Ensimmäinen leiriytyminen Sodankylässä
Teltta valmiina
Saariselkään tutustuminen
Kyseessä oli ensimmäinen pitempi matka Nissan X-Trialillamme. Olimme ottaneet takapenkit pois ja korvanneet tilan patjoilla, sillä aioimme yöpyä autossa. Varalla oli kuitenkin teltta. Kohde oli Nordkapp, joka on Manner-Euroopan pohjoisin maanteitse saavutettava paikka (71°10'21"N ja 25°47'40"E) Pohjoisen jäämeren rannalla. joten lämmintä vaatetta oli mukana paljon. Matkalla oli tarkoitus osallistua Sodankylän filmifestivaaleihin .
Matkareitti suuntasi pohjoiseen kohti Norjan Kirkenesiä Suomen puolella Sodankylän kautta. Ehdimme katsomaan Boormanin Zardozia. Olimme niin väsyneitä, ettemme sinä iltana katsoneet muita leffoja. Ensimmäisen yön siis vietimme Sodankylän leirialueella, jossa pystytimme teltan matkamme viimeisen kerran. Emme sitten kuitenkaan nukkuneet siinä, sillä leirillä oli meteliä. Nuoriso - luultavasti paikallinen - innostui huudattamaan musiikkia täysillä. Pakenimme nukkumaan autoon. Se oli ensimmäinen yö autossamme ja osoittautui oikein miellyttäväksi kokemukseksi.
Aamiaisen syötyämme lähdimme katsomaan Mika Kaurismäen Kolme viisasta miestä. Elokuvateltta oli muuten hyvä, mutta vesisade ropisi kuuluvasti ja vettä valui sisällekin Elokuva oli kuitenkin kiinnostava. Kuleksittiin kaupungilla ja surimme sitä, miten kaupunki oli hiljentynyt siitä, kun aiemmin olimme festareilla olleet. Silloin oli ollut markkinatunnelmaa ja väenpaljoutta. Muistinpa torvisoittokunnakin viihdyttäneen ihmisiä. Kyllä nytkin elokuvissa oli porukkaa, mutta itse kaupunki oli hiljainen ja väki tuppautui vain elokuvien esityspaikoille. Seuraavana katsoimme Peter von Baghin Helsinki ikuisesti. Siitä jäi voimakkaimmin mieleen jäänmurtajan saapuminen satamaan ihmisten ryntäillessä aivan sen läheisyydessä. Elokuvaa on saanut katsella jälkikäteen televisiossa useampaan kertaan ja onhan se hieno dokumentti. Sen jälkeen katsoimme Websterin Katastrofin aineksia. Se oli myös dokumentti kertoen perheestä, joka teki vuoden mittaisen sopimuksen pidättäytyä kaikista maapalloa tuhoavista asioista. Myöhään illalla katsottiin vielä Dome Karukosken Kielletty hedelmä.
Aamulla ihmettelimme, koska automme vieressä oli pieni teltta maahan vajonneena. Näytti siltä, että sen alla olisi ihminen. Mietimme, miten siihen olisi suhtauduttava, ettei vain olisi ruumis. Aamun mittaan sieltä kuitenkin nousi venytellen nuori mies, joa pahoitteli, että oli unohtanut telttakepit kotiin. Hyvinvoivalta tyyppi vaikutti.
Lauantain elokuvamme olivat Lehmuskallio & Lapsuin Maan muisti, Louhimiehen Käsky ja Daviesin dokumentti Of Time and the City.
Koska meillä oli matka edessä, emme enää käyneet elokuvissa. Kaupungilta oli vaikea löytää ruokapaikkaa. Harvat ravintolat olivat kiinni, jopa hotellin ravintola. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pizzeria, jonka pizzasta sitten Jussi ilmeisesti sairastui saaden vatsataudin, joka myöhemmin äityi kuumeeksi.
|
|
|
Ensimmäinen leiriytyminen Sodankylässä |
Teltta valmiina |
Saariselkään tutustuminen |
|---|
Matkasimme Saariselälle, jossa kiertelimme tuttuja paikkoja, joissa olin monesti vuosia sitten talvella käynyt: Laanihovin monotanssit, Saariselkä-hotellin illatsut jne. Paikka oli pikkuhiljaa kasvanut pieneksi 'kaupungiksi'. Nousimme ylös Kaunispäälle, jonka entiset omistajat tunsin. Kahvila-ravintola on todella kauniilla paikalla. Siellä olin aikoinaan syönyt parhainta lohikeittoa ikinä.
