Oulu - Hki 24.8. lähtö klo 19:10 saapuminen klo 20:15 hinta yhdeltä 29 €
Hki - Split 25.8. lähtö klo 8:30 saapuminen klo 10:30 hinta yhdeltä 49
€
Split - Hki 3.9. lähtö klo 11:15 saapuminen klo 15:10 hinta yhdeltä
129,08 €
Hki - Oulu 3.9. lähtö klo 17:35 saapuminen klo 18:40 hinta yhdeltä 59 €
Majoitus Hki Forenom Hostel hinta yhdeltä 31,50 €
Majoitus Split Elim Apartment hinta yhdeltä 147,50 €
Matkat + majoitus yhteensä yhdeltä 445,08 €
Tapasimme Jyväskylästä ajaneen matkakumppanipariskunnan lentokentällä. Olimme itse tulleet edellisenä iltana Vantaalle, jossa yövyimme Forenom hostellissa hintaan 63 €. Lento lähti 8:30. Splitistä olimme varanneet 9 päiväksi majoituksen Elim Apartmentistä hintaan 590 €. Meitä oli siis nejä aikuista jakamassa asuntoa, jossa oli kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja parveke näköalalla. Norwegianin lento meni tuttuun jouhevaan tapaan myöhästelemättä ja palatessa jopa etuajassa saapuen. Splitin kentällä odotti useita shuffle-busseja. Matka kaupunkiin maksoi 30 kunaa (4 €) ja kesti 30 minuuttia. Bussi ajoi aseman aivan perimmäiseen päähän, joten meidän oli käveltävä 300 m sen toiseen päähän. Tungosta oli. Muuten meillä olisi ollut linnuntietä todella lyhyt matka asunnolle, mutta rautatie oli pahitteeksi välissä. Oli siis kierrettävä keskustan kautta. Koska karttaan merkityt kadut ovat monesti vain kapeita kujia, niin kävelimme jopa liian pitkälle, mutta kyllä majapaikka helposti löytyi.
Aluksi katselimme epäillen taloa, jossa viettäisimme 9 yötä. Se ei näyttänyt kovin tasokkaalta ja vastapäisellä kadulla oli pieni alue puiden keskellä, jossa oli epämääräisiä tuoleja ja jopa grillipaikka. Astuimme mieli apeana käytävään ja nousimme viidenteen kerrokseen. Hissin puute ei ollut mikään ongelma fyysiselle kunnollemme. Ylhäällä ystävällinen rouva otti meidät vastaan. Hän asui vastapäätä meitä. Asunto soittautui juuri sellaiseksi kuin osasimme varauksen mukaan odottaa. Kaikki oli hyvin. Huoneet olivat tilavat ja siistit. Parvekekin oli niin ylhäällä, ettei stä edes alhaalta nähnyt. Näkymä oli merelle ja kaupunkiin rantakadulle.
Maksoimme heti asunnon. Pientä hössötystä oli rahan kanssa, sillä setelit ja niiden arvo oli vielä hakusessa. Kunat piti jakaa 7,5:llä, jotta sai ne euroiksi. Laskimme rahat moneen kertaan. Jos emme olisi olleet väsyneitä ja kuumissamme matkavaatteissa, olisimme osanneet hoitaa homman tyylikkäämmin. Päätimme, että ruokaostoksia varten laitamme yhteiseen kassaan rahaa, josta yksi ihminen hoitaa maksut. Se osoittautui hyväksi käytännöksi. Juomat voisi itsekukin sitten ostaa erikseen.
Kun tämä käytännön puoli oli kunnossa, purimme reppumme kaappeihin. Tulin huomaamaan, että vaikka matkatavarat oli pakattu reppuun, niin sittenkin niitä oli liikaa. Koska koko aikamme oli helle noin 30 astetta, ei satanut, ei pilviä, niin vain muutamat asuistani kävivät tuohon ilmastoon ollen tarpeeksi ohuita ja ilmavia. Ja enimmäkseenhän olimme rannalla. Pitääpä muistaa seuraavalla kerralla vieläkin vähentää matkaan otettavia vaatteita. Hellehatun ostin suojaksi heti tilaisuuden tullen. Se sai sitten jäädä Splitiin.
