Matkapäiväkirjat

Italia ja Ranska 23.4.-8.5.2013

23.4. tiistai Oulu - Helsinki - Kööpenhamina - Milano
Kuten tavallisesti matkalle lähtömme alkoi Iskon bussipysäkiltä aamulla ja sen jälkeen Norwegianin halvalla lennolla klo 8:35 Helsinkiin. Siellä odottelimme SASin lentoa Milanoon Kööpenhaminan kautta. Matka maksoi kahdelta vain 263 €. Lento lähti Helsingistä klo 14 ja Milanossa olimme klo 19 aivan aikataulun mukaan. Milanon Malpensan kansainvälinen lentoasema on noin 50 km päässä Milanosta. Malpensa Express junalla olimme Milanon rautatieasemalla (Stazione Centrale) 45 minuutissa. Hinta matkalle oli vain 10 €/hlö. Meillä ei ollut kahden viikon matkalle muuta varustusta kuin molemmilla reput. Reppu oli hyvä valinta, koska ne kelpasivat lentokoneen käsimatkatavaroiksi, ja matkalla joutuisimme kävelemään ja matkustamaan junilla.

Asemarakennus oli iso vanha palatsimainen rakennus. Ulkona ripotteli hieman vettä, mutta oli lämmintä. Mittari näytti 16 astetta. Se tuntui ihanalta, kun Suomessa kevät oli todella myöhässä ja luntakin vielä runsaasti. Aseman edessä oli iso aukio, mutta bongasimme heti oikean suunnan, kun näimme korkean Grattacielo Pirellin pilvenpiirtäjän. Osasimme siitä suunnistaa varaamallemme kolmen tähden hotellille Hotel Serena. Matkaa oli kilometrin verran. Olisimme siellä kolme yötä ja olimme maksaneet siitä 204 €. Hotelli oli siisti ja huone iso. Lisäksi oli parveke, joka ulottui nurkan yli. Varaamissamme hotelleissa aamiaiset kuuluivat hintaan, mutta kaupunkiveroa oli Italiassa maksettava erikseen 2-3 euro henkeä kohti jokaiselta päivältä. Omituinen käytäntö, johon missään muualla en ole törmännyt. Netistä huomasin, että se onkin melko uusi käytäntö ja jossain muualla se on jopa suurempi.

Vaikka oli jo ilta, lähdimme kaupungille. Halusimme nähdä upean Duomon, goottilaisen katedraalin. Matkaa Duomon aukiolle oli 2,4 km eli vain puolen tunnin matka. Tosin se venyi, kun oli pysähdyttävä tuon tuostakin ottamaan kuvia. Kuljimme pääkatua Corso Buenos Airesia pitkin, läpi Porta Venetzian ja edelleen Corso Venetsiaa pitkin. Kaarsimme Corso Vittoria Emanuele II-ostoskatua pitkin ja kohta katedraalin mahtava rakennus näkyikin. Oli tullut jo pimeä. Rakennus näytti pelottavan jättimäiseltä. Duomon pituus on 158 m, leveys 93 m ja 108 metrin korkeudessa kimaltelee kullattu La Madonnina. Sen terävät, lukuisin patsain koristellut tornit kohosivat valkoisina kohti korkeuksia pimeää taivasta vasten.

Corso Vittoria Emanuele II-kävelykatu oli lähes autio	Duomo

Söimme Duomo-aukion pystybaarissa pienet lämmitetyt kinkulla ja juustolla täytetyt leivät, focacciat. Paluumatkalla vastaamme tuli ryhmä nuoria rullauistimilla. Ihmisiä ei ollut paljon liikkeellä. Oli hyvin rauhallista.

