Ranta ulottuu pitkälle. Kaikesta näkee, ettei sesonkiaika ole vielä alkanut.
Olimme ostaneet Norwegianin lentoliput jo edellisenä vuonna, kun "saatiin halavalla". Se miten kahden viikon aika saarella kulutettaisiin, jätettiin tarkemmin suunnittelematta. Aiemmin oli oltu itä-rannikolla, joten nyt ehkä vuorossa olisivat muut ilmansuunnat. Mallorcan pääkaupungista Palmasta oli kuitenkin aloitettava ja sieltä varattiin etukäteen Hotel Palma Playa-Los Cactus kolmeksi yöksi.
Palmassa oltiin iltapäivällä neljältä paikallista aikaa. Bussi 21 lähti neljän minuutin päästä ja sillä päästiin hotellin lähellä olevalle pysäkille. Matka maksoi meiltä kympin yhteensä. Hotellille kävellessä ihastelin värikkäitä kukkia ja haistelin kesäilmaa. Alle viikko sitten olimme vielä hiihtäneet lumisessa Oulussa aurinkoisessa säässä. Monta hienoa kevätauringon paisteista päivää oli hiihdetty Auran majan erinomaisilla laduilla. Nyt oli vaihteeksi päästy kesään.
|
Ranta ulottuu pitkälle. Kaikesta näkee, ettei sesonkiaika ole vielä alkanut. |
|
| Väriloistoa kotikadullamme. |
El Patio kotikadullamme. |
Kotikaduksi siunautui Acapulco - varmasti turvallisempi mitä sen
niminen kaupunki Meksikossa. Huone saatiin toisesta kerroksesta. Se oli
aivan mukava, muttei tietenkään luksusta, sillä tähtiä oli vain kolme.
Uima-allas näytti hyvältä. Aamiainen sisältyi hintaan. Emme kuitenkaan
jääneet kovasti hotellia tutkailemaan, sillä meitä jo hiukoi. Reppujen
sisällöt purettuamma lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Ihan läheltä löytyi
eksoottisen näköinen El
Patio. Jussi tilasi pizzaa ja minä pastaa. Kävimme vielä
katsastamassa läheisen Platja de Palma (kataloniaksi) -rannan.
Sitähän sitten piisasikin molempiin suuntiin kilometreittäin. Vesi oli
tyyni, eikä se puskenut isoja aaltoja rantaan. Hienoa! Helppo päästä
uimaan. Päätimme tulla heti huomenna tänne.
Aamu valkeni helteisenä. Aamiaisen jälkeen muutimme suunnitelmia. Palman katedraaali oli nähtävä ja sinne päästäksemme hyvä vaihtoehto oli vuokrata pyörä. Vuokraamo oli lähellä. Sieltä saimme seitsemän euron päivähintaan kaupunkipyörät.
Rantaa myötäilee kaistoitettu pyörätie koko rannan mittaisesti. Tultiin havaitsemaan, että Mallorca on pyöräilijöiden mekka. Kilpapyörin ja asianmukaisin tiukoin vaatetuksin vastaamme tuli ja ohi pyrähteli porukoita, joita sai varoa. Tuli kuuma polkiessa. Puolessa välissä roomalaisten kaivausten kohdalla väitin, että oltaisiin jo perillä, mutta uskottava oli Jussia, joka kartasta otti selville, että matkaa piisaisi vielä toinen mokoma.
 |
 |
 Pienen rantabaaritauon jälkeen saavutimme päämäärämme, kaupungin komean katedraalin, jota kutsutaan nimellä La Seu.
|
| El Patiossa. |
Puolivälin krouvissa. |
|
Tutustuimme katedraalin sisäosiin. Taidemaalari Miguel Barcelon luoma kappeli oli hyvin kaunis, vaikka olikin moderni ja poikkeava muista perinteisistä madonnan patsain varustetuista kappeleista. Uloskäynti katedraalista oli toiselta puolen ja sieltä sitten ajauduimme vanhan kaupungin turistivilinään. Nautimme pizzan puolikkaat terassilla, josta oli mukava samalla seurata ohikulkevaa porukkaa. Pizzan puolikkaista tuli meille lähes vakio lounas, sillä aamiaiset olivat runsaita ja illalla söimme sitten jotain muuta. |
 Poispääsy vanhasta kaupungista ei ollut yksinkertainen, sillä välissä oli joki. Eksyimme kapeille kujille, mutta Jussi kompassin ja kartan avulla luotsasi meidät katedraalin muurin viertä pyörillemme.Hyvä Jussi!
