Lontoo 28.3.-4.4.2017

Tiistai 28.3. Oulu-Helsinki -Lontoo

Kuva: Odotusta Helsinki- Vantaan lentoaseman uudistetussa osassa.

Lähtö reppu selässä kotoa bussilla nro 8 klo 9:03. Oulunsalossa oltiin klo 9:39. Norwegian- lentomme lähti kohti Helsinkiä klo 11:55. Helsingissä oltiin tunnin päästä ja siellä meillä oli aikaa koneen vaihtoon neljä tuntia. Löydettiin edullinen ruokapaikka portti 34 läheltä. Emme olleet aiemmin huomanneet siellä olevaa Burger Kingiä tai ehkä se olikin tullut lentokenttäremontin jälkeen. 8,95 €:lla sai hyvän burgerin juomineen. Lento Lontooseen lähti myöhässä klo 17:30. Siksi Lontoossa olimme jo 40 minuuttia myöhässä. Kelloja piti siirtää 2 tuntia taaksepäin. Myöhästymisen vuoksi kuulutettiin, että Alicanten jatkolennolle menijät pitää päästää koneesta ensin. Näitä vaikutti olevan suurin osa matkustajista, sillä tämä lento oli todella edullinen Hki-Lontoo vain 39 €. Kallis ei ollut Oulu-Hki lentokaan - vain 25 €.

Helppo matkustaa, kun matkatavaroita on vähän. Minulla on reppu selässä ja pieni olkalaukku takin alla. Vetoketjulliset taskut ovat mainiot matkalla.

Jussilla vain reppu selässä. Mieli korkealla kuten aina, ensimmäisen kerran Lontooseen. Tarkkaan on seurattava näyttötaulua, jos laituri taas muuttuu.

Gatwick -lentokentällä oli pitkä jono passin tarkastukseen, joten siitä selvittyämme kiirehdimme ostamaan junalippuja Lontooseen. Junalippujen myyntitiski sijaitsi heti passijonosta tultua. Saimme Southernrailway-liput hitaaseen ja halpaan junaan, joka kulki London Bridgen asemalle. Maksoi vain 9,50 £. Nyt oli vain löydettävä oikea laituri. Näyttötaululta näimme junamme lähtevän laiturilta 5. Oli vain muutama minuutti aikaa lähtöön. Oli liukuportaita moneen suuntaan, mutta kävi niin, että kohta laituri vaihtuikin ja oli juostava laituri ykköseen. Juuri, kun pääsimme sinne, junan ovet olivat sulkeutumassa. Pyynnöstäni asemamies katsoi kännykällään, että samalta laiturilta lähtisi seuraava 30 minuutin kuluttua. Seurasimme näyttötauluja ja huomasimme, että monet lähdöt vaihtuivat muihin laitureihin, mutta vieläkin jäi vaivaamaan, että miksi meidän juna vaihtoi niin viime tipassa. No puoli tuntia sinne tänne. Juna tuli ajallaan ja hyvin mahduttiin. Harmi vaan, että oli tullut jo pimeää, eikä juurikaan nähty maisemia. Matka kesti 40 minuuttia.


London Bridgen asemalta ulos.	Kaksi pitkää, Jussi ja Shard	Hotellimme piha

Oltiin London Bridgen asemalla ennen kahdeksaa. Asemalla oli kauppa ja ostimme sieltä tarvittavaa ruokaa ensihätään, kun ei voinut olla varma, miten kauppoja olisi hotellimme lähellä. Ja olihan niitä. Itse asiassa se koko 800 m, mikä käveltiin majapaikkaamme, oli reunustettu ruokakaupoilla ja itse hotellimmekin alakerrassa oli hyvä Tesco, jossa viikon aikana asioimme useammankin kerran.

Marlin Apartments Empire Square:ssa saimme huoneemme 2.kerroksesta eli siis kolmannesta katutasosta lukien. Korkeammaltakin olisi meille kelvannut. Olihan kerroksia 22. Emme kuitenkaan viitsineet esittää vaativaa, sillä olihan huoneisto upea. Koskaan ei voi tietää, saako sitä, mitä kuvissa on tarjolla, mutta nyt kyllä sai. Hyvää oli erillinen makuuhuone ja keittiökin oli moderni. Yleensä olemme budjettitietoisia ja nyt tämä oli meidän normaalisti maksamiimme hotelleihin kalliimpi eli 160 € yöltä. Suomalaista hintatasoa siis, mutta Marlinin sijainti oli hyvä. Lähin metroasema Borough oli 3 minuutin kävelymatkan päässä. Kävellen pääsi ihailemaan rakennusaikanaan Euroopan korkeinta ( 310 m) pilvenpiirtäjää Shard, jos nyt ihailee näitä nykyaikaisia lasista ja teräksestä valmistettuja kummallisuuksia. Kun avasi ikkunan huoneessamme, niin näkyi se näinkin. Hyvä maamerkkihän se kyllä on.


Olohuone ja keittiö.	Sama toiseen suuntaan.

Vaikka paljon on reissattu, niin kummallekaan ei ollut muistunut mieleen, että olisi otettava adapteri mukaan. Oli siis lähdettävä etsimään sitä kaupungilta. Lähes nurkan takaa löytyi pieni kauppa, jossa niitä oli. Ostimme heti kaksi, jotta saimme kaikki ektroniset laitteemme lautaukseen. Hinta oli 5 £.

Emme lähteneet enää kaupungille, vaan pientä iltapalaa nautittuamme panimme nukkumaan. Olihan meidän sisäinen kello jo puolessa yössä.