Jatkoimme matkaa Ivaloon, jossa söimme makoisat poronkäristykset Kultahipussa. Sekin oli muistoja täynnä. Matkan varrella oli mahdollisuus kiivetä karhunpesälle. Nousua oli hikoiluun asti, mutta ylhäältä olikin sitten upea näkymä ja olihan se pesäkin siellä. Milloin lie viimeksi karhu on siinä majaillut.
Ajoimme Inarin-järven kaunista rantaa ja löysimme mukavan pienen leirialueen järven rannalta. Alkoi sataa tihuuttaa ja se ei ollut kovin mukavaa, kun oli varottava vaatetavaroiden kastumista. Kävimme paikalla olleen saksalaispariskunnan kauhuksi uimassa jäätävässä Inarijärvessä.
 |
 |
 |
Sodankylän elokuvaharrastajia |
Karhunpesälle nousu |
Ylhäältä näkee kauas |
|---|
 |
 |
 |
Kaunispäällä |
Pieni leirialue Inarijärven rannalla |
Sää pilvinen |
|---|
Sää oli seljennyt, mutta aurinkoista ei vielä ollut Ajoimme Sevettijärventietä. Seuraava pysähdys oli ennen puolta päivää Näätämössä, jossa tankattiin ja ostettiin ruokaa K-Market Näätämöstä. Tie haarautui Narvikiin tai Kirkenesiin. Käännyimme Kirkenesiin. Ensin kuitenkin ihastelimme tienristeyksen sillalta mahtavaa koskea. Jatkettiin Norjan puolelle Neideniin pitkin tietä E6.Tunturimaisemat alkoivat näyttää jo upeilta.
 |
 |
 |
Näätämön kuohut |
Kirkenesin satama |
Lounas Venäjän rajalla |
|---|
Neidenistä ajoimme Kirkenesiin (Kirkkoniemi). Kaupunki ei ollut kummoinen, mutta iso satama siellä oli. Palasimme tietä E6 muutaman kilometrin ja lähdimme kohti Venäjän rajaa tietä E 105. Ajoimme niin lähelle rajaa kuin mahdollista kunnes näimme vastarannalla Venäjän vartiotornit. Alkoi jo hieman paistaa aurinkokin, niin että laitoin aurinkolasit silmille. Keitimme ruokaa levähdyspaikalla. Palattiin takaisin Neideniin ja sieltä haarauduimme tieltä E6 pohjoiseen Pykeijaan. Se oli viehättävä pieni kaupunki. Siellä asuu suomalaisia - alkujaan kveenit. Esimerkiksi kirjaston kyltissä luki selvällä suomenkilelellä 'kirjasto'. Onhan aluekin nimeltään Finnmark eli Ruija. Kirjaston lähellä oli muistomerkki, jonka kyljessä luki "Pykeijaan muuttaneiden suomalaisten muistoksi. Kiitos esi-isillemme".
 |
 |
 |
Pykeija |
Pykeijan kirjasto |
Suomalaisten muistomerkki |
|---|
Pykeijasta palasimme tielle E6 ja jatkoimme edelleen pohjoista kohti nyt etsien sopivaa yöpymispaikkaa. Erkanimme pienelle soratielle, joka vei meidät Varangin vuonon rantaan. Oli todella autiota ja auton saattoi parkkeerata mihin paikkaan hyvänsä. Oli alkanut jälleen sataa, mutta onnistuimme kuitenkin laittamaan ruokaa. Kiertelimme kivikkoista rantaa. Tuntui kuin olisimme yksin maailmassa, niin autiota oli.
 |
 |
 |
Majapaikka nummella |
Varangin vuonoa ihaillen |
Rannan louhikkoa tutkaillen |
|---|
Koska auto oli melko uusi, en ollut vielä sen kanssa ihan sinut. Huolestuin, kun huomasin, että auton pohjasta vuoti nestettä. Ryömin auton alle ja haistoin nestettä, joka oli selvästi vettä. Vuotiko siis joku? Soitin tuttavalle, joka rauhoitti minua, että se oli vain ilmastoinnin aiheuttamaa vettä. Aiemmissa autoissani ei ollut ilmastointia, mutta nythän tämäkin asia selvisi.