|
 Jussi kohtasi isompansa.
|
Palasimme hotellille. Matkaa tuli kaikkiaan yli 20 kilometriä. Minun oli
kyllä välillä istahdettava rantakiville viilentämään jalkoja.
Iltakävelyllä rannan Sirocca-
nimisessä ravintolassa söimme wienerleikkeet. Koska hotelli ja sen
sijainti miellyttivät meitä, varasimme saman huoneen vielä kahdeksi
lisäyöksi.
Päivä valkeni pilviverhoisena sään ollessa silti lämmin - sanoisinko leppoisa. Varasimme Port d´Alcudiasta saaren pohjoisosan rannikolta hotellin viideksi yöksi, sillä Eix Alcudia -hotelli oli neljän tähden hotelliksi halpa vain 52 € ja se sijaisti hyvällä paikalla. Hotelli oli vain aikuisille ja hintaan sisältyi aamiainen sekä vapaa span käyttö.
 |
 Nyt sitten suunnistettiin omaan rantaan. Ostettiin rantamatot ja minulle shortsit. Olin kotona lähtiessä polttanut silitysraudalla hyvät partiokaupasta ostamani shortsit, mutta hyvältä nämä uudetkin tuntuivat jalassa. Uitiin meressä ja makoiltiin rannalla, taidettiin jopa nukahtaakin. Se ei ollut viisasta, sillä emme olleet tarpeeksi voidelleet itseämme ja niin sitten illalla iho punoitti. Minun ei palanut, mutta Jussin selkä kyllä pääsi kesimään. |
 Kaupunkimatkan jälkeen suuntasimme pysäkiltä suoraan rantakadulle. Söimme herkulliset paellat Restaurant Mojitossa. Lämpötaulu näytti vielä kuudelta 24 astetta. |
Kun hieman tokenimme rantaelämästä, niin lähdimme leivoskahville saksalaiseen kahvilaan ja sen jälkeen kaupunkiin katsastamaan bussiaikatauluja ja paikkaa, josta pääsisimme Alcudiaan. Meillähän oli lähellä paikallisbussipysäkki. Lipun hinta oli vain 1,50 €. Bussi 25 oikaisi Palmaan moottoritien kautta, muttei hitaampi bussi 15. Molemmat menivät kuitenkin linja-autoasemalle Plaza España, jolta lähtisi bussit, junat ja metrot. Menimme asemalle bussi 25:llä ja palasimme bussi 15:lla. Lähtömme ajoittuisi lauantaille ja sille oli eri aikataulu. Kuvasimme koko Mallorcan bussiliikenteen kartat ja aikataulut. Ne oli kyllä erinomaisen selkeät. Bussi 351 kulki Port d´Alcudiaan ja meille sopiva lähtöaika oli klo 11. Katsastimme vielä alakerrasta bussin laiturin. Lippuja ei voinut ostaa etukäteen vaan ne ostetaan bussissa. Olisi siis tultava hyvissä ajoin, jotta varmasti mahtuu kyytiin.
Paluumatka hotellille bussissa 15 sattui töiden päättymisen aikaan, joten bussi oli ihan täynnä. Oli seisottava. Se ei ollut hassumpaa ellei vieressä oleva saksalainen naisporukka olisi nauraa käkättänyt koko ajan terävästi. Vaikutti ihan hysteeriseltä touhulta. Onneksi bussi oli haitaribussina pitkä ja pääsimme vaihtamaan seisomapaikkamme bussin takaosaan.
