oli siis hyvä idea tutustua linnaan sisäpuolelta. Olimme vain väärällä puolella palatsia, eikä sieltä päässyt mistään ovesta sisään, joten pidimme sadetta katonreunuksen alla. Meillä oli sateenvarjot vielä siinä vaiheessa. Hoksasimme viimein siirtyä sisäänkäynnin puolelle. Linnan on rakennuttanut Pietari Suuri v. 1718 kunnianosoituksena Katariina Suurelle. Italialainen arkkitehti Nicola Michetti on suunnitellut rakennuksen ja sen koko Pohjois-Euroopan upeimman barokkihallin. Palatsissa oli esillä perinteistä Euroopan ja Venäjän taidetta 1600-luvulta 2000-luvulle. Hauska oli seurata kiinalaista pikkupoikaa, joka ilmeisen innostuneena kuvasi lähes kaikkea.
Seuraavaksi ajattelimme käydä lähemmin tutustumassa laajan Kadriorg-puistokäytävän päässä häämöttävään Russalka-patsaaseen. Se on uponneen v. 1893 panssarilaiva Russalkan 177 hukkuneen miehistön jäsenen muistomerkki. Emme päässeet toiselle puolen katua, sillä siellä oli suurisuuntaiset katutyöt menossa sekä Narvan että Piritan kadulla. Olisi pitänyt kiertää hyvin kaukaa. Meidän oli kuitenkin päästävä toiselle puolelle, koska bussipysäkki oli sillä puolen. Päästiin kyllä kaukana olevaa suojatietä myöten ja jouduimme sen jälkeen kävelemään märkää puistotietä pysäkille päästäksemme. Sade oli lakannut jo aikoja sitten ja aurinko pilkisteli.
Ajoimme Viru-keskukseen ja siellä aterioimme Amarillo-ravintolassa. Emme enää menneet hotellille vaan jäimme tappamaan aikaa läheiseen puistoon. Birgitta-luostariin oli matkaa n. 10 km. Virukeskuksen risteys on hyvin laaja ja siellä on bussipysäkkejä useita. Löysimme pysäkin, josta bussi 40 menisi hotellillemme, mutta se ei nyt käynyt meille. Kun oltiin useasti jo ylitetty katuja eikä oikeaa pysäkkiä löytynyt, niin otin ohjat käsiin ja sanoin, että nyt mennään taksilla! Keskuksen edessä vanhemman puoleinen kuski sanoi, että maksu olisi 13 €. Pidin siitä kiinni, mutta oli luovutettava. Juutuimme heti alkuun keskustan ruuhkaan pitkäksi aikaa. Tietyöt aiheuttivat sen. Pyysin kuskia ajamaan toista pitempää reittiä. Pitkä se olikin ja monta kertaa juutuimme ruuhkaan. Kuski kuitenkin vakuutti, että ehtisimme oopperaan. Jussi sai praktiseerata venäjää kuskin kanssa ja niin matka meni mukavasti, kun mies vielä osasi kiilata pahimmissa ruuhkapaikoissa. Maksettiin suosiolla 20 €, jonka olin jo muutenkin valmis maksamaan. 10 minuuttia oli vielä aikaa Faustin alkuun. Meidän piti kävellä luostarin sisäänkäynnille noin 50 metriä. Juuri silloin alkoi sade. Otettiin sateenvarjot esille. Ovella pengoin pääsyliput esille ja laskin omani ja Jussin varjon lattialle ja sinne ne unohtuivat. Onneksi ei enää tarvittu. Se missä vaiheessa Jussi hukkasi lippiksen jäi epäselväksi.