Piazza del Duomo. sisäänkäyntitunneli Galleria Vittoria Emanuele II ostoskeskukseen.	Duomo-aukion kaksi taloa taustalla edustavat Mussolinin ajan fasismin arkkitehtuuria

24.4. keskiviikko Milano
Aamiaisen jälkeen suunnitelmissa oli nähdä Leonardo da Vincin "Viimeinen ehtoollinen". Se on pahoin vaurioituneena nähtävissä Santa Maria delle Grazie- basilikan luostarissa Cenacolo Vinciano. Matkaoppaassa kyllä aivan selvästi luki, että ennakkovaraus on pakollinen, muttemme olleet tajunneet että se olisi kannattanut tehdä jo Suomessa. Ajoimme metrolla hotellimme lähellä olevan Liman metroasemalta Cadornan metroasemalle, josta sitten jouduimme kävelemään lähes kilometrin. Katsastimme ensin basilikan sisältä ja sitten menimme rakennukseen, jossa kuuluisa maalaus oli. Virkailija sanoi, että varauksen voi tehdä vain puhelimella ja että seuraavat vapaat ajat olisivat vasta perjantaina eli lähtöpäivänämme. Mietimme, josko ehtisimme aamulla käydä katsastamassa taulun, vaikka paikka olikin melko kaukana. Pyysin neitosta soittamaan ja varaamaan meille ajan, mutta sitä hän ei kuulema voinut tehdä. Ihmettelimme käytäntöä ja kun muutenkaan virkailija ei ollut mitenkään auttamishaluinen, päätimme jättää väliin. Oli totuttava epäystävällisiin virkailijoihin Italiassa.

Cadornan metroasema	Santa Maria delle Grazie- basilika

Tulimme myöhemmin huomaamaan, että Italiassa tapa kaikissa julkisissa tiloissa oli sama. Virkailijat vähät välittävät asiakkaista, rupattelevat toistensa kanssa tai lätisevät omiaan puhelimessa. Asiakasta ei edes katsota. Jotenkin he kuitenkin onnistuvat rahastamaan ja antamaan pääsyliput. Hotelleissa sen sijaan oltiin erittäin kohteliaita ja ystävällisiä. Johtuneeko siitä, että matkustajat laittavat nykyisin arvosteluja nettiin.

Lähistöllä olevaan Museo Nazionale della Scienzae della Tecnologia " Leonardo da Vinci"-museoon sen sijaan pääsimme sisään (video). Minä vanhana pääsin ilmaiseksi ja Jussi opettajana 4 €:lla. Museossa oli Leonardon keksintöjen malleja selostuksineen, joita ahkerasti tavailimme. Osa oli museosta laboratorioina, jonne vain koululaisryhmät pääsivät ja joissa he tekivät opettajan johdolla tehtäviään.

Leonardo da Vincin keksintöjä	Museossa opiskeleva oppilasryhmä

Kävelimme nyt auringon paisteessa laajalle Piazza Duomolle. Kansaa kuhisi nyt paikalla paljon. Aukion keskellä komeili Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n iso ratsastajapatsas. Kuvasimme ahkerasti Duomoa, joka vaikutti kummajaiselta sekatyylisenä. Vaikuttava se totta tosiaan oli. Menimme katedraaliin sisälle, jonne pääsi ilmaiseksi, mutta tarkasti valvottiin, ettei kuvia otettu. Sisällä piti olla pyhäinjäännöksenä Kristuksen ristin naula riippumassa holvin lakipisteestä. Emme kuitenkaan olleet varmoja, näimmekö sen. Katto oli kovin korkealla. (video)

Duomo on 158 m pitkä	Duomon edessä

Piazza del Duomo	Galleria Vittorio Emanuele II

Aukion laidalla oli Museo del Novecento, jonne menimme, kun siellä oli Andy Warhol-näyttely (Andy Warhol's Stardust). Sisäänpääsy oli ilmainen. Paitsi tuttua Warholia, oli museossa eri vuosisatojen töitä. Vaikuttava oli Luigi D'Eugenion "Asasin" vuodelta 2013. Naamioituneet ihmishahmot saattoivat ilmeisesti ruttoon kuolleiden ruumisvaunuja. Beppe Devallen Guardandovi (John Lennon, Marilyn Monroe, Friedrich Chopin) maalaus oli myös mielenkiintoinen. Kaikkia teoksia sai kuvata vapaasti.