Lähdimme kauppaostoksille ja tutustumaan Diocletianuksen temppelikortteliin. Siihen on neljä porttia: Kultainen Portti pohjois-, Hopeinen Portti itä-, Pronssinen Portti etelä- ja Rautainen Portti länsipäässä. Vielä kuumuuteen tottumattomina istuimme pitkälle iltaan baarissa itseämme viilentämässä. Toreilla myytiin vielä hedelmiä. Nektariinit olivat mehukkaan kypsiä, viikunat tuoreita.
Vietimme koko päivän läheisellä Bacvicen hiekkarannalla. Rantatuolin ja varjon sai 40 kunalla. Vesi oli uskomattoman kirkasta. Pohja oli hiekkapohja. Joutui kahlaamaan melko pitkälle ennenkuin pystyi uimaan. En muistanutkaan, miten ihanaa on lillua lämpöisessä, mutta silti virkistävässä suolaisessa vedessä. Vesi kannatteli hyvin. Ranta jatkui molempiin suuntiin ja itäpuolella syvään veteen pääsi nopeammin, koska ranta oli kallioinen, tosin vain vähän kallioinen. Mukavia kahviloita, ravintoloita ja pikaruokakioskeja oli useita. Kaikki oli halpaa, huomattavasti halvempaa kuin Suomessa.
Illalla ihmettelimme, mitä oli tapahtunut, kun rantakadulta kuului meteliä ja raketteja ammuttiin ilmaan. Istuin parvekkeella kuten monena iltana ja ihmettelin. Seuraavana päivänä meille selvisi, että kysymyksessä oli jalkapallo-ottelu. Kroatia on hulluna jalkapalloon ja maan paras joukkue Hajduk on juuri Splitistä. Juhlinta yltyi seuraavana iltana.
Olimme varanneet matkan Krkan luonnonpuistoon. Paikka, josta sen varasimme, oli minusta sama kuin se, josta varasimme toukokuussa. Ilmeisesti erehdyin, sillä matkajärjestely ei ollut läheskään niin hyvä kuin aiemmin, vaikka hinta oli sama 40 €. Toisaalta meitä oli silloin ollut matkalla kourallinen ja nyt oli linja-autollinen. Emme pysähtyneet matkalla kertaakaan, eikä bussi mennyt meno- eika tulomatkalla rantatietä.
Nyt oli Krkassa enempi ihmisiä, mutta vettä vähempi. Silti se jälleen ihastutti. Sinne mennään laivalla Skradista, mutta takaisin tullaan toista kautta. Krka-joki laskeutuu 7 putouksena, jonka varrella on polut. Kierros on muutaman kilometrin, mutta aikaa menee, kun täytyy pysähtyä ihailemaan. Edellisellä kerralla olin ottanut paljon kuvia, joten nyt ei olisi tarvinnut, mutten malttanut olla ottamatta. Niin ihastuttavan kaunista oli joka puolella.
Reitin alussa on uimaranta. Uitiin kuten aiemminkin. Nyt oli vain kansaa paljon enempi.
Meille oli annettu toimistosta paperi, jossa oli paluuaika 14:45. Tuntui kyllä, että ihmeen aikaisin lähtö olisi, mutta kun se luki paperissa, niin uskottavahan oli. Maksaessamme loppusumman, olimme saaneet toisen paperin, jota onnettomuudeksemme vain vilaisimme. Siinä oli aika 15:45, mutta kuten myöhemmin huomasimme, kummitteli siinäkin tuo aiempi aika.
Menimme ajoissa infon parkkipaikalle odottamaan kyytiä. Busseja oli paljon ja joihinkin näkyi olevan jopa jonoja. Meidän bussia vaan ei näkynyt ja aika oli lähellä kolmea. Kävin kysymässä yhden bussin kuljettajalta, että tiesikö hän jotain. Näytin toimiston lappua. Kuski kertoi, että toinen info on kahden kilometrin päässä ja että paikallisbussi, siis juuri se, johon jonotettiin veisi sinne. Ilman muuta päättelimme, että meidän pitikin mennä sinne, vaikka edellisellä matkalla paikka oli juuri tämän infon kohdalla. Kiireellä hyppäsimme paikallisbussiin. Ja olihan se matka. Tie oli kapea, kulki ylhäällä eikä kaiteita ollut. Vastaan tuli busseja, ja ohitukset olivat hankalia. Bussit melkein hipoivat toisiaan eikä tien reunaankaan jäänyt paljon varaa. Rotkoon putoaminen ei olisi kaukana.