Keskiviikko 29.3. Lontoo

Aamu valkeni pilvisenä, ei kuitenkaan sateisena. Ei pidetty kiirettä aamupalan jälkeen vaan katsottiin tv-uutisia. Oli EU:n ja Britanian kannalta tärkeä päivä eli tänään klo 12:30 allekirjoitettaisiin Brexit.

Lähdettiin tutustumaan lähiympäristöön kävellen. Thames-joen etelärantaa pitkin saavuttiin ensimmäiseen suunnittelemaamme kohteeseen Tate Modern. Rakennus oli niin erikoinen, että sitä piti kuvata monesta suunnasta. Se on toiminut vuodesta 2000 lähtien entisöidyssä voimalaitoksessa. Sisällä meillä sitten menikin aikaa 3 tuntia. Lontoon museoihin on ilmainen pääsy, mutta jos siellä on joku näyttely, niin niihin on sitten erillinen maksu. Museoissa saa vapaasti kuvata.


Vanha voimalaitos uudistettu.	Kummallisia taloja.	Museossa oli tilantuntua.


Minä ja Monet.	Osa Andre Fougeronin kommunistisesta maalauksesta Atlantic Civilisation, 1953.

Moderneja teoksia. Jussin lempiteos oli hämähäkki.
Keskellä olevassa kuvassa on kuvattu Babelin torni äänessä olevista sadoista radioista. Aikamoista kakofoniaa, kun niistä tuli erikielistä puhetta. Teoksen on Cildo Meireles koonnut v. 2001.

Museon ylätasanteelta sai hyvän yleiskuvan Lontoon keskustasta. Jussihan ei aiemmin ollut käynyt kaupungissa, joten katsottiin tarkkaan joka suuntaan. Thames tietysti auttaa hahmottamisessa kuten kaupungin läpi virtaava joki muissakin suurkaupungeissa. Itse muistin aiemmilta matkoiltani melko hyvin, mutta uusia olivat nuo joka suuntaan pullistelevat vinot lasipilvenpiirtäjät. Ne näyttivät olevan pahasti ristiriidassa vanhan rakennuskannan kanssa. Jonkin näköisen yhtenäisen kokonaiskuvan niistä sai vasta, kun katsottiin myöhemmin Tower-linnalta joen pohjoispuolelta. Tasanteelta oli suora näköala vastapäisiin kummallisiin moderneihin taloihin suoraan niiden olohuonetta muistuttaviin parvekkeihin. Jäätiin miettimään, että missä nuo ihmiset mahtoivat asua, kun talo oli kapea ja tuo näkyvä tila iso. Tasanteella oli kyltti, joka kehotti ihmisiä kunnioittamaan toisten yksityisyyttä. Miksi sitten kuin tarkoituksella sellaiset lasi-ikkunat?


Olohuoneparvekkeella kuin näyttämöllä.	Kaupunkikuvaa Tate Modernin katolta. Blackfriars-silta.

Käveltiin sitten Blackfriars-sillan yli joen pohjoispuolelle. Hieman jo alkoi tulla nälkä, joten ostettiin kolmioleivät ja coca-colat tarkoituksena syödä ne jossain puiston penkillä. Suunnistettiin siis Temple Gardenia kohti. Victoria Embankment-katu vei joen rantaa, mutta puistoon oli vain rauta-aitaa eikä porttia, joten istahdettiin joen rannan penkille ja syötiin eväät. Alkoi hieman ripsiä vettä, muttei siitä kuitenkaan sadetta tullut. Olimme kyllä varustautuneet sateenvarjoin Lontoon maineen vuoksi, mutta niin vain kävi, että turhaan niitä kannettiin. Koko viikon aikana ei satanut kuin vasta lähtötaamuna, jolloin jo oltiin turvallisesti lentoasemalla.

	Käveltiin joen yli eteläpuolelle pitkin Millenium-kävelysiltaa. Etsittiin perus-englantilaista pubia, jossa voitaisiin hieman tutkailla sightseeing-esitettä ja ehkä päästä nettiinkin. Lontoossa ei kyllä ollut kovin helppo löytää vapaata wi-fiä. The Rose&Crown sitten oli meidän valinta ja rauhaisa nurkkapöytäkin löytyi. Tosin baaritiskillä oleva tyttö piti äänekästä keskustelua vieruskumppaninsa kanssa. Vanhemmuuteen minua on alkanut vaivata kovat äänet, vaikka kuuloni on huonontunut. Kumma juttu. Olut alkoi väsyttää ja kyllä jalatkin olivat jo saaneet tarpeeksi kävelystä, joten kaupan kautta kotiin, syömään ja ilta vietettiin hotellilla.
Modernin taiteen museon pihalla vesihöyry performanssi.

Torstai 30.3. Lontoo

Aurinko paistoi joten oli hyvä päivä nähtävyyskierrokselle. Koko sightseeing-bussiajatus osoittautui kuitenkin huonoksi, mutta aamulla vielä se oli meistä hyvä idea. Hinta oli melko korkea yli 30 £. Lontoossahan ei missään saanut eläkeläisalennuksia. Ajattelimme kävellä Toweriin ja sieltä hypätä hop-on hop off-bussin kyytiin. Matkalla kuitenkin huomasimme, että pikkukioskissa myytiin lippuja sightseeingille. Tämä oli eri firma ja hintakin alempi 26 £. Siihen ei sisältynyt Greenwich-vierailua, mutta olimme päättäneetkin jättää sen väliin. Olin kahdesti jo käynyt. Otimme sen ja myyjä kertoi, että lähin pysäkki olisi Shakespeare Globe. Olimme kulkeneet edellisenä päivänä teatterin ohi, joten suunnistimme sinne. Kävelimme vain turhan kauas puolentoista kilometrin päähän, sillä lähempänä oleva Shakespeare Globe-pysäkki oli se, jonne piti mennä. Juuri kun päästiin pysäkin vastakkaiselle puolelle ja olisin mennyt siitä yli, niin vilkkaan liikenteen takia Jussi esti minua ja niin sitten vain nähtiin, miten bussimme ajoi pysäkin ohi. Oliko se oikea bussi jäi epäselväksi. Seuraavaa saatiin epätietoisuudessa odotella yli puoli tuntia ja kyytiin päästiin vasta kol 10. Bussimme oli sininen linja Golden Tour.