Oli pilvistä ja tuuli kovasti. Tuli siis kämppäpäivä. Minulla oli hotellin kirjahyllystä lainattu Gotlantiin sijoittuva dekkari Anna Janssonin "Vääriin käsiin". Siihen oli kiva uppoutua, mutta kyllä me välillä käytiin rannallakin. Ihme, että meri oli tyyni, vaikka maalla tuuli. Käytiin nyt kotikadun saksalaisessa kahvilassa, jossa sai tukevampaakin muonaa. Minä tilasin gulassia ja Jussi jauhelihapihvejä.
Uitiin hotellin altaassa, vaikka aamulla jo oli uitu. Makoiltiin huoneessa ja luettiin. Tehtiin poikkeus ja syötiin vain pizzan puolikkaat illalla , vaikka normaalisti se oli meidän lounasvalinta. Paikka oli Bar Restaurant Toni. Siellä kansa katsoi jalkapalloa kahdelta eri tv-ruudulta kahta eri peliä. Paikka oli vaatimaton lähinnä telttaa muistuttava ravintola. Ystävällinen tarjoilija kaatoi puolet juomastani pöydälle ja unohteli laskun kanssa. Oli kuitenkin niin mieltä sulattavan herttainen, että annettiin kunnon tipit.
 |
 |
 |
| Cactus-hotellin uima-allas | Saksalaisessa kahvilassa | Platja de Palman rantakadulla |
Otettiin viimeisestä päivästä kaikki irti rantaelämän suhteen. Klo 11 lähtien vietettiin rannalla pitkälle iltapäivään. Uitiin ja makoiltiin, mutta nyt laitettiin kunnolla öljyä kehoon. Paljasta pintaakin näytettiin säästeliäästi. Lähellä oli kaunis pariskunta, jota ei voinut välttää olla väliin kurkkaamatta. He suutelivat intohimoisesti toisiinsa kietoutuneina tuntitolkulla. Taisi siinä tapahtua intiimimpääkin. Vähän taisi kateuskin luikerrella aivokoppaani...
Samalla kadulla, missä majailimme, oli Starbuck, Burger King, saksalainen kahvila, supermarket ja pyörävuokraamo. Nyt mentiin vaihteeksi hampurilaiselle Burger Kingiin. Auringossa olosta väsyneinä painuimme hotellille ja aikaisin nukkumaan. Varasimme kuitenkin vielä paluulentoa ajatellen hotellin paluupäivälle sunnuntaista maanantaihin Palmasta läheltä lentokenttää. Vaikka oli ikävä ajatella paluuta Suomeen, niin oli hyvä varata se. Hain siis sellaista hotellia, joka oli lähellä kenttää ja jossa huoneen hintaan ei sisältyisi aamiaista, kun ei sitä kuitenkaan aikaisen lennon vuoksi ehdittäisi saada. Tiesimme, että olisi turvauduttava taksiin, koska bussit eivät vielä kulkeneet aamuyöstä. Varattiin kolmen tähden Amic Gala.
Oli loistava aurinkoinen sää. Aamiaisen jälkeen pakattiin reput ja matkattiin bussilla linja-autoasemalle. Halusimme olla ajoissa paikalla, sillä pelkäsimme auton tulevan täyteen, kun lauantaina vuoroja oli rajoitetusti. Ihan turhan aikaisessa kyllä oltiin. Bussiin mahduttiin. 55 minuutin matka kulki moottoriteitä ja oli täysin tasaista. Viljelyksiä ja lännessä siintäviä vuoria, siinä maisemat.
 |
 |
 |
| Bussia odotellen. |
Port d'Alcúdian valkoinen hiekkaranta. |
Matala ranta sopii hyvin lapsille. |
 |
 |
 |
| Hotellin valoisa ja viihtyisä aula. |
Tyylikäs sisustus |
Port d'Alcúdian rantapaviljongilla. |
Alcudian läpi ajettaessa nähtiin vanhan kaupungin muurit. Siitä kilometrin päässä on Port d'Alcúdia, jossa jäimme hotellin lähellä olevalle pysäkille. Hotellimme antoi heti sisäänmenossa modernin ja nuorekkaan vaikutelman. Oma lisänsä oli, että tarjottiin tervetuliais- sampanjat. Huoneemme ensimmäisessä kerroksessa oli iso ja siinä iso terassiparveke. Olimme tyytyväisiä. Vähäiset kamppeemme purimme repuista ja lähdimme tietysti heti katsomaan rantaa. Valkoista kovaa hiekkaa; matala ranta ilman tyrskyjä vaikutti upealta. Piti päästä heti uimaan.