 Birgitta-luostarissa Faust-ooppera alkamassa. |
 "Takarivin Taavi". |
 Väliaika. |
Birgitta- luostari oli onneksi katettu, sillä rankkasade kuului ropisevan kattoon. Kuitenkaan ei enää esityksen aikana satanut. Meillä oli takarivipaikat, mutta vaikka tila oli iso, näkyi lavalle ihan hyvin. Tekstit tulivat sekä viroksi että englanniksi kahteen kuvaruutuun. En jaksanut lukea koko aikaa, sillä juonihan oli simppeli kuten aina oopperroissa ja Faust-tarina tuttu. Ensimmäinen väliaika oli puoli tuntia ja kun toinen väliaika kuulutettiin, lähdimme pois. Oltiin kyllä jo tarpeeksi nautittu hienosta Moskovan oopperan esityksestä ja luostarin tunnelmasta. Ennakoimme ruuhkan, joka tulisi kun koko porukka pyrkisi yhtäaikaa kaupunkiin tietyössä olevien teiden ohi. Meidän oli rauhaisaa päästä bussilla ensin kaupunkiin ja sieltä toisella hotellille. Mademoiselle-kahvila oli jo mennyt kiinni, joten ei saatu ostetuksi sämpylöitä aamuksi.
Torstai 15.8.
Juotiin aamulla kaljupääkahvit ja jatkettiin aamiaista Mademoiselle-kahvilassa. Tälle päivälle oli ohjelmassa kaksi museota nimittäin Miehitysmuseo Vabamu lähellä ja Merimuseo Lennusadam kauempana. Miehitysten ja vapauden museoon kävelimme pienessä tihkusateessa. Sisäänkäynnille oli pinottu vanhoja matkalaukkuja. Museoon tutustumista helpotti kovasti suomenkielinen selostus, joka tuli kannettavasta vempaimesta aina siinä kohdalla, missä millloinkin oltiin. Ja mikä miellyttävä ääni! Puhujana oli vastikään tv:ssä nähdyn Pank - pankin nousu ja uho -draamasarjan pääosan Tuomas (Sergo Varas). Esillä oli vene, jolla oli soudettu miehitystä pakoon. Oli videoita, oli kaikenlaista miehitysajan rekvisiittaa. Sainpa sisustaakin neukku-ajan huoneen virtuaalisesti. Eniten oli kuitenkin henkilökohtaisia tarinoita, puhuvia päitä.
 Miehitysmuseon aulassa tasapainoilun symboliikkaa. |
 Eläköön vappupäivä! |
 Vapauden aukio, jonne nähtiin pystytetttävän peliaidat tarvittaessa. |
Bussilla ajettiin sitten meren rantaan Lennusadamiin. Lippu maksoi 16 €, joten sanoin, että menen kahvilaan odottamaan ja etten jaksa kulkea museossa. Olin jo väsynyt edellisessä museossa. Nainen kuuli sen ja jostain kummasta syystä antoi meille kaksi opiskelijalippua, jotka maksoivat yhteensä yhden normaalipun verran. No en mennyt sittenkään kahvilaan vaan istuskelin museon puolella. Sehän oli iso halli, jonka keskiössä oli suuri Lembit- sukellusvene vuodelta 1936. Minua huvitti sen kylkeen heijastetut videot. Annoin Jussin kulkea omia teitään minun istuskellessa seuraamassa turistien virtaa. Aivan lopussa huomasimme perällä olevan huoneen, joka oli sisustettu merellisin tavaroin. Siellä pyöri video, jossa nainen kirjoitti meren takaa kirjeitä Viroon jääneelle rakkaalleen. Koskettava.
 Viron ensimmäinen sukellusvene v.1854. |
 Sisäkuva merimuseosta. Lembit-sukellusvene. |
 Jussilla tärkeä tehtävä. |
 Sukellusveneen oviaukko. |
 Sukellusveneen sisällä. |
 Melkoa ahdas sisätila. |
Kun tultiin ulos museosta, näkyi kaupunkiin menevä bussimme juuri hurahtavan pysäkiltä. Mentiin kuitenkin odottelemaan seuraavaa ehkä pitkäksikin aikaa. Oppaita selatessani huomasin, että jos kävelisimme kaupunkiin, voisimme oikaista Kalamaja-puukaupunkialueen halki. Niinpä taas jostain sain voimia ja lähdettiin kävelemään. Kadut ja talot olivat idyllisiä ja yleensä kaksikerroksisia. Luin, että alue on nuorten perheiden suosiossa. Rauhallista todella oli. Vain yksi kivinen rakennus nähtiin ja sen edustalla raskas hummeri-ajoneuvo.