Toisessa infossa ei ollut myöskään bussiamme, ehkä jo lähtenyt. Menimme infoon selittämään tilanteemme. He soittivat ja saivat selville, että bussi on vasta tulossa ja että meillä on väärä aika. Bussin piti hakea tuntia myöhemmin. Bussi ajaisi kohta tätä kautta alkuperäiseen infoon. Päätimme, että emme toista kertaa tekisi tuota vaarallisen tuntuista väliä vaan odottaisimme kun bussi tulisi takaisin. Saisi sitten noukkia meidät. Valitettavasti kukaan meistä ei muistanut, millainen bussimme oli. Yksi muisti, että Mersu ja minä jotenkin muistin, minkä näköinen kuski. Busseja meni vähän väliä ja tiirailtiin, olisiko meidän.
Ilmeisesti bussimme ohitti meidät puiston puomilla, mutta kuski vain huitoi jotain meille, eikä suostunut avaamaan ovea, jotta olisimme voineet varmistaa tilanteen. Ja tulihan se sitten takaisin, pysähtyi kohdallemme ja aukaisi oven. Muitakin samaan tilanteeseen joutuneita oli. Olimme melko lailla tuohtuneet matkanjärjestäjään. Kaiken puutteen lisäksi olimme joutuneet itse jonottamaan puiston pääsyliputkin. Aioimme valittaa! Muutaman päivän päästä kävimmekin toimistolla. Siellä pahoiteltiin tilannetta ja tarjottiin maksua. Saimme 200 kunaa, joka ei tietysti korvannut matkan epämukavuutta, mutta osoittautui meille tarpeen. Ei tarvinnut enää nostaa kuneja.
Kotimatkalla tietulleilla oli tungosta. Siinä bussin seisoessa meille
huiskutettiin jalkapallofanien autoista fanilipuin. Ja niin oli asuntomme
alapuolella Hajduk-faneille pyhitetty paikka täynnä aikuisia miehiä
juopottelemassa ja uhoamassa. Huomasin myöhemmin, että paikkaan oli oikein
laatoitettu nimi Hajduk. Emäntämme
soitti ovikelloa ja toi meille lämpöisiä leivonnaisia ja pahoitteli melua.
Ei se meitä haitannut eikä se edes jatkunut pitkään. Nähtiinpä tuokin.
Emäntämme oli todella ystävällinen. Yhtenä iltana hän toi meille jopa
punaviinipullon ranskalaista laatua. Hävetti hieman, kun olimme saaneet
rikottua yhden lasin ja kaksi veistä. Ne oli niin heikkoa tekoa, että ne
eivät kestäneet voimamiehiemme käyttöä.
Tämän päivän vietimme Bacvicen hiekkarannalla.
Olimme edellisenä päivänä ostaneet satamasta Jadrolinijan laivalipun Hvarin saarelle. Katamaraanilla pääsi nopeimmin suoraan Hvariin. Toinen mahdollisuus olisi ollut mennä Stari Gradiin kahden tunnin matka ja sieltä bussilla Hvariin. Meille sopi nopeampi tunnin matka. Se maksoi suuntaansa 80 kunaa eli noi kympin. Laiva lähti klo 9:45 ja oli perillä klo 10:50. Ikävää oli vain, että laivassa oli oltava koko matka sisätilassa. Mentiin Karolinalla ja palattiin Juditalla.
Hvar sijaistee lahden pohjukassa. Saari on pitkulainen 80 km pitkä. Hvarin kaupungissa on asukkaita noin 4 000, mutta turisteja käy paljon. Se onkin suosituimpia kohteita Kroatiassa. Kaupunkinäkymää hallitsee ylhäällä oleva linnamuuri, satamasta lähtevät nousevat kujat, rannan laivat ja itse kaupungin keskustassa laaja iaukio Pyhän Stefanoksen katedraalin edustalla. Aukealle oli pystytetty laaja valokuvanäyttely, joka edusti hyvin lähialueita ilmakuvin.