Lähdimme sitten tutustumaan tarkemmin uuteen majapaikkaan. Aulabaari oli kiva ja niin oli henkilökuntakin. Siellä söimme useana päivänä pizzan puolikkaat ja kerran kokonaisetkin. Erittäin hyviä olivat pizza Alcudia ja tonnikalapizza. Klo 17-18 oli Happy Hour ja onnellisia hetkiähän siellä saatiinkin viettää pilkkahintaan. Muistan ainakin punaviinit ja Veterano-brandyt.
Lauantai-illan huumaa rantakadulla. Blues-orkesteri soitti mukaansatempaavaa musiikkia. Kansaa oli kerääntynyt seuraamaan konserttia. Mekin jonkun aikaa.
Hotellilla tartuin Helsingin kentältä ostamaani kirjaan Michael Zadoorianin "Viimeinen loma". Ei ihan järkevä valinta näin lomaa ajatellen, mutta ystävä Marita oli käynyt katsomassa kirjasta tehdyn elokuvan ja oli kehunut sitä. Myöhemmin kävimme mekin. Elokuvaan oli lisätty draamaa ja hyvien näyttelijöiden takia se oli todella hieno elokuva.
Aamulla hieman sateli, mutta lakkasi pian. Koko päivän tuuli kohtalaisesti. Käytiin kuitenkin altaassa henkilökunnan kauhistellessa. Harvoin meillä edes on niin lämmintä vettä kesäisin, joten meille vesi oli sopivaa. Altaan vesi oli saatu aaltoilevaksi, joten saattoi kuvitella uivansa ihan oikeassa luonnonvedessä.
Ensimmäistä kertaa aamiaisella uudessa paikassa oli iloinen yllätys. Oli monenlaista syötävää tarjolla. Pekoni oli paistettu juuri oikealla tavalla, eikä kuten joskus näkee kuiviksi käppyröiksi. Olikohan kypsennetty mikrossa, sillä olin jostain lukenut, että silloin ne eivät pääse kovettumaan. Ilmapiiri aamiaishuoneessa oli iloinen ja rento. Suurin osa oli pyöräilyryhmäläisiä. Yksi oli ottanut pohkeeseen pyörätatuoinnin. Taisi olla harrastus henkeen ja vereen. Täällä ei näkynyt rollaattoreita eikä vanhuksia meitä ja muutamaa muuta lukuunottamatta. Palmassa oli nähty paljon erilaisin moottoroiduin pyörätuolein hurraavia eläkeläisiä. Aamiainen oli taivaallisen ihana. Olimme jo käyneet altaassa ja siksi ruoka maistui jo minullekin, jolle ei heti aamuisin maistu mikään.
 |
 |
 |
| Port d'Alcúdiasta purjehditaan Menorcan saarelle. |
Mittari saattoi näyttää vähän liikaa. Ei ollut hikistä. |
Alcudian vanhaa kaupunkia |
 Alcúdian roomalaiset muurit |
Kävelimme Alcudian vanhaan kaupunkiin kilometrin matkan. Kaupungissa oli sunnuntaimarkkinat. On helpottavaa kierrellä myyntipöytien seassa, kun tietää ettei mitään voi eikä kannata ostaa, kun reppuun ei mahdu. Kuljeskelimme kapeilla kaduilla kirkon ja muurien kupeessa. Pistäydyimme info-talossa, josta sain idean taidemuseovierailulle. Sinne pääsisi vain taksilla, pyörällä tai kävellen. Meille sopisi 6,3 km matkalle pyöräily. Paluumatkalla pysähdyimme kansanravintolaan Nakara. Minä tilasin kanansiipiä ja Jussi hampurilaisen. Jälkiruokana oli veteranot. Loppupäivä oli kaunista auringonpaistetta. |
Illalla lähdimme etsimään ravintolaa, josta saisimme hieman tukevampaa muonaa. Ei oltu huomattu, että omassa ravintolassa oli illallinenkin. No tietysti! Ja näytti todella herkulliselta. Hovimies kertoi, että joka päivälle on erilainen tarjoilu. Ostimme huoneen laskuun. Hinta oli 15 € hengeltä. Huoneessa suunniteltiin seuraavan päivän pyöräretkeä museoon. Huomattiin, että olisi kierrettävä golf-kenttä rinteen puolelta eli ei ihan helppo reitti, mutta muuta ei ollut tarjolla. Kirjattiin ylös risteykset, joista oli käännyttävä. |
Sehän oli vappuaatto! No, ei siitä mitään tietoa täällä. Ollaan oltu monesti muualla vappuna, eikä ole mitään sen kummempaa juhlaa ollut koskaan.