Luigi D'Eugenion "Asasin" vuodelta 2013	Beppe Devallen Guardandovi (John Lennon, Marilyn Monroe, Friedrich Chopin)

Andy Warholin säilyketölkistä riittäisi Jussille evästä	Museo del Novecenton valoteos

Vieressä oli toinen taidemuseo Palazzo Arcivescovile, jossa oli Modigliani-näyttely meneillään. Lipun hinnat olivat kuitenkin kalliit, eläkeläiselle jopa 9,50 € , joten jätimme käymättä. Modigliania on nähty aiemmin monessa museossa. Sen sijaan kävelimme ostosgalleriakäytävä Galleria Vittorio Emanuele II:n läpi Piazza della Scalalle. Videoimme sen upeaa 8-kulmaista keskusaukiota ja luksusliikkeitä, mutta koska meillä oli vain kännykkäkamerat, niin videosta tuli nykivä. Meillä ei ollut matkalla lainkaan varsinaista kameraa, koska pyrimme selviämään mahdollisimman vähällä matkatavaralla. Jussin Lumia 920:ssa on tarpeeksi hyvä kamera, mutta videoinnissa sillä näin jälkikäteen huomattuna ei kannata panoroida - kuten ei muuten muillakaan kameroilla ilman jalustaa. Itse kuvasin iPhonella, jolla kuvan laatu on huomattavasti heikompi kuin Lumiassa.

Scalan aukiolla oli meneillään mielenosoitus ja pilliin huudettiin voimakkaasti. Vaatetuksesta päätelleen puhtaanapitolaitoksen väki esitti tyytymättömyytensä kaupunkia vastaan kokoontuessaan kaupungintalon eteen ja roskaamalla aluetta. Talon seinustalla sen sijaan poliisirivistö paistatteli päivää rauhallisena.

Aikomuksemme oli mennä oopperan museoon Museo Teatrale alla Scala, mutta ovimies kehotti meitä tulemaan paremmalla ajalla, koska meneillään oli valotestaus. Päätimme tulla paikalle seuraavana päivänä, mutta se jäi toteutumatta, kun kaikkialle ei ehditty. Sen sijaan menimme tutkimaan kuuluisia taideaarteita Pinacoteca di Breraan. Minä pääsin jälleen ilmaiseksi ja Jussikin maksoi vain 6 €. Sisäpihalla oli komea roomalaiskeisariksi puettu Napoleon- patsas. Museo on Uffizin jälkeen Italian merkittävin taidemuseo. Kameraa ei saanut käyttää, mutta saimme nauttia suurien taiteilijoinen töistä kuten Rubens, Bellini, Rafael jne.

Museon portaita laskeutuessani huomasin ensimmäiset rakon kaltaiset oireet jaloissa. Onneksi olin varautunut geelilaastarein. Istahdin hoitamaan asian. Jatkossa ei pahemmin tullut jalkaongelmia, vaikka helteessä käveltiin tosi paljon. Hotellilla aina ensimmäisenä menin suihkuttamaan jalat ja vaihdoin puhtaat sukat. Niitä olisi kannattanut ottaa useampikin mukaan, koska pesusta huolimatta oli vaikea saada kosteassa ilmastossa niitä kuiviksi. Kyllä siitä kuitenkin selvittiin.

Mentiin syömään taiteilijoiden suosimalle kadulle Via Bredalle. Helena Petäistökin kehui katua kirjassaan. Ravintolan nimi oli Jamaica Ristorante. Olin jostain lukenut, että sillä oli pitkät perinteet. Tilasimme pizzat - viimeisen kerran. Veitsi oli niin tylsä, ettei syömisestä meinannut tulla mitään. Vastapäisen ravintolan sisäänheittäjä katsoi meitä vahingoniloisena. Hän oli saanut melkein meidät houkuteltua ravintolaansa. Kyllä itseäkin kadutti. Olihan se tietysti mukava syödä ulkona, vaikka puolet pizzasta olikin jätettävä.

