OPISKELU NYKYPÄIVÄN KIINASSA v. 1988


Kiinassa on aina arvostettu lukeneisuutta lukuunottamatta kulttuurivallankumouksen aikaa, jolloin intellektuellit saivat lisänimiä "lehmipirut" ja "käärmeenpaholaiset". Maa on aina ollut erikoisasemassa sulkeuteisuutensa vuoksi. Se on sulauttanut kulttuurinsa piiriin muita kansoja ja vaikka se saattaakin ottaa vaikutteita muualta, ei se kuitenkaan menetä omaleimaisuuttaan eikä unohda ikivanhoja oppejaan. Tämän hetken länsimaisia saavutuksia hyödyntävä Kiina pitää jälleen sivistystä arvossa ihanteenaan kungfutselainen oppi itsekasvatuksen ja viisauden tärkeydestä. Sen ihanteisiin kuuluu hyveet, esi-isien ja vanhempien kunnioitus. Kiinan kommunistipuolueen 12. puoluekokouksen laatimassa uudessa perustuslaissa on kohta, jossa esiteään tavoitteet "Neljän modernisoinnin" läpiviemiseksi vuoteen 2000 mennessä.
KEISARIEN AIKA

Keisariajan koulutus tähtäsi lähinnä virkamiesten eli kaadereiden kouluttamiseen kungfutselaisessa hengessä. Se on käytännönläheinen oppi, joka on yksi Kiinan perusfilosofioista taolaisuuden ja buddhalaisuuden lisäksi. Virkatutkinto sisälsi lähinnä moraalista pohdintaa. 1800-luvulla kristityt lähetyssaarnaajat levittivät länsimaista koulutusta, joka vastasi lähinnä ammattikoulutusta. Myös Kiinan valtio ulkomaisen uhan alla ja hävittyään oopiumisodan alkoi ottamaan oppi länsimaista ja perusti uuden tyyppisiä oppilaitoksia. 1900 luvun alussa Kiinan yhdistyessä Guomindangin aikana koulutuksen tavoite oli kasvattava - uutta ja vanhaa yhdistämällä. Koulutus ei ulottunut kuitenkaan riittävän laajalti, ja maaseutu jäi vielä vaille huomiota, vaikka muuten modernia opetusta pääsi nauttimaan suurempi joukko kuin ennen.

KULTTUURIVALLANKUMOUKSEN AJANJAKSO

Kulttuurivallankumouksen aikana romutettiin arvosanakoulutus. Politiikka astui vanhojen kiinalaisten arvojen kuten harmonian, jinin ja jangin vuorovaikutuksen sekä vanhoista esimerkeistä oppimisen tilalle. Ruumiillista työtä ihannoitiin - oppineisuutta halveksittiin. Sivistyneistö joutui maaseudulle ruumiilliseen työhön, ja kouluissa sankareiksi saattoivat nousta ne, jotka antoivat tyhjän koepaperin. Koulut jopa suljettiin puoleksi vuodeksi vuonna 1966.



NYKYINEN KOULULAITOS

Maon kuoltua koulutuspolitiikka muuttui dengiläisellä kaudella nykyiseen muotoonsa, joka tähtää asiantuntijoiden kouluttamiseen ja korkean sivistystason saavuttamiseen periaatteesa kaikille, mutta käytännössä vain valikoidulle kansankerrokselle korkeatasoisena. Kiinassa pyritään koko ikäluokan kouluttamiseen. Siihen ei kuitenkaan olla vielä päästy varsinkaan maaseudulla, jossa peltotyövoimaa pidetään tärkeämpänä. Kaupungeissa lähes kaikki käyvät jopa oppikoulunkin. Vuonna 1980 oppikouluissa oli 60 miljoonaa oppilasta. Tutustuin omakohtaisesti kesäkuussa 1988 Kiinaan tehdyllä opintomatkallani lastentarhaan, alkeiskouluun (vastaa meidän alaastetta) , keskikouluun (vastaa meidän yläastetta ja lukiota) sekä yliopistoihin. Kohteet olivat luonnollisesti elitistisiä ns. avainlaitoksia, joita on 80-luvulla perustettu yli 6000. Näiden koulujen oppilaista 70-80 % läpäisee yliopistojen sisäänpääsykokeet. Alkeiskoulu on 6-vuotinen. Lähes kaikki oppilaat läpäisevät 6. luokan jälkeisen testin ja pääsevät jatkamaan keskikouluun, josta kolmen vuoden jälkeen voi ammattikoulun kautta siirtyä työelämään. Tosin ammattikouluja on vähennetty, joten on paljon väliinputoajia, jotka eivät pääse työhönkään. Osa jatkaa lukiossa. Yliopisto on 4-vuotinen, jonka jälkeen valtio määrää, mihin on mentävä työhön.