 Kalamajan puutalo. |
 Puutalokaupunginosa Kalamaja. |
 Telliskiven yksi Peatus-ravintola. |
Kävelimme Telliskivi-alueelle. Siellä on tehdasrakennuksiin sijoittuva luovakeskus. Söimme siellä hyvässä Trühvel-nimisessä ravintolassa. Tilasin tonnikalapihvin. Kävimme vielä aseman viereisessä kauppahallissa. Olipa marjoja ja niin kauniisti aseteltuja, että vesi nousi kielelle. Tyrnit maksoivat 8 €/kg. Ostettiin parin euron rasia ja siitä jäi jopa kotiinkin vietäväksi. Ovathan niin happamia, ettei niitä pysty kourakaupalla syömään, mutta hyvin niista saimme vitamiinit, kun ei ollut mitään matkalla.
Kävelimme hotellille, jossa vietimme loppuillan. Väsytti, sillä oltiin kävelty paljon.
Perjantai 16.8.
Päivä oli pyhitetty kaupunkikävelylle eikä enää museokäyntejä. Sää oli loistava, aurinkoinen ja jotain parikymmentä astetta. Käytiin nyt toisella näköalapaikalla. Turisteja oli runsaasti. Vaikka myymälä oli turisteille tarkoitettu ja siis hinnoiltaan isompi, ostin sieltä kuitenkin itselleni pellavalippiksen. Olinhan antanut omani Jussin käyttöön, kun hän oli hukannut omansa. Sitäpaitsi traditiooni kuuluu ostaa matkalla joku päähine matkamuistoksi. Poikkesimme sitten kellarikahvilaan Fersen näköalapaikan lähistöllä. Näkyi olevan suosittu, mutta ehdittiin ennen isoa turistiryhmää.
Kuljettiin summanmutikassa ja yhtäkkiä bongattiin tuttu katujen risteys Roheline turg (Vihreä tori). Tässä lähellä oli edellisen vuoden 2013 matkamme hotelli Olevi. Kävimme kurkistamassa eteisaulaa ja ravintolan ruokalistaa. Meillä alkoi nimittäin olla jo nälkä. Minähän en ollut nauttinut kuin kaksi kahvia ja yhden croissantin. Vaikka mitään museota ei enää ollut suunnitelmissa, niin kuitenkin lähdettiin katsomaan lähistön Pagari-katua, jossa pahamaineinen KGB oli pitänyt majaa. Muistissa oli vasta lukemamme Ilmar Taskan kirja Pobeda 1946. Kadulle oli avattu KGB -selleihin museo. Lipputoimiston kirjahyllyssä oli edustavasti esillä juuri tuo Taskan romaani.
 Katusoittajan viulumusiikki herkisti. |
 Aleksanteri Nevskin katedraali. |
 Peppersackista tilattiin pöytä |
 Japanilaista tyylikkyyttä. |
 Mukavia katuja. |
 Tallinnan kadut ovat siistejä. |
Ollaan käyty monissa vankiselleissä, joista mieleenpainuvin oli Vilnassa, mutta kyllä tämäkin puhutteli. Sieltä oli ihana vapautua aurinkoiseen säähän ja ihailla kauhujen taloa ulkopuolelta. Se on nimittäin hienoimpia art nuova-rakennuksia Tallinnassa.