Pyörävuokraamo oli lähellä ja sieltä hankittiin 8 € hintaan kaupunkipyörät. Minua hieman kauhistutti alkumatka mennä autojen sekaan, mutta täällä oli näköjään totuttu pyöräilijöihin. Useat heistä ajoivat ihan autojen seassa. Onneksi varsinainen pyörätie alkoi pian ja se olikin hyvä.
 Museoon matkalla. |
 Väliin oli rankkoja nousuja, mutta olihan sitten vastaavasti laskujakin. Autoja kulki kapealla kadulla vähän. Jalankulkijoita oli muutamia. Matkaa oli sen verran paljon, etten varmaan olisi jaksanut siinä helteessä kävellä. |
 Museon sisäänkäynnillä. |
 Viimein laskeuduttiin museota kohti. Se sijaitsi aidatulla alueella, jonka portti aukesi automaattisesti. Pyörät piti jättää sille merkitylle alueelle. Sisäänpääsy oli 8 € eläkeläiseltä. Museo Sa Bassa Blanca (msbb) on alue, jossa upean linnamaisen rakennuksen ympärillä on puistotaidetta ja maanalaisia gallerioita. Esittelyt ja aukiolot olivat tiettyinä aikoina. Sokrates - näyttelytila avattiin melko pian, joten sinne. Jussi oli haltioissaan, kun kerrankin matematiikka oli puettu taiteeksi, sillä seinällä komeili Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian kaava. Muutkin teokset olivat tieteellistä laatua. |
  |
 Seuraavana oli vuorossa Nins. Siellä olisi ollut kuninkaallisten lasten historiallisia muotokuvia. Heti alkuun Jussin olisi pitänyt viedä reppu sisäänkäynnin luo. Jussi painui samantien pois, ettei häntä kiinnosta koko näyttely. Minä ajattelin katsastaa taulut, mutta siinä vaiheessa kun esittelijänainen alkoi tiukasti ohjata minunkin kulkua jonoon muiden kanssa, tuumasin, että antaapa tämän maanalaisen vankilan olla ja lähdin minäkin pois. Netistä katsottuna ihan kammottaviahan taulut olivatkin. Ei niissä mitään aitoa lapsuutta ollut. |
Käytiin juomassa harvinaisen kalliit cappuccinot. Mietittiin milloinkahan sitten itse rakennukseen pääsisi. Kävin kysymässä lipunmyynnissä. Sinne pääsisi vain oppaan kanssa ja hinta olisi 25 € ! Ei sinne kukaan näyttänyt menevän. Ei lippuja ostettaessa oltu edes ehdotettu. Siellä olisi ollut modernia taidetta. Sitä on nähty paljon ja pienemmällä maksulla ja jopa ilmaiseksi maailmalla. Ei missään nimessä oltaisi maksettu sellaista hintaa. Yhtään kuuluisaa maalariakaan ei ollut.
Paikka rajoittui meren rantaan ja ajattelimme käydä lepäämässä siellä, mutta tietysti ranta oli aidattu ja portti lukittu munalukolla. Käveltiin sitten katsomaan vielä puutarhan patsaita. Eräänlainen eläintarha koostui useista kivisistä norsuista, sarvikuonoista jne.