Sade jatkui. Lähdimme ajamaan pohjoiseen. Vadsö (Vesisaari) ohitettiin pikaisesti, sillä satoi koko ajan. Merenalaisen tunnelin kautta saavuimme kaupunkiin Vardö (Vuoreija). Koska Jussille oli noussut kuume ja satoi vettä, yövyimme Vardö hotellissa. Levättiin ja hoideltiin kamppeet kuiviksi. Kuvia ei koko päivänä otettu sateen vuoksi.
Aamulla heräsimme toipuneena ja söimme norjalaisen aamupalan hotellin ravintolassa. Nautin kananmunista, joissa oli päällä mätitahnaa. Muutenkin ateria oli hyvä. Koska nyt ei satanut, lähdimme tutustumaan linnoitukseen. Se olikn mielenkiintoinen turvekaattoineen. Sitä ympäröi kukkulalla 8-sakaraisen tähden muotoon rakennettu muuri. Yllätyimme isosta patsaasta, joka oli kuin Stalin, mutta olikin Haakon VII. Osataan sitä näköjään demokraattisessakin maassa esittää suurmiehiä epätodellisen kookkaina. Tosin onhan Raahessakin 3- metrinen Kekkos-patsas.
 |
 |
 |
Vardön linnoitus |
Näillä tykeillä on tuskin koskaan ammuttu |
Suurmiehet: Haakon VII ja Jussi |
|---|
Kuljettiin vielä kaupungilla. Rannassa oli paljon lokkeja ja ne pesivät puurakennusten seinillä. Näytti siltä, että niille oli varta vasten rakennettu seinään hyllyjä pesiä varten. Vain pienellä lokin pläjäyksellä tahriiintunut löytöretkeilijä Willem Barentsin patsas katsoi komeana merelle.
 |
 |
 |
Lokkiresidenssi |
Vardön veneranta |
|---|
Menimme kahville yhteen baariin. Tarjoilija oli mukava norjalaispoika, joka esitteli baarin seinällä olevia kuvia ja suositteli meitä käymään Hamninbergissä, josta hän itse oli kotoisin. Päätimmekin tehdä sinne päivämatkan, emmekä katuneet. Siitä tuli matkamme parhaimpia elämyksiä. Hamningbergiin tie vei kohti Jäämerta. Oli kuin olisi kulkenut kuumaisemassa korkeiden kalliolohkareiden välissä. Aurinkokin alkoi paistaa
"Kapea ja mutkainen tie halki karujen kuumaisemien ja pystyyn repeytyneiden kallioiden johtaa maailman loppuun, Hamningbergin hylättyyn kalastajakylään. Uskomaton matka halki kivisten ja kallioisten maisemien, jäämeren rannassa vie sanat suusta. Tien päättyessä vastassa on vain jäämeri, seuraavana naapurina pohjoisnapa." (Wikipedia)
 |
 |
 |
Odotettavissa putoavia kiviä |
Voi tätä lumen ihanuutta |
Hyvä tie läpi kuumaiseman |
|---|
Saavuimme Hamninbergin kylään, josta asukkaat ovat kaikonneet. Osa on palannut lomailemaan entisiin taloihinsa. Saksalaiset säästivät kylän vahingoittumattomana, mutta silti paikka on niin Jumalan selän takana, että jostain syystä kaikki kyläläiset päättivät kerralla muuttaa pois. Kylän takana kohosi kukkula, jonne vei tie. Ajoimme jonkun matkaa rinnettä, mutta kävelimme loput. Ylhäällä oli bunkkereita ja saksalaisten jäljiltä monelaista sotatavaraa. Näkymät kukkulalta olivat hienot.