Westminster Bridge ja parlamenttitalo.	Kukkia vieläkin valtavasti terrorismiteon uhreille parlamamenttitalon edustalla.

Matkustajia oli vain muutama. Juutuimme heti alkumatkasta ruuhkaan. Bussi pääsi vain vaivoin eteenpäin ja näytti siltä, että menisi ikuisuus ennenkuin päästäisiin seuraavaan kohteeseen. Onneksi bussi juuttui Westminster-sillalle, joten pääsimme hyvin kuvaamaan parlamenttitaloa sekä sillalle ja parlamenttitalon edustalle tuotuihin kukkameriin. Olihan juuri edellisellä viikolla joku hullu ajanut ihmisten päälle sillalla. Westminster Abbeyn kohdalla bussi seisoi pitkään, joten kirkkoa saattoi ihailla joka puolelta. Nyt alettiin olla Lontoon sydämessä, joten päätettiin jäädä pois kyydistä seuraavalla pysäkillä. Se oli Buckingham palatsin lähellä.


Big Ben.	Westminster Abbey.	Buckingham Palace.

Palatsiin ei tähän vuoden aikaan ollut pääsyä, mutta me katseltiin palatsia aidan takaa muiden turistien tapaan, kuvattiin sitä ja patsaita. Joka toinen päivä juuri tähän aikaan olisi nähtävissä vahdinvaihto. Oliko se tämä päivä vai ei? Väsyttiin hommaan ja mentiin Green Parkiin istuskelemaan ja syömään eväitämme. Sen jälkeen jaksettiinkin kävellä kuuluisaa The Mall-seremoniakatua pitkin Trafalgar Squarelle. Matkalla tuli palatsiin ratsastava joukkio, muttei jaksettu kiinnostua.


Buckingham Palace.	The Mall.

Amiraali Nelsonin patsas kohosi komeasti keskellä aukiota. Aukion reunalla näkyi National Gallery, jonka nyt muistin sisältyvän meidän etukäteissuunnitelmiimme. Sinne meneminen vaati kuitenkin vahvistusta ja niin istahdettiin Cafe Neron terassille juomaan kupposet cappuccinoa.


Admiralty Arch.	National Gallery.


Nelsonin patsas Trafalgar Squarella.	Samalla aukealla toinen mielenkiintoinen patsas.	Jan van Eyck: Arnolfini Portrait.

National Gallery on valtavan iso taidemuseo. Koska katsottavaa oli valtavasti, emme menneet siellä olevaan maksulliseen Michelangelo&Sebastiano-näyttelyyn. Näitä teoksia oli nähty muualla aiemmin. Etsin museosta Jan van Eyckin maalaksen The Arnolfini Portrait. Se näytti kiinnostavan monia muitakin. Taulu oli pienempi kuin odotin. Syy siihen miksi taulu kiinnosti minua oli parhaillaan Teemalla menevä Kahlitsematon Renessanssi-sarja. Tämä taulu vuodelta 1434 on esimerkkinä siitä, miten renessanssi ei ollut lähtöisin Italiasta vaan jo flaamilaisessa taiteessa oli siitä merkkejä. Pöyristyttävää tässä rikasta kauppiasta esittävässä taulussa on, että raskaana olevan vaimon viittaan on käytetty 2000 oravan rintaturkista. Miehen viitassa on näätää pienempi määrä. Mielenkiintoista on myös, että itse taiteilijakin on kuvassa. Hän näkyy peilin kuvassa. Linssit ja peilit olivat yleisiä sen ajan tauluissa. Olihan niiden kehitys päässyt hyvään vauhtiin.


Girolamo Macchietti: The Charity of Saint Nicholas of Bari about 1555-60 Pyhä Nikolaus heittää armeliaisuuttaan kolme kultakuulaa myötäjäisiksi köyhtyneelle aatelismiehelle.	Hans Holbein the Younger: Jean de Dinteville and Georges de Selve (´The Ambassadors´) 1533. Tässä kuvassa on merenkulkuun liittyvää uutukaista keksintölaitteistoa. Maalaus on kuuluisa alaosan pääkallosta, jonka perspektiivi hämää.

Museossa meni aikaa, kun paitsi katsottiin maalauksia luettiin niiden esitteitä. Oli hienoa päästä katsomaan omin silmin näitä kuuluisia maalauksia.


Leonardo da Vinci: The virgin and Child with Saint Anne and Saint John the Baptist (´The Burlington house Cartoon´), about 1499-1500.	Leonardo da Vinci: The Virgin of the Rocks, about 1491/2-9 and 1506-8.	Johannes Vermeer: A Young Woman standing at a Virginal, about 1670-2. Cupidon kädessä oleva kortti merkitsee, että kunkin pitäisi rakastaa vain yhtä.


Pienet taiteilijanalut maalausta jäljentämässä.	Kukkameri The Mallin varrella.