Aikamme tutustuttuamme kaupunkiin, lähdimme uimaan. Rantakatua kävellen pitkin matkaa oli ihmisiä rantakallioilla ja hietikoilla ottamassa aurinkoa ja uimassa. Kävelimme aika pitkälle, ennenkuin kelpuutimme meille sopivan rannan. Koska ranta ja veden pohja oli pientä kivimurskaa, oli minun hankala mennä uimaan. Jalkapohjiin koski ja kaipasin kotiin jättämiäni uimatossuja. Ostin sellaiset Bolilta ja ne olivat mainiot. Jussi lähti kauemmas kallioille snorkkeloimaan ja niin minäkin menin sinne snorkkeloimaan. Siellä pääsi kallioon kiinnitettyä portaita pitkin suoraan veteen. Tällaisia uimaportaita oli monessa paikassa Kroatian rannoilla.
Katamaraani lähti klo 20:15 takaisin. Sitä ennen ehdimme kiipeillä kapeita portaisia kujia kaupungin kukkulalle, jossa oli kappeli ja hautausmaa. Sieltä aukeni hienot näköalat. Splitissä ihailimme täysikuun taivasta.
Hvar oli niin viehättävä, että suunnittelin jo sinne uutta tulemista, jolloin olisi aikaa käydä läheisissä pikkusaarissa. Kyytejä oli edullisesti tarjolla.
Edellisellä matkalla olimme käyneet Mestrovicin galleriassa, joka oli omistettu tämän taiteilijan patsaille. Matkalla sinne olimme ihailleet alhaalla näkyviä rantoja. Suuntasimme nyt näille rannoille, jotka ovat kaupungin länsipuolella. Oli sunnuntai ja siksikin ihmisiä oli tavallista enempi rannoilla. Ja mitkä rannat! Uimapaikkoja oli pilvin pimein. Ihmisiä makoili siellä sun täällä. Oli vaikea löytää varjopaikkaa. Vihdoin löysimme yhden kiveyksen, johon yksi puu antaisi hieman varjoa. Koko matkan ajan nautimme rannoista ja uinnista. Aurinkoa otimme kuitenkin säästeliäästi. Minulla oli Lidlistä ostettu halpa lasten aurinkovoide, jonka suojakerroin oli 50. Emme palaneet.
Saimme kuin saimmekin nähtyä kaskaan. Niiden äänekä siritys kuului kaikkialla puissa. Nyt Jussi sai kuvattua puunkuoressa olevan hyvin huomaamattoman otuksen, joka osoittautui olevan kaskas
Bracin saarelle Supetariin meni pitkin päivää laivoja. Ostimme taas edellisenä päivänä liput, jotka maksoivat suuntaansa 33 kunaa (4,40 €). Lippu ei ollut sidottu kelloaikaan. Matka kesti 50 minuuttia. Heti laivassa jaettiin bussiaikatauluja Boliin, saaren eteläpuolelle. Wau! Siellä oli juuri se ranta Zlatni Rat (Kultainen niemi), jota olin netistä katsellut ja jota mainittiin Euroopan parhaimmaksi rannaksi. Aikataulut sopivat hyvin laivan aikatauluun ja niin päätimmekin painua Bracissa suoraan bussiin.
Splitistä lähdimme klo 9:00 ja Supetarissa olimme klo 9:50. Laivan kannella sai nyt vapaasti olla. Bussi Boliin lähti klo 10:10 ja oli Bolissa klo 11:15. Supetarissa meille tarjottiin taksikyytejä suoraan rannalle melko edulliseen hintaan, mutta valitsimme bussin, joka maksoi menopaluuna 44 kunaa. Bussi kulki saaren halki. Tie oli kapea, mutta hyvä, eikä liikennetäkään ollut paljon.Perillä otin kuvia paikasta, josta bussi lähtee takaisin. Näin minulla on tapana tehdä. Eipä tarvitse eksyä.
Boliin tullessa oli ongelma, mihin suuntaan pitäisi lähteä kävelemään. Menimme ottamaan neuvoa antavat rantabaariin. Infosta sitte saiemme eriittäin hyvän kartan ja siitä näimme, että länteen olisi käveltävä. Pieni junakin veisi meidät rannalle, mutta kävelimme koko matkan ehkä vajaa 2 kilometriä. Tie olikin upea puiden varjoissa. Ostin nyt myyntikojusta neon-väriset uimatossut. Ne olivat aivan mainiot ja helpottivat rannallaolijaa tunnistamaan minut vedestä.