ALKEISKOULU

Beijingissä tutustuin v.1904 perustettuun alkeiskouluun. Koulu aloitetaan joko 6- tai 7-vuotiaana. Kaikki opiskelevat englantia, aluksi leikin muodossa. Myöhemmin voi opiskella venäjää sekä japania. Koulussa oli yli 70 opettajaa, 24 luokkaa ja 1020 oppilasta (n.43 opp/luokka). Heinä-elokuussa on tenttiaika. Opiskelun tahti on kiireinen. Oppilailla on kaksi lomaa: 10.7. alkaen 7 viikon kesäloma ja kevätpuolella 4 viikon talviloma. Uudet oppilaat tulevat 1.9. Opiskeluaika on 42 viikkoa/lukuvuosi. Koulupäivä alkaa klo 8.00 yhteisellä voimistelulla koulun pihalla, kuten muissakin kouluissa. Klo 12-14 on ruokatauko, ja koulu jatkuu klo 14-16. Kouluviikko on 6- päiväinen. Pääaineena ovat kiinan kieli 11h/viikko ja matematiikka 6h/viikko. Matematiikassa opetellaan jo ensimmäisellä luokalla kertolaskua, jossa oppilaat tuntuivat olevan todella nopeita. Poliittista kasvatusta on 1h/viikko. Muitakin oppiaineita on.



LUKU-JA KIRJOITUSTAITO

Kiinan kielen alkeiden opiskeluun käytetään pinyiniä, joka on v. 1958 käyttöön otettu 'kiinan kielen oikeinkirjoitus'. Tämän transkriptiojärjestelmän on alkujaan luonut jesuiitta Matteo Ricci v.1605 länsimaita varten. Lukutaidon mittana pidetään sanomalehden lukuun riittävän 1500 kirjoitusmerkin taitamista. Silti vuoden 1982 väestönlaskennan mukaan vielä n.23% väestöstä oli lukutaidotonta. Keskikoulun käyneiden tulee hallita 5000 kirjoitusmerkkiä.



HARRASTUSTOIMINTA

Opettajat huolehtivat myös harrastusryhmien ohjauksesta. Koulujen ulkopuolisen harrastustoiminnan hoitavat Lastenpalatsit. Niissä voidaan jo pienestä pitäen edetä tanssin, laulun, musiikin ym. taitojen omaksumisessa. Kulttuurivallankumouksen aikana niiden päätavoitteena oli kasvattaa nuoria marxilais-leniniläisyyteen ja Maon ajatuksiin.



OPETTAJIEN VALMISTUSLAITOS

Shanghaissa sain vierailla opettajia valmistavaan East China University'n. Se on avainyliopisto, jossa on korkeatasoinen opetus. Siellä keskitytään uusien ideoiden luomiseen. Opetus tähtää seuraavaa vuosisataa varten ja se pyrkii vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Yliopiston opettajien taso on korkea. Laitoksessa on 21 osastoa, 21 instituuttia ja 21 itsenäistä laboratoriota. Tiedekunnassa oli 4300 jäsentä, yli 2700 opettajaa, 124 professoria, yli 480 apulaisprofessoria ja yli 50 000 opiskelijaa. Kysymyksessä ei siis todellakaan ollut mikään vähäpätöisen kokoinen yliopisto, joita esimerkiksi Suomessa on useita. Yliopiston yhteydessä on lastentarha, alkeiskoulu ja kolme keskikoulua, joista yksi saa Unescolta rahaa toimintaansa. Tämän koulun opettajista useat ovat opiskelleet ulkomailla. Esimerkiksi rehtori on suorittanut tutkinnon USA:ssa. Koululla on ystävyyskouluja Osakassa Japanissa ja Australiassa.