Olimme huomanneet, että Golden Tours bussimme oli useasti mennyt Pall Mall-katua pitkin kuten muutkin sightseeing-bussit, joten lähdimme etsimään sopivaa pysäkkiä, josta hypätä kyytiin. Löysimme sen, mutta ajattelimme sittenkin vielä käväistä lähellä olevalla Leicester Squarella metsästämässä edullisia ooppera-, musikaali- tai teatterilippuja. Kävelimme siis Haymarket-katua pitkin ja kuinka sattuikaan. Tämän kadun varrella oli Her Majesty's Theatre, jossa oli juuri alkamassa Phantom of The Opera. Kyselimme lippujen hintoja, mutta päätimme ensin käydä kysymässä noilta halvemmalla myyviltä kioskeilta.

Haymarket-kadulla oli paljon ravintoloita ja poikkesimme iltalialaiseen ravintolaan Spaghetti Houseen. Vaikka ei olla italialaisen ruoan ystäviä, niin nälkä vei meidät sinne. Saatiin ikkunapöytä. Ruoka oli hyvää ja Jussikin tykkäsi pastastaan.

Katu vei Piccadilly Circukseen ja sinne me tämän matkamme aikana usein päädyttiin. Siellä kyllä tarvittiin kompassia, sillä katuja lähti moneen suuntaan, eikä itse aukiolla lukenut kadun kulmissa muuta kuin Piccadilly Circus. Ei tarvinnut mennä Leicester Squarelle asti, sillä kohta löytyi yksi lippuja myyvä kioski ja myöhemmin muitakin. Tämä oli kuitenkin hyvä paikka ja poika ystävällinen. Enää ei saanut alennuslippuja illan Phantom of The Operaan, joten päätimme tulla huomenna uudelleen.


Piccadilly Circus.	Kiinalainen kaupunginosa.	Royal Courts of Justice.

Kävelimme sightseeing-bussimme pysäkille. Loppukierros kulki Towerin kautta, mutta sinne meidän oli helppo mennä myöhemmin. Jäimme kyydistä lähtöpaikassa Shakespeare Globe-pysäkillä, josta kävelimme mutkien kautta hotellillemme. Mutkien kautta siksi, että rantakatu oli nyt alkanut elää pubielämää. Ihmisiä istui baareissa ja niiden ulkopuolella. Jussi kuvasi Draken purjelaivaa Golden Hindiä, joka oli nostettu maalle. Entinen merirosvo myöhemin Sir Francis Drakehan oli ensimmäinen maapallon ympäri purjehtija. Vuonna 1588 Drake toimi vara-amiraalina laivastossa, joka tuhosi Englantia murskaamaan lähettämän Espanjan ´Voittamattoman Armadan´.


Tower.	Jussi ja Golden Hinde II, Sir Francis Drake´s famous galleon.

Päättelimme, että maksettiin turhaan sightseeing-bussista, kun se kulki niin hitaasti. Lippujamme ei leimattu, joten olisimme voineet käyttää niitä muinakin päivinä, mutta niin emmem tehneet, sillä kyllä metro oli ylivertainen.

Perjantai 31.3. Lontoo

Eilisestä viisastuneina lähdimme Borough-metroasemalle. Ostimme minulle oysterin. Itse lippu maksoi 5 £ ja latasimme siihen 10 £. Sillä pitäisi pärjätä pari päivää, sillä jokaiselle päivälle oli katto, jonka yli ei enää maksua mennyt. Jäi hieman epäselväksi, kuinka iso tuo katto oli, sillä netissä oli varmaan vanhoja tietoja - jotain alle 5 £ kuitenkin. Korttiin saattoi ladata asemilla lisää maksua. Jussi pystyi käyttämään pankkikorttinsa debit-lähimaksuominaisuutta. Se oli paljon kätevämpi kuin Oyster: Vilautetaan korttia metroportilla mennessa ja poistuessa. Systeemi pitää kirjaa lukumääristä, päivittäinen maksukatto on sama kuin Oysterissa, ei panttia, ei latauksia. Debit-lähimaksu kävi kaupoissa, ravintoloissa yms, jos maksu on alle 25 €. Minun on hankittava Suomessa omaan pankkikorttiini samanlainen ominaisuus.

Matkustimme Kensington South-asemalle muutamalla vaihdolla. Kohteemme oli Science Museum. Olin viettänyt siellä suuren osan päivää 40 vuotta sitten vanhemman poikani kanssa ja 30 vuotta sitten nuoremman. Museo jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen varsinkin kun ei Oulussa vielä ollut Tietomaata, joka on hieno laitos. Nyt Science Museumissa oli robottinäyttely, josta olimme lukeneet etukäteen. Museon alakerrassa oli suuri avaruusmatkailua käsittelevä näyttely. Itse rakennus hisseineen oli sekava, emmekä millään meinanneet löytää robottinäyttelyä, vaikka tiesimme sen olevan ensimmäisessä kerroksessa. Viimein se löytyi matematikkanäyttelyn takaa. Sitä ennen oli jo paljon vietetty aikaa muilla osastoilla, joten söimme ensin baarissa pizzan puoleksi.


Saturn V-kuuraketin J2-nestevetymoottori v. 1966.	Babbagen Analytical Engine, mekaaninen tietokone.	Legendaarinen supertietokone Cray-1.

Robottinäyttelyyn oli oma maksu. Se teki meiltä 25,20 £. Eläkeläisalennusta oli kerrankin. Robotteja oli eri ajoilta ja osa niistä toimivia. Tieteiselokuvista tuttuja oli heti alkupäässä. Tosin ihan sisäänkäynnillä oli kuin ilmassa riippuvana vauva, joka liikehti oikean näköisesti. Levyn takana näkyi valtava johtovyyhti. Paras mielestäni oli moderni robotti, joka puhui ja elehti todella luonnollisesti ihmistä muistuttaen. En saanut puheesta selvää, mutta Shakespearen näytelmistä se ainakin puhui. Kuvasin itse robotteja (video). Olivat huvittavia, mutta liikaa ihmistä muistuttavat hieman pelottavia.