Paluumatka meni jouheammin kuin tulomatka, sillä nyt oli pitkiä loivia laskuja.
 Museon pyörillä matkan teko olisi tyssännyt. |
 Jokapäiväisen pizzamme jälkeen pyöräilimme vielä rantaa pitkin Es Llac Gran -järvelle. Katu jatkui pitkälle rannan suuntaisesti Can Picafortia kohti. Järvi oli rannoilta melko samea. Sinne ilmeisesti johdettiin kanavia pitkin mereltä vettä. Iso Bellevue -hotelli oli varmaan rakennettu järven rannalle suurin toivein, mutta en kyllä olisi järvessä uinut. Kalastaminen oli ihan ok. Se osa kaupunkia ei ollut yhtä kivan näköistä, mitä se osa, missä oli hotellimme. Paljon täälläkin oli hotelleja. Tarkistimme samalla, mistä pysäkiltä paluumatka Palmaan lähtisi ja tottakai se oli tulopysäkin kohdalla toisella puolen katua. Kuvasimme aikataulut, sillä lähtömme osui sunnuntaille eli oli taas poikkeusaikatulu. Käytiin syömässä hotelin illallisbuffetti. Ja niinhän siinä kävi, että sen jälkeen olin ihan tyrmässä. Sovittiin, ettei kannattanut toiste syödä illallista siellä, sillä väkisinkin sitä söi liikaa ja liikaa vielä jälkiruokaherkkujakin. Suurinpiirtein sammuin nukkumaan. |
 Inspektori katsastaa paikkoja :) |
Yöllä oli satanut, mutta aamu oli kirkasta. Aamu-uinnin - ja aterian jälkeen lähdettiin rantakadulle kävelylle. Ostettiin muutama postikortti ja istahdettiin viinibaariin niitä kirjoittamaan.
Olimme selanneet aulassa olevaa Aurinkomatkojen kansiota ja sieltä saimme tietää, että hotellin spahan oli ilmainen. Mentiin katsomaan. Siellä oli vain hymyileva nainen vastaaotossa. Ketään muuta ei ollut missään. Oli muutama kuntolaite, joista yksi juuri Jussia kiinnostava crosstrainer. Jätin Jussin laitteeseen ja itse vaihdoin pukuhuoneessa uimapuvun, hain pyyheliinan naiselta ja menin höyryhuoneeseen ja sieltä aivan uskomattoman ihanaan saunaan. Miten täällä oli ihan suomalainen hyvä sauna, jossa sai kunnon löylyt ja jossa ilmanvaihto oli niin hyvä, että saattoi olla pitempäänkin. Loikoilin lauteilla ja lopuksi vielä vaahtoavassa porealtaassa. Oli ihanaa saada nauttia aivan yksin tästä ylellisyydestä. Antauduin täysin mukavuuden halulleni. Niin sitten toistin tämän joka päivä ja sain Jussinkin joku päivä lauteille. Vain parina päivänä muutama muu oli meidän kanssa yhtäaikaa spassa. Eivätkö tienneet vai miksi? Altaan reunustan aurinkotuolit olivat kyllä ahkerassa käytössä. Me ei niissä löhöilty. Kukin nauttikoon kuten haluaa. Ihan luvallista ja ilman huonoa omaatuntoa.
 |
 |
 |
| Eix -hotellin sisäänkäynti | Hotellin pyörävarasto | Mallorcalla pyöräillään |
Olimme niin tyytyväisiä hotelliin ja Port d'Alcúdiaan, että päätimme ottaa lisäpäiviä. Saimme kolme lisää samaan huoneeseen ja samaan hintaan. Emme siis välittäisikään lähteä minnekään vuoristokyliin, niinkuin jossain vaiheessa olimme aikoneet.
Vein Viimeisen loman hotellin kirjahyllyyn ja vaihdoin sen tanskalaisen Sara Blaedelelin "Vain yksi elämä"- romaaniin. Olikin koukuttava dekkari. Alkoi sataa neljän maissa ja niin oli kiva käpertyä vuoteeseen hyvän kirjan kanssa. Parvekkeella kyllä tarkeni ja lueskelinpa väliin sielläkin. Selvisimme päivän pizza-puolikkailla, emmekä menneet enää päivälliselle. Olin jotain oppinut eilisestä.