KESKIKOULU

Keskikoulussa oppilaalla on 36 oppituntia viikossa, mutta mahdollisuus on kiinnostuksen mukaan opiskella enempikin. Lukion jälkeen on kaksi tutkintoa, joista ensimmäinen on yleinen ja siitä saa todistuksen. Mikäli haluaa yliopistoon on suoritettava vielä toinenkin koe. ATK-opetukseen panostetaan paljon, sillä itse puheenjohtaja Deng on kehottanut siihen. Vanhat kahden tuhannen merkin kirjoituskoneet ovat enää museotavaraa, mutta näyttöpäätteille ilmestyvät kiinalaiset kalligrafit ovat vaikuttavan näköiset. Luokkien takana oleville tauluille on yleensä kirjoitettu iskulauseita kuten esimerkiksi "Hyvät kirjat ovat arvokas omaisuus" tai "Opiskelemme tulevaisuutta varten". Kirjoitukset vaihdetaan aika ajoin. Ne ovat opettajien ja oppilaiden yhdessä valitsemat ja kirjoittamat. Oppitunnit sujuvat suurista ryhmistä johtuen opettajajohtoisesti. Ihmeellistä oli, että laskinten käyttö oli kiellettyä yhtä ankarasti kuin tupakan poltto koulun alueella. Abacus-helmitaulu oli ainakin vielä tuolloin kaikialla käytössä. Vain torikauppiaiden näin käyttävän laskinta. Muualla Abacuksen käyttö oli yleistä ja hämmästyttävän nopeaa. Se onkin kätevä laskin, jolla jopa kuutiojuuren otto onnistuu. Nykyisin laskimet ovat tulleet yleisemmiksi.



KIINALAISTA VOIMISTELUA

Tai Chi on itämainen ruumiinhallintaan luonnon kanssa tasapainoon pyrkivä voimistelutapa. Päinvastoin kuin länsimaissa kiinalainen ei katso olevansa luonnon valtias ja hyväksikäyttäjä. Kiinalaisella ajattelulla on perustansa 5000 vuoden takaisessa I Chingissä, Muutosten kirjassa. Se ei pidä ruumiinkulttuuria sen huonompana kuin hengenkään vaan toisiaan täydentävinä. Sain sen kokea seuratessani oppitunteja. Huomiotani kiinnitti oppilaiden rauhallisuus, iloisuus ja hyvä ryhti. Ala-asteella lapset istuivat kädet selkänojan takana, koska ajatellaan, että se takaa luuston kehitysvaiheessa hyvän ryhdin. Kouluissa on paljon fyysistä kasvatusta kuten esimerkiksi joka-aamuinen voimistelutuokio koulun pihamaalla ennen koulun alkamista klo 8. Jopa silmävoimistelua on oppitunneilla 10 minuutin pituisina tuokioina pitkin päivää kahden tunnin välein. Kiinattarien uudet kaikkialla ihmetystä saaneet juoksuennätykset pohjautuvat varmaan jo varhain aloitettuun harjoitukseen, vaikka eräät epäilevät niiden olevan mahdollista joko akupunktion tai jonkun muualla tuntemattoman aineen avulla.



SOSIAALISUUS

Kiinassa yksilöllisyyden huomioonottaminen ei ole sillä tavalla merkityksellinen kuin mitä se on esimerkiksi suomalaisessa peruskoulussa. Jo väestön tiheyskin asettaa aivan erilaisia vaatimuksia tulla toimeen yhteisössä. Oppilaiden on sopeuduttava ryhmän kuriin ja pyrittävä auttamaan muita.



AVAINKOULUT

Avainasemassa olevien koulujen merkitys on suuri, sillä jos lapsi ei pääse sellaiseen, on hänellä hyvin pienet mahdollisuudet päästä yliopistoon. Sen vuoksi lasten preppaaminen yliopistoon aloitetaan jo ala-asteella vanhempien ja sukulaisten toimesta. Jopa sunnuntaitkin käytetään ylimääräiseen opiskeluun. On selvää, että lisäopetusta pystyvät antamaan vain lukeneet vanhemmat. Sen vuoksi mistään tasa- arvoisesta koulusta ei voida puhua.