Fritz Langin Metropolis-elokuvan robotti, v.1927	Karel Čapekin R.U.R vuodelta 1920	Hondan Asimo vuodelta 2000

Vaikka oltiin jo hieman väsyneitä, niin poikettiin kuitenkin vieressä olevaan Natural History-museossa. Lähinnä vain kuljettiin sen läpi etsien dinosauruksia. Vaikuttavia nämä rekonstruoidut isot eläimet olivat, vaikka ei nyt kovin sykähdyttäviä. Olihan pari vuotta sitten Oulun taidemuseossa nähty vastaavia.


Vauvarobotti.	Natural History-museo.	Ichthyosaurus (joka tarkoittaa kalaliskoa) eli triaskautisissa merissä noin 210 miljoonaa vuotta sitten.(Wikipedia).

Mentiin metrolla Piccadilly Circus-aukiolle kysymään halpoja lippuja illaksi. Kun nousimme metroasemalta ulos, ei ollutkaan niin selvää, missä se meidän lippukioski oli, vaikka ihan selvästi muistimme sen paikan. Ei vain osattu ajatella, että mihin suuntaan pitäisi kulkea. Viimein löydettiin. Ei saatu nytkään alelippuja oopperaan, mutta muihin kyllä. Oli valinnan vaikeutta. Jussi oli kiinnittänyt huomion revyytyttöjä esittävään mainokseen 42nd Street. Siihen saimme liput parilla kympillä. Meille ennestään tuntematon musikaali alkaisi illalla klo 19:30 Theatre Royal Drury Lanessa.

Halusin näyttää Jussille Oxford Streetin, jossa olin tehnyt ostoksia silloin 40 vuotta sitten. Punnan arvo oli suomalaisille silloin edullinen ja Suomesta tehtiin ostosmatkoja Englantiin. Minäkin olin ostellut kaikenlaista turhaa. Katu oli silloin täynnään ihmisiä ja taskuvarkaista oli varoiteltu. Nyt tuo katu ei enää ollut yhtä ruuhkainen, mutta kauppoja sen varrella oli nytkin paljon.


Oxford Streetillä.	Hotellimme sisäänkäynnillä. Käyty viereisessä kaupassa ostoksilla.

Käytiin kahvilla. Syötiin isot kakkupalat, niin että oli santsattava. Suunnistettiin hotellille lepäämään ja aterioimaan. Hyvissä ajoin sitten menimme metrolla Theatre Royal Drury Lanen lähellä olevalle asemalle. Nyt oli ihan toisenlaista meininkiä. Oli viikonloppu ja ihmisiä vilisi West Endissä joka puolella. Royal Opera oli lähellä. Koska olimme hyvissä ajoin, meidät ohjattiin pieneen drinkkibaariin. Otimme pienet viskit. Ihmettelimme hieman, että minne päällysvaatteet vietäisiin, kun sentään teatterin nimi viittasi arvokkasti kuninkaalliseen. Mutta ei. Sekä tässä teatterissa ja myöhemmin opperassakin ihmiset menivät paikoilleen kuin elokuviin takit päällä.


Theatre Royal Drury Lane.	Oltiin hyviääs ajoin.

Kyllähän meille pian selvisi, ettei kysymyksessä ollut mikä tahansa musikaali. Musikaali on valittu parhaaksi musikaaliksi moneen kertaan Tässä Broadway-musikaalissa on stepannut aiemmnin jopa Ginger Rogers. Musiikkikin kuulosti tutulta kuten Lullaby of Broadway. Meistä esitys oli suunnattoman hyvä. Kun lopussa koko häikäisevä porukka steppasi lavalle, katsojat huusivat kurkku suorana innosta. Musikaalia oli esitetty tässä teatterissa vasta 20 maaliskuuta lähtien, joten se oli tuore versio 30-luvulta lähtien esitetystä musikaalista.

Lauantai 1.4. Lontoo

Aamukahveilla etsittiin aprillipiloja suomalaisita lehdistä. Oulun Valkeaan kannatti kuulema tulla ihailemaan lasikaapissa olevia Saimaalta siirrettyjä norppia.

Heti ensi töiksi lähdettiin ostamaan liput Phantom of Operaan, maksoi mitä maksoi. Löydettiin sama kioski ja liputkin saatiin yhteishintaan 77 £. Lauantai oli kuulema vilkas päivä Portobello Roadilla, koska silloin siellä pidettiin antiikkimarkkinat, joten sinne lähdettiin. Muistin kadun 40 vuoden takaa. Minusta on kuva marakattia pitävän posetiivarin edessä. Kuva on varmaan katukuvaajan, kun se on niin iso. Minulla oli pepitaruudullinen punavuorellinen kävelypuku, jossa jopa liiviosa. Paljon on tyylini ränsistynyt niistä ajoista.

Ensivaikutelma ei ollut hääppöinen, mutta katua pitemmälle kuljettuamme se alkoi vilkastua. Tavaraa oli vaikka minkälaista. Piipahdimme liikkeeseen, jossa myytiin tosi kalliita Skotlannissa valmistettuja villavaatteita. Herrain takit ja muut olivat tosi kauniita. Löysin itselleni 32 £ maksavan vihreän tupsullisen baskerin. Se on mukavan tuntuinen päässä, kun ei purista reunoilta. Myyntipöytien tungoksesta halusimme mennä jonnekin virkistäytymään. Kadun rauhallisella puolella söimme banaanit samalla kun kuuntelimme vanhemman puoleista katulaulajaa. Naisella oli miellyttävä ääni. Poikkikadulta löysimme itämaisen ravintolan, olikohan kiinalainen tai thaimaalainen. Buffet-ateria maksoi alle kympin ja oli todella hyvää.