 |
 |
 |
Hamningberg |
Saksalainen bunkkeri |
Järeän 280 mm Scharnhorst-tykin alusta |
|---|
 |
 |
 |
Hamningbergin kukkulalta |
Kuunainen |
Kuumies |
|---|
Paluumatkalla pysähdyimme ruokailemaan ja lepäilemään kalliolle. Oli niin lämmintä, että vähensimme vaatetta ottaaksemme aurinkoa. Kävelimme rantaan. Uimme Jäämeressä lammasemon ja karitsan katsellessa kummissaan.
 |
 |
 |
Rannalla lampaita |
Jäämeressä vilvoittava uinti |
Navigaattori käskee kääntymään oikealle |
|---|
Palasimme Vardöhön ja olimme vielä toisen yön hotellilla.
Aamiaisen jälkeen pakkasimme nyt hyvin kuivuneet kamppeemme ja jatkoimme matkaa. Toisin sanoen palasimme takaisin tietä E 75 Varangin vuonon pohjukkaan. Tenojoelta tie haarautui pohjoista kohti ja Tana brun sillalta ylitimme joen. Soitin sukulaispojalle, jonka tiesin kalastavan kesäisin Teno-joella. Kyllä, hän oli myös Tenojoella, mutta ei meidän reitillämme. Jatkoimme pitkän matkan Norjan maata pitkin tietä 98 ensin pohjoiseen Tenojoen rantaa.
 |
 |
 |
Tana bru |
Tenojoen hiekkaranta |
Jussi snorklasi Tenossa |
|---|
Pysähdyimme uimaan, kun tien varrella oli kaunis hiekkaranta. Jussi snorklasi, mutta minusta Jäämeren jälkeen vesi tuntui liian kylmältä ja vain seurasin Jussin uintia.
 |
 |
 |
Tie 98 näkymää |
Jo näkyy lumipeitteistä vuoristoa |
Tässä olemme |
|---|
Tie jatkui sitten kohti länttä ja ilmeisesti myös ylös, sillä maisemat alkoivat muuttua lumisiksi. Vettäkin ripotteli, joten ruokailu tuotti hieman ongelmia, mutta onnistuimme siinä jotenkuten.
 |
 |
 |
Tie kulki korkealla |
ja aina tuli vain arktisemmaksi |
Purosta saa raikasta vettä |
|---|
Matka oli pitkä ja oli etsittävä yöpaikka. Löysimme omasta mielestämme hyvän levähdyspaikan tapaisen, mutta kun sitten lähdimme kävelemään ympäristöön, huomasimme aivan ihanteellisen paikan metsän keskeltä. Onneksi autollamme pääsi hyvin hankalissakin maastoissa. Siinä istuimme iltaa kuunnellen kosken kohinaa. Alhaalla oleva joki putosi lähellä koskena alas.
 |
 |
 |
Paikka, jossa emme sittenkään yöpyneet |
Tälle näköalapaikalle menimme yöksi |
Paikka oli piilossa puiden lomassa |
|---|
Hyvin nukutun yön jälkeen oli lähdettävä etsimään peseytymispaikkaa. Laskeuduimme alas vuonon rantaan ja kävimme snorkkeloimassa, kun tien varrelta löytyi sopiva ranta. Jatkoimme pohjoista kohti ja maksettuamme isot tunnelimaksut lähdimme körryttelemään kapeaa tietä ylös kohti Nordkappia. Tie oli niin kapea, että pelkäsin vastaantulijan suistavan meidät jyrkännettä alas.
 |
 |
 |
Uimaranta |
Ja siinä se on - Nordkapp! |
71°10'21"N ja 25°47'40"E |
|---|
Oli kylmä. Vuosia sitten siellä käydessäni oli ollut vieläkin kylmempää, enkä silloin itse asiassa nähnyt koko jyrkännettä sumun ja myrskyn takia. Nyt sentään oli kirkkaampaa, mutta villamyssy oli ostettva keskuksesta. Keskuksen hinnat olivat isot, emmekä raskineet syödä kuin jotain pientä. Ostimme myös kaksi teräksistä retkimukia, joista Jussi kotonakin nykyään juo.