Nyt oli hieno pyöräilypäivä. Aurinko paistoi aivan siniseltä taivaalta. Haimme tutusta vuokraamosta samat pyörät. Poika muisti meidät. Suunnistimme Port de Pollencaan, jonne mutkin tuli hieman yli 18 km. Pyörätie kulki aivan meren rantaa myötäillen. Oli hieman vastatuulta, joten pysähtelimme lepäilemään ja ihastelemaan merta ja tien vieren kukkameriä. Perillä istuimme virkistäytymässä rantabaarissa. Harmittelimme, ettemme olleet ottaneet uima-asuja mukaan. Tässä olisi ollut upea paikka vaikka snorkkeloida.
  Port de Pollencaan menossa. Meren rantaa koko matka.
|
 |
 Mikäs tässä päivää paistatellessa.
|
Paluu meni jouhevasti myötätuulessa. Matkan jälkeen spassa hemmottelu oli paikallaan ja taas me oltiin aivan yksin.
Koska hotellin buffet-illallinen houkutteli syömään liikaa, menimme kaupungille etsimään jotain tasokasta ravintolaa. Sellainen löytyikin nimeltään Bons Aires. Jussi tilasi paellaa ja minä pastaa. Sen tasokkaammin emme syöneet.
Koska meidän olisi tarvinnut luovuttaa huone klo 11, niin veimme respaan avaimet ja saimme uudet. Koska oli taas hieno aurinkoinen sää, päätimme pyöräillä nyt toiseen suuntaan eli Platja de Muroon. Sinne olisi matkaa 8 km. Pyöräliikkeen poika oli jo valmiiksi laittanut ajopelimme erilleen ja kypärät koreihin. Heti astuttuamme liikkeeseen hän niitä meille jo talutti. Hienoa palvelua!
 Platja de Muron reitiltä poikettiin rantaan ... |
 monesta eri kohdasta |
 Nyt oli pyöräiltävä autotien reunaakin välillä, mutta enimmäkseen erillistä pyörätietä, joka ei kuitenkaan mennyt rantaa pitkin. Poikkesimme siksi reitiltä monta kertaa uimarannoille. Tie vei luonnonpuistoalueen viertä, mutta sinne meno oli kiellettyä. Isot ruot peittivät näkymän sinne. Pyöräily oli hyvin kurinalaista. Jos minä vähänkiin hoipperehdin väärälle kaistalla, niin siitä kyllä huomautettiin. Pyöräryhmät ajoivat lujaa ja aivan peräkkäin, joten vahinkohan siinä olisi tullut, jos olisin ollut edessä. Oulussa, joka mainostaa itseään pyöräilykaupunkina, on vielä paljon korjattavaa nimenomaan ajokulttuurisssa. Täällä ajetaan jalankulkijoiden seassa, jotka eivät tajua, että kaista olisi pyöräilijöille ja päinvastoin. Merirosvohotellin uimarannalla oli Milano Beach -niminen rantabaari, jossa nautimme kylmät gazpacho -keitot. Tätä voisin kokeilla kotonakin. |
Loppupäivän ohjelma oli jo rutiinia. Sen verran muistutusta sain iän aiheuttamasta kömpelyydestäni, että pyöriä palautettaessa kaaduin, kun Jussi hidasti edelläni autoa varoen. Ilman jalkajarruja epäonnekseni jarrutin molempia renkaita käsijarruilla ja niin kiepsahdin kumoon. Ei kuitenkaan käynyt kuinkaan - vain pieni mustelma polveen.
Koska olimme liikkuneet paljon ja syöneet kevyesti, menimme hyvistä päätöksistä huolimatta hotellin illalliselle. Olihan se niin maukas ja monipuolinen.