KIELTEN OPISKELU

Kiinan kouluissa englannin kieli on ollut pakollinen 70-luvulta lähtien. 60-luvullahan ei opiskeltu lainkaan vieraita kieliä ja 50- luvulla taas venäjä oli pakollinen kieli. Tärkeä osa kielten opiskelua on Kiinassa jo käsitteeksi noussut "English Corner". Kadun tai puiston kulmiin keräännytään keskustelemaan englannin kielellä. Koin sen omakohtaisesti pysähtyessäni Shanghain puistokadulla. Heti kohta ympärilleni kerääntyi kymmeniä kiinalaisia keskustelemaan kanssani. Keskustelua johti englannin kielen opiskelija, ja toiset seurasivat tarkkana. Englannin kielen innokkaaseen opiskeluun on syynä länsimaisen kulttuurin ihannointi nuorison keskuudessa sekä halukkuus päästä jatkamaan opiskeluja nimenomaan Yhdysvalloissa. Korkeakouluihin palkataan ulkomaisia kielen opettajia, sillä vaikka Neljän koplan kukistumisen jälkeen useat venäjän opettajat ovatkin nyt englannin opettajia, ei heitä ole tarpeeksi.



KORKEAKOULUT

Korkeakouluja on nykyisin noin 700, joissa opiskelee kolmisen miljoonaa opiskelijaa. He saavat valtiolta stipendejä, mutta osa joutuu maksamaan kalliit lukukausimaksut. Varakkaiden ja oppineiden vanhempien lapsilla on siis edelleen paremmat mahdollisuudet korkeakoulupaikkaan. Opiskelun jälkeinen työpaikka on kuitenkin suhteellisen taattu, sillä sen järjestää valtio. Poliittinen kasvatus kouluissa oli merkittävä 60-luvulla. 80-luvulla se väheni, mutta opiskelijamellakoiden vuoksi sitä on jälleen lisätty korkeakouluissa. Jopa opiskelijavalintojen tekemisestä poliittisin perustein on kaavailtu. Kulttuurivallankumouksen aikana sisäänpääsykokeita ei ollut eikä arvosanoja jaettu.



LÄNSIMAIDEN HAASTE

Kiinasta saatu kuva vierailijan silmin voi antaa liian ihanteellisen kuvan, sillä matkailijalle näytetään valikoituja kohteita. Linda Jakobson on asunut ja opiskellut Kiinassa pitempään ja nähnyt myös opiskelun nurjat puolet. Omakohtaisena kokemuksenaan hän kuvaa kirjassaan "Mureneva muuri" opiskelun leväperäisyyttä sen jälkeen, kun opiskelupaikka yliopistossa on saavutettu. Vain parisen prosenttia ikäluokasta pääsee korkeakouluihin, joten kehitystä on tapahduttava, jotta Kiina saavuttaisi talousmaiden tasoa. Vuoden 1989 kesän tapahtumat opiskelijamellakoineen ja sen kauhistuttavan tukahduttamisen myötä asenteet ja mielipiteet ovat kääntyneet länsimaissa Kiinaa vastaan. Ilmeistä on kuitenkin, että Kiina pyrkii teknoraattien kouluttamisella, olkoonkin se alueellisesti ja sosiaalisesti kuinka epätasa-arvoinen hyvänsä, saamaan muut maat kiinni ja siten turvaamaan taloudellisen kasvunsa. Vaikka demokraattista liikettä kannattavien opiskelijoiden joukkomurha Taivaallisen Rauhan Aukiolla on yleisesti länsimaissa tuomittu, ei se ole aiheuttanut Kiinalle pahempia boikotteja. Kulttuurivallankumouksen lyhyen myllerryksen jälkeen se on pystynyt kuromaan kiinni pysähtyneisyyden tilastaan muita maita hylkäämättä omaa menneisyyttään. Kiinalla on kaikki mahdollisuudet nousta maailman talousjätiksi. Se on valinnut tien "taon", joka ehkä voi mahdollistaa sille takaisin "Keskustan valtakunnan" aseman. Kiinalaisen kasvatuksen päämäärä ei ole päästä taivaaseen vaan luoda taivas maan päälle.


Kaarina Hakala v.1993

Lähteet:
Huotari-Seppälä : Kiinan kulttuuri (1990)
Johansen: Kun Kiina herää (1980)
Jakobson: Mureneva Muuri
Hamm: Kiina (1967)
Vesterinen: Lohikäärme ja krysanteemi (1988)
Kaurinkoski: Kiinalaista arkipäivää (1978)
Salzman: Rautaa ja silkkiä (1990) MAOL ry:n opintomatka Kiinan Kansantasavaltaan 1.-12.6.1988