Muistan 40 vuoden takaa myös ison tavaratalon Harrods. Taisi silloin olla Euroopan suurin tavaratalo. Vaikka sanotaan, että sieltä voi ostaa vaikka norsun, en ollut löytänyt juuri mitään ostettavaa. Vaikea se olisi ollutkin, sillä myyjät eri osastoilla vaikuttivat kovin arvokkailta, vaikken itsekään ollut hullummin vaatetettu. Punaisen nahkaisen kirjanmerkin jossa lukee Harrods ostin ja se on minulla ahkerassa käytössä vieläkin. Myös pienen nahkaisen olkalaukun ostin. Se on nyt vainaa. Juustohuoneesta, siis huoneesta, joka oli täynnä juustoja, ostettiin hyvin haisevaa juustoa, jota sitten hotellihuoneessa yritettiin hävittää.

		Nyt Harrods oli edelleen hyvin arvokkaan oloinen egyptiläisaiheisine patsaineen. Menimme "kenkäparatiisiin". Merkkikengät oli laitettu esiin eri huoneisiin kauniisti. Mitään marttakenkiä ne eivät olleet vaan pystyin kuvittelemaan ne vain huippumallien jalkoihin. Onneksi ei ollu tarvetta sortua ostamaan niin kauniita kuin ne olivatkin. Nike-lenkkarini ajavat oikein hyvin asiansa.
Lontoossa oli alkanut kevät.	Harrodsin egyptiläiset portaikot.

Yltäkylläisenä kaikesta ylellisyyden katsomisesta painuimme hotellille lepäämään ennen oopperaan lähtöä. Illlalla sitten emme nyt pitäneet kiirettä, sillä meillä oli selvä käsitys, missä Her Majesty's Theatre sijaitsee. Mutta katu Haymarket oli etsimisessä, kun nousimme Piccadilly Circus-asemalta päivänvaloon. Tuntui käsittämättömältä, ettemme löytäneet katua. Piti kysyä kioskista ja huomasimme, että olimme olleet menossa ihan vastakkaiseen suuntaan. Tutut hevospatsaat Haymarket-kadun kulmasta löytyivät ja selitys oli se, että vaikka kartassa katu näyttää lähtevä aukiolta, niin itse asiassa se lähtee kauempaa. Hyvin kuitenkin ehdittiin paikalle.

Koska olimme eilen olleet parvella ja sieltä oli ollut loistava näkymä lavalle, niin nytkin olimme valinneet parven ottamatta huomioon, että parvia oli nyt enempi ja me saimme paikkamme tosi korkealta. Onneksi oli oma kiikari mukana ja teatterikiikarinkin sain istumen vierestä punnalla. Muutama minuutti ennen esitystä oli viereisiä paikkoja vapaana, ja siirryinkin toiseen paikkaan, mutta väkeä alkoi lappaa ja niin oli siirryttävä takaisin. Kun sitten esitys oli jo hyvän aikaa mennyt, niin eiköhän alkanut tulla lisää väkeä. Olin epäkohtelias, enkä noussut vaan annoin nuorten tyttöjen loikkia ylitseni. Minua epäkohteliaampaa oli kyllä tulla näytökseen myöhässä.

40 vuotta sitten kävin eteläafrikkalaisessa musikaalissa nimeltä IPI NTOMBI Sitä esitettiin Sohossa ja silloin ainakin permannolla ihmisillä oli jopa iltapukuja.

Oppera oli suurenmoinen. Sitä on esitetty vuosikausia Lontoossa ja on vähän kuin ´must´ käydä Lontoon vierailulla katsomassa. Nytkin iso teatteri oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Olisi ollut kiva hieman katsella ympärille oopperan jälken ja vaikka käydä istumassa jossakin, mutta Jussia ei haluttanut. Syy selvisikin hotellilla, sillä siellä hän tunnusti, että hänelle oli tullut horkkamainen olo aivan oopperan lopussa. Nyt hän puki kaikki vaatteet päälleen ja meni täysissä vaatteissa nukkumaan. Otsa oli kuuma.

Sunnuntai 2.4. Lontoo

Aamulla Jussin kuume oli poissa tai ainakin laskenut. Oli viikon aurinkoisin päivä. Siksipä lähdimme sunnuntaikävelylle katsomaan tarkemmin Tower-siltaa Tower-linnaa ulkopuolelta. Tiesin kokemuksesta, että linnan sisälle katsomaan kruunun jalokivikalleuksia ei kannattanut mennä. Muistini mukaan se oli vain jonossa kiirehtimistä, kun ei saanut pysähtyä. Emme muutenkaan ole kumpikaan mitenkään jalokivien perään. Jussin mielestä timantin ainoa oikea käyttö on poran teränä. Oli menossa laskuvesi. Kävelimme joen rantaa. Yksien portaiden alapäässä makasi mies selällään kuin kuollut. Emme rohjenneet laskeutua katsomaan tarkemmin, mutta kun oikein tiirasin, niin minusta miehen etumus hieman kohoili. Jatkoimme matkaa. Paljon väkeä, kait lähinnä turisteja parveili linnan ja sillan kupeessa. Istuskeltiin ja paistateltiin päivää. Gini-pullon etiketistä tutut Beefeaterit vartioivat linnan sisäänkäyntiä.


Laskuvesi ja väsynyt matkamies.	Tämä mies ei hevillä väsy.	Tower Bridge.