Olimme ennen sellejä kuljettu Wana Wiipuri-ravintolan ohi. Sisäänheittäjältä olin kysäissyt, että onko borssikeittoa ja koska sitä oli, niin nyt mentiin tuohon ravintolaan. Istahdettiin terassille. Oli todella kiva paikka ja ruoka hyvää. Tänne unohtui sitten Jussin reppu, mutta onneksi ei ehditty pitkälle. Reppu oli tallessa.
 Kahvila Fersen. |
 Ravintola Wana Wiipuri. |
 KGB-selli. |
Läheltä löytyi venäläisen koulun museo. Mentiinpä sinnekin, kun siellä näytti olevan hauskoja maalauksia. Olimme ainoat vieraat. Jossain välissä tuli mies laittamaan videon pyörimään. Se antoi paljon tietoa koululaitoksesta. Maalausten idea oli luoda kuuluisista kulttuurin henkilöistä ikoneja. Olen 90-luvun alussa vieraillut tallinnalaisessa koulussa seuraamassa matematiikan tuntia. Oli tiukkaa opetusta.
 Matkalta on aina ostettava lakki. |
 Idyllinen näkymä. |
 Suomalainen turisti. |
Käveltiin Vanhankaupungin sydämeen Raatihuoneen torille. Nyt oli kyllä kansaa kovasti liikkeellä. Istuttiin tovi Peppersack-ravintolan terassilla. Siitä seurattiin turisteja. Oli monenmaalaisia, mutta aasialaisten osuus oli silmiinpistävä. Varattiin nyt aiemmasta viisastuneena pöytä illaksi.
 Talot kuin sadusta. |
 Yksi ruokapaikoistamme. |
 KGB-sellit jugend-rakennuksessa. |
Käveltiin hotellille ja lepäiltiin ennen Peppersackiin lähtöä. Luin nyt toista ostamaani pokkaria S. K. Tremaynen Ennen kuolemaani. Murakamia en ollut ehtinyt edes aloittaa ja ristisanat ja sudokut olivat ratkomatta. Meillä oli niin paljon muuta ohjelmaa.
Käveltiin ravintolaan seitsemäksi. Meidät ohjattiin yläparvelle, josta oli hyvä näköala. Portaat veivät yläkerran tiloihin, jonne marssi kiinalaisia - en pysynyt laskuissa kuinka paljon. Jussi tilasi villisikaa ja minä riistamakkaran. Hyvää oli, mutta minulle annos oli aivan liian runsas. Tallinnassa oli meneillään keskiaikapäivät ja sen vuoksi tai ehkä muutenkin parvelle johtavilla portailla esitettiin vaarallisen näköinen miekkatappelu. Pojat tappelivat tarjoilijatytöstämme. Illan pimetessä käveltiin hotellille. Ei ollut mitään kiirettä nukkumaan, sillä huoneen luovutus oli seuraavana päivänä vasta klo 12.
 Ruokaa odotellessa Peppersackissa. |
 Peppersackissa on useita huoneita. |
 Miekkatappelu keskiaikaiseen tyyliin. |
Lauantai 17.8.
Syötiin Mademoiselle-kahvilassa. Reput oli nopeasti pakattu. Bussi 40 vei meidät Viru-keskukseen ja sieltä ratikalla 4 sitten lentoasemalle. Lento lähti 14:50 ja oli onneksi Helsingissä ajoissa, sillä siellä meillä oli pitkä matka Ouluun lähtevälle portille ja aikaa oli alle puoli tuntia. Piti panna juoksuksi. Päästiin heti jonoon ja niin oltiin sitten kotona auringonpaisteisessa Oulussa. Bussi 8 vei kotipysäkille.
 Sinne jäi hotellimme. |
 Katujen kukkaloistoa. |
 Tallinnan lentokenttä on pieni ja hyvin kotoisa. |
Tallinna näyttäytyi nyt meille aivan uudessa valossa. Entisiin matkoihin verrattuna oli enemmän aikaa ja katsottiin kaupunkia nyt laajemmalta alueelta eikä vain pörrätty keskustassa. Kaunis kaupunki!