Metrossa paluumatkalla tarkkailin italialaisia. Huvittava näky oli, kun neitokainen puhui kännykkään ja samalla voimakkaasti korosti puhettaan käsillään.

25.4. torstai Milano
Lähdimme muotikortteliin Quadrilatero d'Oro. Sitä kutsutaan kultaiseksi kortteliksi. Olimme lähes ainoat ihmiset kaduilla, sillä liikkeet olivat kiinni. Oli Italian vapautuksen päivä. En sen puoleen että olisin sisään rohjennut astuakaan. Näyteikkunoissa oli hintoja ja minun kukkarollani olisi saanut ostettua enintään pikku kukkaron. Yhdessä ikkunassa oli lähes samanlainen värikäskuvioinen paita kuin mitä Jussille ostettiin Kap Verdeltä kympillä. Muotitalon hinta oli 1700 €. Hailuodossa käsityönä tehty kesähattunikin olisi mennyt näyteikkunassa täydestä.

Hotelli Serenen parvekkeella	Muotikadulla Quadrilatero d'Oron korttelissa

Värikästä muotia	Mallinuket :)

Kun oltiin katseltu tarpeeksi kuolleita mallinukkeja, niin jatkettiin samaa teemaa ja mentiin katsomaan lisää kuolleita hautausmaalle. Helle lähenteli varmaan 30 astetta. Hautausmaa oli rautatieaseman pohjoispuolella ja menimme sinne metrolla. Lähin asema oli Garibaldi. Hautausmaa oli hieman hakusessa, sillä lähistölle oli rakennettu kartoissa näkymätön uusi moderni alue. Alue oli seinätaulujen mukaan nimeltään Residenze Porta Nuova. Aikamme pyörittyämme ja jo kompassiinkin turvautuen alkoi vaivata jano. Pysähdyimme pikkuriikkisen baarin terassille lepuuttamaan jalkoja. Mukava yllätys oli, että oluen kanssa tarjottiin lisukkeeksi pientä purtavaa.

Moderni aukio	Fysiikan hoitoa

Kun vihdoin löysimme hautausmaan, oli vaikea löytää sisäänkäyntiä. Paikalla oli rakennustyömaa, joka haittasi, mutta kysymällä löysimme oikean sisäänmenoportin. Cimitero Monumentale oli täynnään mitä mahtipontisimpia hautamuistomerkkejä. Hautausmaan puistossa oli rauhoittava tunnelma. Paikalla oli vaatimaton natsien uhrien muistomerkki.

Cimitero Monumentale	Riipaisevia patsaita

Jatkoimme kävelyä kiinalaiselle korttelille Quartiere Cinese. Yhtäkkiä kaikki vastaantulijat olivatkin kiinalaisia, liikkeet ja ravintolat kiinalaisia. Oltiin kuin toisessa kaupungissa. Poikkesimme syömään ravintolaan China Long. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja se oli halpa. Oli miellyttävää olla välillä viileässä sisätilassa. Tilasimme menun, joka maksoi vain 8 € hengeltä. Pitkällä matkalla, jos haluaa säästää ruokakuluissa, kannattaa välillä käyttää kiinalaista ravintolaa. Muuten ruokaan menee paljon, kun on maksettava kattamismaksut servizio ja tipit. Kattaminen tarkoittaa Italiassa sitä, että tuodaan kuivia valkoisen leivän paloja, jotka yleensä annoin viedä saman tien pois tilaa viemästä. Siinäkin säästää, että välillä juo kahvit ja muut juomat tiskiltä.

Syötyämme jatkoimme matkaa Milanon suurimpaan puistoon Parco Sempioneen. Se on rakennettu Castello Sforzesco-linnan paraatikentälle. Koska oli kansallispäivä ja ihmisillä oli vapaata, oli puisto täynnään helteestä nauttivia kaupunkilaisia leiriytyneinä nurmikoille ja lampien ympärille. Otimme nokoset nurmikolla ja tuuletimme jalkoja.