Zlatni Rat (video) on hiekkainen niemi, joka muuttaa tuulen mukaan muotoaan. Aallot siirtävät pikkukiviä. Vaikka olin ajatellut, että hiekkaranta olisi parempi, niin kyllä tuollainen valkoinen pikkukiviranta onkin parempi. Se ei sotke kamppeita eikä kuljeudu mukana sotkien vaatteita. Ranta on todella upea. Veteen on helppo mennä, eikä täälläkään kuten ei muillakaan rannoilla ole aaltoja. Vesi on kirkasta kuin uima-altaassa.
Otimme kaksi tuolia ja yhden varjon rannalta. Tämä tuoli oli parempi kuin Bacvicessa. Uimme ja snorkkeloimme vähän väliä. Syömässä kävimme puiden varjossa olevassa ravintolassa. Päätimme viipyä aiottua pitempään. Klo 17:50 bussi tuli niin täyteen, että jouduimme seisomaan. Yksi tumma nuori mies tosin antoi minulle istumapaikkansa. Ihmisiä tunki sisään niin, että alkoi ahdistaa. Kuitenkin jonkun matkan päästä ylimääräiset matkustajat ohjattiin pysähdyspaikalla odottavaan toiseen bussiin. Menimme siihen. Se kulki hieman pitemmän matkan kautta, mutta reitti oli nyt kauniimpi. Se meni pitkän matkaa pohjoisrantaa. Maisemat olivat kauniita. Ehdimme hyvin lauttaan, joka lähti klo 19:30.
Olimme taas edellisenä iltana ostaneet bussiliput nyt Makarskaan, jonne matkaa reilun tunnin verran. Makarska Riviera on kaunista uimarantaa - huomattavasti parempaa ja pitempää kuin Ranskan Riviera. Bussi kulki aivan rantaa pitkin. Tuon tuostakin näkyi ihmisiä vedessä ja rannalla. Taitaa olla koko Kroatian rannikko yhtä biitsiä :) Loppumatkalla tie kulki vuoren rinteellä. Biokovo-vuoristo häämötti Makarskan taustalla. Se on Välimeren korkein vuori ollen yli 1700 m korkea.
Matka Makarskaan alkoi meillä klo 10 maksaen menomatka 52 kunaa. Matkaan meni reilu tunti. Palasimme bussilla, joka lähti Makarskasata klo 17:30 ja tämä matka maksoi 50 kunaa. Ihme, ettei Splitistä saanut edestakaista lippua. Ehkä joku muu bussiyhtiö olisi myynyt. Matka maksoi nyt yhteensä 102 kunaa eli vajaa 14 euroa. Sillä hinnalla en kyllä Suomessa tuon pituista matkaa olisi saanut. Noita matkoja ja retkiä oli moneen lähtöön. Esim. olin katsonut, että Bolille suoraan pääsisi vain kerran päivässä laivalla, mutta näin myöhemmin esitteen, joka vei päivän matkalle 40 eurolla klo 10 - 16. Kalliimpi se tietysti näin olisi ja ehkä laivamatkakin veisi ajasta suuren osan. Seuraavalla reissulla kuitenkin osaa olla viisaampi, kun nyt tietää tilanteet.
Kaupunkiin tullessa jälleen mentiin ensin baariin sammuttamaan janoa. Meillä oli kyllä aina mukana kylmää teetä, joka on erittäin hyvä pitämään janoa loitolla. Jussilla on kokemusta kuumista seuduista, joten häneltä olen oppinut tuon keinon. Infosta saimme niin upean kartan, että siitä kyllä selviää kaikki Makarskasta ja koko keskisestä Kroatiasta saarineen. Makarskassa olisi ollut mielenkiintoinen arkeologinen museo, mutta näillä helteillä emme käyneet matkallamme yhdessäkään museossa. Bolillakin olisi ollut simpukkamuseo.
Uimarakelpoisia rantoja oli heti länteen kävellessä niemen takana. Rantaa jatkui pitkälle. Emme ottaneet rantatuolia, sillä halusimme ajelehtia eri paikkoihin ja uida aina missä kulloinkin. Onneksei puiston penkkejä oli aina sopivasti istahtaa. Vaihtokopperoiitakin oli useita. Yleisillä rannoilla oli aina käteviä yksinkertaisia kahden ihmisen eriöitä kuin särmejä. Uimapuvun vaihto ei ollut koskaan mikään ongelma. Iso huivi, hame tai sitten tuo koppero ja näin vaatteiden vaihto sujui helposti.