Sillalle kuitenkin menimme ja maksoimme jopa sisäänpääsymaksun sillan ylätasanteelle. Hissillä mentiin ylös. Siltaa pitkin siirryttiin toiselle puolen ja taas takaisin. Osa lattiasta oli lasia, joten näimme autojen kulkevan paljon alapuolellamme. Meillä ei kummallakaan ole korkean paikan kammoa, joten tilanne ei lainkaan pelottanut. Olimmehan Shanghaissa seisoneet paljon korkeammalla 468 m korkean Oriental Pearl Towerin lasilattialla, jolloin pilvenpiirtäjät olivat jalkojemme alla. Sillalla oli paljon kuvia sillan rakentamisesta ja muistakin silloista. Maininta oli Mostarin sillasta, mutta ei pettymykseksemme kuvaa. Siellä oltiin syksyllä käyty.

Ajateltiin kävellä hotellille, mutta sitä ennen käydä syömässä. Kun katsomme karttaa, Jussi tunsi jotain tippuvan niskaansa. Seisoimme lyhtypylvään alla ja samalla muutama pulu piti sitä lepopaikkanaan. Ihka aitoa linnunpaskaa siis Jussi sai niskaansa. Pyyhin paperilla ja sitten käsidesillä. Vaatteet eivät likaantuneet. Tämän episodin jälkeen suunnistimme pois rannalta ja astuimme sisään Novotel London Tower Bridge-ravintolaan. Se oli viihtyisä, vaikka olikin moderni. Tilattiin haddockia. Katsomatta sanakirjaan olin tietävinäni, mitä se on. Kerroin sen olevan lammasta. Sekoitin sen haggisiin, joka on lampaan sisäelimiä skotlantilaisittain. Se oli tuttua edelliseltä matkaltani. Tuttua oli haddock siltä matkalta myös. Kun olin pikkupoikani kanssa ravintolassa, poikani halusi sitä ilmeisesti siksi, kun nimi oli tuttu Tintti-sarjakuvien kapteeni Haddockistä. Se on kalaa ja tarkemmin sanottuna koljaa. Nyt nautimme sitä kuorrutettuna hyvien kastikkeiden kera. Maistui.
	Uusi rakennus takana on kuin Independence Dayssä laskeutumassa suurkaupungin yll	Haddockia odotellessa.

Jussilla alkoi taas kuume nousta, joten loppupäivä vietettiin hotellilla ja juotiin kuumaa.

Maanantai 3.4. Lontoo

Jussin kuume oli taas laskenut ja hän vaikutti pirteältä. Koska edelleen oli aurinkoista, niin ajatelttin mennä puistoon. Kensingtonin puisto tuntui houkuttelevalta. Meidän oli luovutettava huone klo 11, joten siihen asti majailtiin kämpillä. Reppu selkään ja jo tutuksi käyneitä metrolinjoja pitkin puistoon.

Puistosta etsimme prinsessa Dianan muistomerkkiä. Kartan mukaan katsottuna se oli leikkikentällä, jonka portin pielessä luki Dianan muistoksi. Nainen meni lapsen kanssa portista sisään, joten ilmeisesti oli vapaa pääsy. Menin perässä ja Jussi takana. Portinvartija pysäytti meidät ja kysyi oliko Jussi minun kanssani. Sanoin , että yes. Vartija kertoi, että puisto oli vain lapsille eikä mitään muistomerkkiä ole vaan että leikkipuisto vain on lapsia rakastavan Dianan muistoksi.


Ei ollut puistopenkkejä tarpeeksi Kensingtonin puistossa.	Kensington Palace.

Oli todella kaunis sää ja olisi ollut mukava istahtaa puistonpenkille, mutta niitä isossa puistossa oli vain muutama ja tietysti kaikki varattuja. Lammen rannalla levitimme takit nurmikolle ja lepäilimme siinä, mutta kun katsoimme nurmea tarkemmin, arvasimme takkiemme likaantuvan. Noustiin ja puhdistauduttiin. Kensingtonin palatsi oli puiston reunassa ja ajateltiin käydä sitä katsomassa sisältä. Jonotimme jonkun aikaa, mutta kun kysyin pääsymaksua, niin meistä se oli turhan paljon, kun ei meitä niin kovin edes kiinnostanut sisätilat. Mieluummin olisimme ulkona. Itse palatsi oli ulkoa päin synkän näköinen. Voin hyvin kuvitella, minkälaista kärsimystä siinä asuminen 15 vuotta on tuottanut nuorelle naiselle, jonka aviomies hiippaili öisin toiseen petiin. Nyt on kirjoitettu Dianasta kaikenlaista, enkä ota niihin kantaa.

Kuin sattumalta lähdimme kävelemään puistokäytävää, joka vei meidät uskomattoman kauniiseen kukkatarhaan. Niin isoja tulppaaneja en ikinä ollut nähnyt ja kaikki vielä aukinaisia. Kukat olivat valkoisia ja syykin selvisi. Tämä oli Dianan muistomerkki.


Remembering DIANA, Princess of Wales.	Bayswater Roadilla pannukakkuja.

Palasimme puistosta Bayswater Roadille. Siellä oli auringossa houkuttelevia katukahviloita. Istuimme yhdessä niistä ja joimme cappuccinot ja söimme pannukakkuja siirappikastikkeen kera.

Mentiin taas kerran Piccadilly Circus-aukiolla kysymään jos nyt olisi matinea-lippuja, mutta maanantaisin ei ole päivänäytöksiä. Meille olisi kelvannut mikä tahansa esitys, sillä arvasimme niiden kaikkien olevan korkeatasoisia. Tapoimme aikaa kiinalaisessa kaupunginosassa, jossa joimme pienet oluet Green Kingissä. Englantilaiset pubit ovat rauhallisia ainakin päiväsaikaan.