Arco della Pace - riemukaari, josta kulku puistoon	Nautitaan vapaapäivästä

Sateenvarjon suojassa auringolta	Castello Sforzesco

Olimme kävelleet niin paljon, että päätimme mennä metrolla hotellille. Cadornan metroasemalta hyppäsimme vaunuun ja pääsimme omalle asemalle Limaan. Nukuimme tunnin ja sitten ei muuta kuin kaupungille taas. Vuorossa oli tutustuminen modernin taiteen museoon Villa Belgiojoso Bonaparte/ Galleria d'Arte Moderna. Se oli lähistöllä ja sinne lyhyin matka oli julkisen puiston Giardiani Pubblici läpi. Puisto on Euroopan vanhin julkinen puisto. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, että museo oli suljettu, mutta kun sinne oli vain 10 minuutin kävely, päätimme tulla aamulla uudelleen ennen junamatkaa. Paluumatkalla pysähdyimme venetsialaisten porttien luo istumaan baarin terassille. Lämpömittari näytti vieläkin 25 asetta, vaikka alkoi olla pimeää. Jussi joi Sambuca-drinkin. Minulle riitti olut janon sammuttamiseksi. Olimme kävelleet päivän mittaan paljon, nähneet paljon ja omasta mielestämme saaneet kattavan kuvan kaupungista. Nautimme olostamme.

26.4. perjantai Milano - Venetsia
Olimme Milanon modernin taiteen museossa Galleria d'Arte Moderna heti yhdeksältä. Aamulla ripotteli hieman, muttei niin paljon, että olisi tarvinnut sateenvarjoa. Museossa ei saanut kuvata. Näimme useiden mestareiden teoksia: Manet, Sisley, Renoir, van Gogh, Modigliani, Dufy, Gauguin, Matisse, Picasso jne. Sen modernimpaa siellä ei ollut.

Villa Belgiojoso Bonaparte/ Galleria d'Arte Moderna	Stazione Centrale Milanossa, Venetsiaan lähdössä

Milanon rautatieasemalla oli kuhinaa. Lippuluukulle oli pitkät jonot ja siksi menimme lippuautomaateille. Heti viereemme riensi avulias mies, joka näytti virkailijalta tummansinisessä takissa. Hän halusi auttaa meitä ja sormellaan naputteli kuvaruutua. Kun tuli maksun aika kortilla, katsoin miestä tarkemmin, eikä hän enää miltään virkailijalta vaikuttanutkaan. Keskeytin toiminnan ja mies häipyi. Kun olimme poistumassa , niin jälleen yksi onnenonkija pyrki "auttamaan". Torjuimme ja menimme itse ostamaan liput automaatilta. Homma oli ihan yksinkertainen ja saimme liput 37,50 € kappale. Vastedes ostimme matkallamme liput automaateista. Ylimääräisiä ihmisiä emme kaivanneet. Asemalla oli postitoimisto, joten sain pari korttia lähtemään kotimaahan. Olisin ostanut enemmän postimerkkejä varalle, mutta olivat kuulema loppuneet. Postitoimistossa postimerkit loppuneet!

Ensinäkymä Venetsiasta aseman rappusilla	Hotel Belle Epoque Venetsiassa näytti nimensä veroiselta

Junamatka oli melko tylsä. Maisemat olivat laakeita ja kun sitten joskus tuli hieman vuoristomaisempaa, niin sukelsimme pitkiin tunneleihin. Jonkun verran ihailtavaa oli, kun katsoi kauas. Pysähdyimme Veronassa. Kaupunki näytti mitättömältä. Vaikea kuvitella Shakespearen Veronan rakastavaisia sinne. Vaunumme oli mukava. Meillä oli pöytä välissä. Vierustovereina oli kaksi ystävällistä herrasmiestä, jotka tarjosivat meille hyviä suklaakeksejä.