Ajoimme auton aivan jyrkänteen reunalle, jotta saimme katsella Jäämerta. Laitoin tarkasti käsijarrun päälle. Oli niin kylmä, että oli puettava yöksi kaikki saatavilla oleva vaate. Sisäisesti lämmittelimme Jägermeisterilla. Parkkialue tyhjeni lähes kokonaan yöksi. Pientä pulmaa aiheutui siitä, ettei paikalla ollut WC:tä ja keskuskin pantiin kiinni. Heräsin keskellä yötä ja ihmeeksemme paikka oli täynnään busseja. Menimme keskukseen ja siellä oli täysi tohina päällä. Saapuneille turisteille esitettiin ohjelmaa. Käytimme tilaisuutta hyväksemme toilettitiloissa. Koko turustirysäys kesti vain hetken ja taas parkkialue tyhjeni. Ehtivätköhän edes ihailemaan jyrkännettä.
 |
 |
 |
Nordkapp-keskus |
Nordkapp |
Ruoanlaitto onnistuu sateellakin |
|---|
Laskeuduimme jyrkänteeltä mutkittelevaa tietä alas. Vettä satoi taas. Vastaan pyöräili likomärkiä kilpapyöräilijöitä ihmeen keveästi kuitenkin jyrkkää tietä polkien. Alkoi nälkä kurnia, joten sateesta huolimatta pysähdyimme laittamaan ruokaa tai siis Jussi laittoi. Meillä oli sellainen työjako, että minä ajoin ja Jussi hoiti muonan. Samalla sain lepäillä ja rentoutua ristikoiden parissa.
Käännyimme tielle E6 ja ajoimme nyt kohti Altaa. Oli sateen vuoksi harmaata. Aallot tyrskysivät rantakiviin. Ainoa väriläiskä oli punainen kaasulaiva. Ennen Altaa oli vielä syötävä ja sadeviitan alla se Jussilta onnistui jo rutiininomaisesti.
 |
 |
 |
Meri tyrskysi |
Kaasulaiva |
Muonamies taas elementissään |
|---|
Laskeuduimme vähitellen mutkaista tietä Altaan. Olimme kärvistelleet sateessa jo niin paljon, että ajattelimme törsätä hotellimajoitukseen. Mikä ihana tunne laskeutua kuumaan kylpyammeeseen. ripustaa vaatteita kuivumaan ja nukkua oikeassa sängyssä (vaikkei autonukkumisessakaan mitään vikaa). Oli juhannusyö - ainakin Suomessa.
 |
 |
 |
Laskeudutaan Altaan |
Hotellin terassilla |
Hotellin lukunurkka |
|---|
Aamiainen oli kotoisan maittava. Paistoin ihania vohveleita ja päällystin marjoilla sekä kermavaahdolla, munia mätitahnan kanssa ym. Altassa sää on aina lauhempi Golf-virran vaikutuksesta kuin ylängöllä, oli kaunis kesäinen sää. Lähdimme tutustumaan kuuluisiin kalliokuviin, piirroksiin ja maalauksiin.
Alattiossa saa ihailla tuhansia kuvia tuhansien vuosien takaa - eniten Pohjois-Euroopassa. Mukana reitille lähti opas, joka selvitti kuvien merkitystä ja aikakautta. Kuvasimme paljon. Kalliokuvat olivat todella upeita.