Syötiin mukavassa ravintolassa schnitzelit Wienin matkan muistoksi. Yhtä hyviltä ne täälläkin maistuivat eikä hintakaan ollut paha jotain 38 kunaa (5 €). Asunnolla syötiin paljon salaatteja ja aamuisin kaurapuuroa, joten silloin tällöin ei-niin kovin terveellistäkin voi syödä. Sitäpaitsi veriarvoni ovat aina olleet loistavat, joten mitään huolta senkään vuoksi ei ole. Pizzan tai mikä vielä paheksuttavampaa jopa hampurilaisen voin matkoilla napsaista. Viiniäkin kuluu luvattoman paljon, kun se on niin halpaa. Kahden litran pänikkä maksoi halvimmillaan 17 kunaa (2,30 €). Prosentteja on vähänlaisesti, mutta ne ei ole tärkeitä. Laatukin on tietysti mitä on, mutten ole mikään viininasiantuntija ja kyllä tuo halpa viini maistui minusta samalle kuin kalliimpikin. Kun oli juotava paljon päivän mittaan, niin mihinkään huppeliin viinistä tai oluesta ei tullut.
Splitissä ostettiin bussiasemalla shuffle-liput lentokentälle torstaiaamuksi.
Viimeinen koko päivä Splitissä oltiin aamusta iltaan lähellä olevalla Splitin parhaaksi mainitulla Bacvicen rannalla. Se on suojaisessa poukamassa ja se on hiekkaranta. Sitä jatkuu kuitenkin itään kallioisempana ja näillä nyt oltiin enimmäkseen. Siellä oli mukavampi snorkkeloida, kun kalojakin näki. Välillä saattoi piipahtaa baarissa ja taas jatkaa uimista. Emme missään vaiheessa ns. löhönneet rannoilla, vaikka oltiinkin kauan. Käveleskeltiin ja taas veteen. Vesi on niin houkutteleva, ettei sieltä tahdo millään raskia tulla pois. Adrianmeri onkin Välimeren kirkkain.
Illalla mentiin syömään palatsikortteliin. Syötiin aivan katedraalin kupeessa. Saatiin kulumaan lähes kaikki kunat. Jätettiin sen verran, että saatiin lähikonditoriosta ostetuksi täytetyt leivät aamukahville. Pakkasin illalla ennen nukkumaan menoa repun, laitoin matkavaatteet erilleen.
Aamulla saatiin kaikki lähtökuntoon hyvissä ajoin. Bussi kentälle lähti klo 9:00. Lentomme Helsinkiin lähti klo 11:15. Lentokapteeni ohjasi koneen etuajassa alle kolmeen tuntiin Helsinkiin. Lentokentälle oli tullut uutena Victoria's Secret kuukausi sitten, Suomen ensimmäinen. Ostin itselle ihanan käsilaukun. Kentällä oleskelimme pari tuntia. Sen ajan käytin katsomalla ohjelmia kännykällä Areenasta ja Katsomosta. Aika meni siivillä. Lento Ouluun lähti klo 17:35 ja Oulussa oltiin siis jo klo 18:40. Jarkko oli vastassa autollaan ja oli menomatkallakin vienyt meidät kentälle. Näin jäi pois se koko matkan ikävin osuus eli kerran tunnissa kulkeva Oulunsalon bussi, joka kiertää pitkin kylää, sen jälkeen odotus kaupungilla meille menevää bussia. Hyvässä lykyssä matkaan menee puolitoistatuntia ja hellevaatteissa se ei ole yhtään kivaa. Toivottavasti Oulu saa tämänkin asian joskus kuntoon. Oulussa sentään aurinko paistoi.
____________________
Kalevasssa oli artikkeli, miten lentokenttäkuljetusta on parannettu kesällä. Bussi numero 8 menee nopeata reittiä lentokentälle vartin välein meidänkin ohi. Mikseihän ole aiemmin mitään ilmoitusta tuosta muutoksesta ollut. Eli nyt en enää valita.
Teksti: Kaarina KaukorantaKuvat ja videot: Juhani Kaukoranta ja Kaarina Kaukoranta