Nyt oli aika ruokailla. Ajateltiin syödä kunnolla näin viimeisenä Lontoon päivänä. Olimme kävelleet Steakhousen ohi. Sen lasi-ikkunoiden läpi olimme panneet merkille, että ihimisillä oli hyvän näköisiä annoksia. Palasimme sinne. Paikan nimi oli Angus Steakhouse Goventry. Ateriamme maksoi siellä eniten koko matkalla eli 62 £ (75 €), mutta hyvää oli. Nyt voitiinkin vaihtaa maisemia lähtemällä kohti Gatwickiä. Olimme varanneet sieltä lentokenttähotellista Bloc huoneen. Se sijaitsi samassa lähtöterminaalissa, josta aamulento lähtisi Helsinkiin klo 9:50. Eipä tarvitsisi herätä kovin aikaisin.

London Bridge-asemalta ostettiin liput ja kysyttiin milloin lähtee ja mistä. Lähtö oli muutaman minuutin päästä, joten kiirehdittiin laiturille. Siellä juna oli lähtövalmiina. Sen verran ehdin katsoa, ettei menty ykkösluokan vaunuun. Osa ihmisistä joutui seisomaan. Näyttötaululla pyöri banneri, jossa kehotettiin tarkistamaan oliko väki oikeassa vaunussa. Osa vaunuista haarautuisi muualle. Kysyin vieressä matkalaukun kanssa seisovalta naiselta, tiesikö hän, menisikö tämä vaunu lentokentälle. Hän sanoi toivovansa niin, muttei ollut varma. Jussi kysyi paikallisen näköiseltä vierustoverilta, eikä hänkään tiennyt. Hän selasi kännykästään aikatauluja ja oletti meidän olevan oikeassa vaunussa. Katsoimme sijaintimme Nokian kännykkäkartasta. Bannerissa ei ollut mainintaa Gatwicistä tai lentokentästä. Kartasta löysimme ne paikat, joista banneri informoi ja kuin sattumalata olimme oikeassa vaunussa numero 4. Viidestä eteenpäin olisivat menneet meidän kannalta "hevon kuuseen".

Juna saapui Gatwickissa suoraan S-terminaaliin. Menimme hissiin ja painoimme numeron 3. Saavuimme Bloc-hotellin vastaanottoon. Huoneemme oli 6. kerroksessa. Leveä vuode täytti lähes kokonaan pienen huoneen. Isosta ikkunasta näimme lentokoneiden nousevan, mutta mitään ääntä ei kuulunut. Ääneneristys oli todella tehokas. Ikkunaa emme saaneet peitetyksi ja arvelimme lasin olevan läpinäkymättömän. Näin ei varmaan kuitenkaan ollut vaan alasvedettävä särmi ei vain toiminut. Onneksi olimme niin korkealla, ettei meitä kukaan nähnyt. Parasta oli kuitenkin pitää jotain vaatetta yllä. Jussilla nyt muutenkin oli paljon vaatetta, kun hänelle nousi taas kuumetta, mutta onneksi meidän ei tarvinnut enää mennä ulos. Haimme alakerran kaupasta syötävää ja suklaata lentomatkaa varten. Juhlistimme matkan loppua yhdellä viinipullolla ja panimme nukkumaan.


Gatwick-lentoasema, eteläterminaali.	Viimeinen yö nukuttiin Bloc-hotellilla.

Tiistai 4.4. Lontoo

Aamulla oli hyvää aikaa syödä lentokentän ravintolassa. Pekonia, kananmuna ja paahtoleipä. Sillä pärjättäisiin Suomeen.

Turvatarkastus oli tehokasta. Jonot jaettiin vielä rinnakkaisiksi. Sarjakytkentä muutettiin siis rinnakkaiskytkenneäksi :). Ihmisiä oli valtavasti, mutta kaikki sujui nopeasti. Lentokin meni hyvin. Suklaat jäi kyllä syömättä. Onneksi en ollut ehtinyt edes avata pakettia, sillä lentoemäntä kuulutti matkalla olevan hyvin allergisen henkilön, joten kukaan ei saisi syödä mitään pähkinää sisältävää. Suklaani olivat pähkinäsuklaata. Syötiin ne sitten Helsingin lentoasemalla, jossa jouduimmekin viettämään ylimääräisiä tunteja. Helsingissä porttia vaihdettiin vähän väliä, mikä tiesi ongelmia ja niin lento lähti viimein kaksi tuntia myöhässä. Meillä olisi alkujaan ollut vaihtoon kolme tuntia, nyt siitä tuli 5 tunnin odotus.

Oulunsalossa kiirehdimme suoraan bussipysäkille. Bussimme numero 8 oli jo paikalla. Jos meillä olisi ollut matkalaukkuja, emme mahdollisesti olisi ehtineet kyytiin. Oulussa oli kurja keli. Oli satanut räntää. Kotipysäkiltä kipaisimme kaupasta ostamassa ruokaa. Onneksi kävelymatkaa kotiin on vain pari sataa metriä, joten Jussikin pääsi pian lepäämään, sillä kuume alkoi taas nousta. Aloin jo olla varma, että olemme saaneet jonkun pahemman laatuisen pöpön matkalta ja että tuo kuumeen sahaus voisi viitata keuhkokuumeeseen, mikä se sitten lääkärillä todettiinkin.

Onneksi Jussin kuumeet alkoivat vasta matkan loppupäivinä, joten ehdimme toteuttaa matkamme jotensakin suunnitelmien mukaisesti.

Teksti: Kaarina Kaukoranta

Kuvat: Juhani Kaukoranta ja Kaarina Kaukoranta

Matkapäiväkirjat