Venetsian asemia on kaksi. Ensimmäinen on mantereen puolella nimeltä Mestre ja toinen saarella Santa Lucia, johon me olimme jäämässä ja jossa vanha kaupunki on. Rautatie kulki näiden asemien välissä meressä. Vesi näytti samealta ja siinä kellui kasvustoa. Kun astuimme ulos asemarakennuksesta, oli näky upea. Siinä oli heti Venetsia ja Canal Grande. Hotellimme oli lähempänä kuin olimme arvanneetkaan, noin 200 metriä asemalta. Katumme Lista di Spagna oli kävelykatu. Ihmisiä oli paljon. Hotellirakennus oli kadulle päin pieni vanha rakennus, mutta sisältä loistelias 1700-luvun kalustuksineen. Hotellissa oli näköalahissi, josta tosin näki vain sisäpihalle, mutta huoneemme oli upeahko, oli pehmustetut kangastapetit, kristallikruunu ja tilavassa kylpyhuoneessa koko seinän ikkuna verhottuna. Vaikka meille ei paljon merkitse, minkä tasoinen hotellihuone yleensä on, niin sopi tämä oikein hyvin Venetsian tyyliin. Aamiashuonekin oli todella loistelias.

Olimme niin nälkäisiä, että meidät saatiin houkuteltua heti ensimmäiseen ravintolaan, kun lähdimme ulos. Menu maksoi hengeltä vain 12 €, mutta laskumme teki 50 € olutlasillisen ja tipin kanssa. Suuntana oli Rialton silta noin puolessa välissä Canal Grandea. Moni muukin oli sinne kulkemassa. Lista di Spagna on sinne pääkatu asemalta käsin. Oli lämmintä, mutta puolipilvistä. Kanaalit ja vanhat rakennukset, jotka näyttivät kelluvan vedessä, olivat näkymiä, joita oli ihasteltava ja kuvattava vähän väliä, joten matkaan kului aikaa.

Lista di Spagnaa pitkin matkalla Rialton sillalle	Pikkukanavia paljon

Turistikausi oli jo selvästikin alkanut	Gondooleja - kallista herkkua

Näyteikkunoitakin oli katseltava, sillä sellaisia ei liiemmälti näe muualla. Useimmissa oli erilaisia losteliaita ja koristeellisia karnevaaliasuja. Mahtaa olla näky karnevaaliaikana, joka alkaa 10 päivää ennen laskiaistiistaita.

Rialton silta	Karnevaalinaamioita

Siellä se vihdoin oli, kuuluisa Rialto ja sen silta. Rialto on Venetsian vanhinta osaa. Aikoinaan se oli Euroopan talouden keskus. Ylitimme sillan ja palasimme illan mittaan pikkukujia pitkin keskussaaren poikki. Oli paljon pieniä tunnelmallisia ravintoloita. Kävimme drinkillä jazzbaarissa. Joimme bellinit kuten filmitähdillä täällä on tapana juoda. Kanavan yli pääsimme asema-aukiolle vievän ison sillan Ponte Scaltzi yli.

Turkkilainen palatsi, jossa aikoinaan turkkilaiset kauppiaat majoittuivat	Romanttisia näkymiä

Canal Granden rantaa	Kutsuvia baareja

27.4. lauantai Venetsia
Seuraava tärkeä nähtävyys oli San Marco, jossa on Pyhän Markuksen kirkko ja Dogen palatsi. Itse laaja torihan on jo nähtävyys. Kuljimme sinne Vaporettolla, vesibussilla. Sen kannelta näki hyvin palatsit ja sivukanavat. Lippu maksoi 7 €. Sää oli edelleen puolipilvinen, mutta iltapäivällä alkoi paistaa aurinko. Gondoolimatkustaminen on kallista eikä sitä matkustustapaa käytä muut kuin turistit. No, mehän olimme turisteja, mutta mieluummin vain katselin kuin maksoin 80 €. (video)

Pieniä kanavia ja siltoja	Uivia palatseja

Dogen palatsi	Pyhän Markuksen kirkko, Basilica di San Marco

San Marcolla oli paljon turisteja näin päivällä. Kun kävimme siellä illalla, oli rauhallisempaa. Dogen palatsiin oli pitkä jono, mutta palatsissa olevaan Manet-näyttelyyn Manet, Return to Venice lyhyempi. Liityimme siihen jonoon ja samalla saimme käydä palatsin sisällä. Liput olivat minulta 9 € ja Jussilta 15 €.