 |
 |
 |
Houkutteleva aamiaistarjoilu |
Piirroksia ihailtiin lankkupolulta |
|---|
 |
 |
 |
Enimmäkseen eläimiä |
Tiineitä hirviä |
Jopa viikinkilaiva |
|---|
Vähän matkan päässä vuonon toisella puolen on Kåfjord, jossa sijaitsee Tirpitz-museo. Sinne menimme seuraavaksi. Museossa oli paljon materiaalia, tietoa ja valaiseva videoesitys. Saksalainen suuri alus Tirpitz vaurioitui toisessa maailmansodassa tässä Altavuonossa ja se hinattiin Tromssaan, jossa se sai uuden osuman ja niin sen hylyt lepäävät siis Tromssan edustalla. Olimme sukeltaneet Tromssassa Tirpitzin hylylle v.2000. Hylyn osat olivat hajallaan melko matalassa vedesä. Nyt oli aika snorkkailla aluksen aiemmassa paikassa.
 |
 |
 |
Tirpitz-aluksen muistomerkki |
Snorkklausta aluksen paikalla |
|---|
Lähdimme kohti etelää palaten takaisin ja tienristeyksestä tielle 93 kohti Kautokeinoa. Matkan varrella oli mukavia joenvarsipaikkoja ja niinpä söimme auringonpaisteessa Kautokeinojoen partaalla.
 |
 |
 |
Minäkin kokkina |
Lähestytään Kautokeinoa |
Thon Hotel Kautokeino |
|---|
Maisemat olivat upeat ja varsinkin Kautokeinon lähellä vehreät. Kautokeinossa oli upea iso puurakennus- Thon Hotel Kautokeino, joka toimii samalla saamelaiskulttuurin keskuksena. Jatkoimme lähelle Suomen rajaa ja löysimme veden ääreltä mukavan pusikon, jonne parkkeerattiin yöksi. Rannan kanervikon keskellä oli jopa pöytä ja penkit. Ihanteellinen paikka!
 |
 |
 |
Piilopaikka yöksi |
Jussi yöttömäsä yössä |
Iltalukemista |
|---|
Valvoimme ihaille öistä aurinkoa ja menimme nukkumaan myöhään.
Aamulla heräsimme ennen seitsemää ja Jussi taikoi meille maittavan aamiaisen rantapöytään. Oli tullut aika matkata kotiin.
 |
 |
 |
Aamiaisella |
Nordkappin pipo ja muki käytössä |
Kukkolankoski |
|---|
Ajoimme rajan yli Enontekiöön ja sieltä tielle E8, josta sitten laskeudumme etelää kohti. Pysähdymme tekemään ruokaa Jarhoisen kosken levähdyspaikalla. Paikka on Pellon kunnassa Torniojoessa. Pellossa vaihdoimme Ruotsin puolelle, mutta se osoittautui virheeksi. Nopeusrajoitus oli 90 ja bensa-asemia ei mailla halmeilla. Mittari alkoi näyttää huolestuttavalta, mutta Jussin kommunikaattori näytti, että tulisi kaupunki, jossa olisi bensa-asema. Poikkesimme kaupunkiin. Vasta epätoivoisen etsimisen jälkeen se sitten löytyi. Huokasimme helpotuksesta ja päätimme, että vastedes pysytelläänn Suomen puolella. Siellähän on asemia pilvin pimein ja aina kun tullaan paikkakunnalle, on usean firman tankit tarjolla.
Suomen puolella sitten pysähdyimme Kukkolankoskelle. Se oli paljon suurempi kuin Jarhoisen koski. Ruotsin lippu liehui vastarannalla. Ostimme kahviosta pieniä savustettuja siikoja. Koskaan enkä missään ole syönyt niin herkullisia siikoja.
Kotona oltiin myöhään illalla pahemmin välillä pysähtymättä. Vaikka automatkamme alkupäivät olivat olleet sateisia, niin ei se vienyt hohtoa onnistuneelta matkaltamme. Sää on mitä on. Ei ole huonoa säätä, on vain vääriä vaatteita. Meillä oli juuri sopivasti. Vaikka olin lähes saman reitin ajanut ennenkin, oli se kuitenkin kuin uuden kokemista.
Kirjoitin tämän matkakirjan lähes kuusi vuotta myöhemmin, mutta onneksi muisti palasi kuvien myötä. Yleensä kirjoitan heti matkalta saavuttua.
Teksti: Kaarina Kaukoranta
Kuvat ja videot: Juhani Kaukoranta ja Kaarina Kaukoranta