Oli sadepäivä. Allas ja uusi dekkari Peter Jamesin "Kuolema katsoo kohti", spa ja happy hour iltapäivällä. Laiskotteluksi meni koko päivä, mutta mitä siitä, kun oli mukavaa.
 |
 |
 |
| Jussi sävy sävyyn aulabaarissa. |
Parvekenäkymä. |
Palman rantakatua. |
Viimeinen päivä alkoi sateella, joka taukosi vasta iltapäivällä. Ohjelma meni eilisen malliin. Syömässä käytiin kiinalaisessa. Ainakin kerran matkalla on käytävä kiinalaisessa. Sieltä saa hyvää ruokaa edullisesti.
Oli haikeaa jättää Alcudia.Minä kävin maksamassa respassa huoneen laskun. Hämmennyin pientä summaa 81 €, sillä olimmehan illastaneet kolme kertaa ja juomiakin oli nautittu puhumattakaan pizzoista. Sanoin siitä, mutta nainen vain kohautti harteitaan. Koska kuitteja oli aina kaksin kappalein, mitä en siinä huomannut, niin vasta kotona huomasin, että meitä oli laskutettu ilmeisesti vain yhdestä illallisesta kolmen sijaan. Laittakoot laskun perässä. Kyllähän sitä luottaa, että hotelli osaisi pitää tiliä siitä, mitä asiakas kuluttaa.
Jouduttiin odottelemaan bussia pysäkillä pitempään kuin luultiin. Eihän se Espanjassa ole niin tarkkaa tuon ajan kanssa (niinkuin ei näytä olevan laskujenkaan kanssa). Päästiin kuitenkin mukavasti hotellille Amic Gala. Olipa valtava ero aiempiin hotelleihin. Huone oli kyllä iso ja siitä se vielä kasvoi isommaksi, kun kävin valittamassa, että parvekkeelta näky on roskalavoille. Saimme toisen huoneiston, mutta ei sillä olisi ollut väliä. Sisäpihalle avutuvat parvekkeet olivat rähjäiset ja, eikä me saatu niitä edes lukkoon. No yksi yö nyt menisi missä vaan. Ranta oli kuitenkin lähellä, mutta ei sekään ollut sen veroinen, missä oltiin tällä matkalla oltu. Merestä oli rantautunut paljon kasvisjätettä. Ei houkuttanut uida. Käveltiin rantakadulla ja kyllä se niin oli, että täällä turistit olivat toista lajia. Olivat enimmäkseen vanhempia. Ranta oli paljon kehnompi mitä Alcudiassa ja kehnompi mitä Platja de Palman siinä osassa, josta matkamme oli alkanut.
Lähdettiin syömään. Oman hotellin buffet-illallinen olikin hyvä ja edullinen. Siihen kuului juomatkin ja saimme viedä punaviinipullon huoneeseemme, kunhan tyttö siihen kirjasi huoneen numeron. Miksihän?
Oli herättävä vähän yli viideltä aamulla, sillä lento lähti Helsinkiin seitsemältä. Olimme varanneet edellisenä iltana taksin respasta, mutta nyt se oli sittenkin soitettava. Taksi tuli pian ja huomattiin, että samaan aikaan kentälle oli lähdössä nuori mies. Vinkkasin hänet mukaan. Maksua häneltä ei kuitenkaan kannattanut periä, sillä hänellä oli vain puntia. Vaikka hän ehdotti vaihtavansa niitä euroiksi, emme jääneet odottamaan vaan huiskutimme iloisesti ja toivotimme hyvää matkaa. Ei se hinta ollut suuri.
Kaikki meni mukavasti ja aikataulussa. Vieruskaveriksi Palma- Helsinki välillä sattui ystäväni Ullan pojan perhe. Kaksi tavattoman sööttiä alle kouluikäistä tyttöä piti minulle seuraa. Laitettiin Ullalle viestiä. Oulun kentällä Jarkko oli vastassa. Matkalla ihmettelimme lumikasoja. Olisi luullut niiden jo vapun tienoilla sulaneen. Kyllä ne siitä pian sulivatkin, sillä siitä lähtien on aurinko paistanut ja väliin Suomessa ja Oulussa on ollut Euroopan kuuminta.
Teksti: Kaarina Kaukoranta
Kuvat: Juhani Kaukoranta ja Kaarina Kaukoranta