Näyttelyssä oli tuttuja maalauksia ja kopioitakin. Osan olimme nähneet sellaisissa museoissa kuten  Musée d’Orsay, Metropolitan Museum of New York... Minulle maalukset olivat tuttuja jo senkin vuoksi, että ensimmäinen taidekirjani oli Manet-kirja, jonka koulukaverini antoi minulle syntymäpäivälahjaksi keskikoululuokilla.

Tizianin "Urbinon Venus" ja Manet'n "Olympia" olivat vertailun vuoksi vierekkäin. Museossa ei saanut ottaa kuvia.

Huokausten silta. Jussi havainnollistaa :)	Basilica of Santa Maria Gloriosa dei Frari

Paluumatkalla poikkesimme Frariin (Basilica of Santa Maria Gloriosa dei Frari), jossa oli Tizianin taidetta. Kirkko on Markuksen kirkon jälkeen tärkein kirkko Venetsiassa. Tizianin hauta on siellä - tosin vain sydän on haudattu. Pääsymaksu 3 €. Tizianin "Neitsyt Marian taivaaseenastuminen" oli majesteettinen alttaritaulu. Kysyin, saako kirkossa kuvata ja sain kieltävän vastauksen, mutta koska näin usean ihmisen kuvaavan, kuvasimme mekin. Tosin iPhonen kameran laatu ei ole hyvä hämärässä. Canovan mausoleumi on omistettu Tizianille. Ostin kirkosta taidekirjan, joka käsittelee nimenomaan Venetsian taideaarteita. Monet niistä näimme omin silmin. Sain euron lisämaksulla pienen taulukäärön, mutta se oli jätettävä hotellin roskakoriin, kun sitä ei saanut mahtumaan nätisti reppuun.

Tizianin "Neitsyt Marian taivaaseenastuminen"	Canovan mausoleumi.

Kävelimme rautatieasemalle katsomaan aikatuluja. Automaatista näimme, että junalippu Firenzeen toisessa luokassa maksaa 45 €/hlö. Menimme lepäämään hotellille, kunnes nälkä herätti ja lähdimme klo 19 etsimään ruokapaikkaa. Menimme kanaalin yli ja haikailimme edellisenä iltana nähtyjä pikkuravintoloita. Vaikka ruokapaikkoja oli pilvin pimein, emme muka löytäneet sopivaa. Kävelimme ja kävelimme, luimme ruokalistoja ja taas eteenpäin. Alkoi sadella jo niin paljon, että sateenvarjoa kaipasi. Minun joka matkalla mukana oleva punainen tuulitakki pitää vettä, mutta Jussin Dressmannin uusi takki ei. Nappasin roskakorista sinne hylätyn venetsia-aiheisen sontikan, joka oli vain hieman toiselta laidalta repsollaan. Siitä tuli meidän matkakumppani Nizzaan asti, jossa luovuimme siitä. Itselle ostin vasta Firenzestä sateenvarjon.

Päädyimme syömään kiinalaiseen. Se oli pieni perheyritys, jossa perheen lapsilla oli oma pöytä. Noin 7-vuotias tytär pelasi kännykällä, lauloi karaokea ja väliin pisti poskeensa jotain purtavaa. Hän oli niin herttaisen näköinen touhussaan, että halutti kuvata, mutta päätin olla hienotunteinen ja olla kuvaamatta. Ruoka oli hyvää ja sadekin lakkasi sillä välin.

Kiinalaisessa ravintolassa	Kotikadulla

28.4. sunnuntai Venetsia
Käytiin asemalla ostamassa Firenzen junaliput. Sieltä lähdimme kaupungin pohjoisosaan Cannaregioon, jossa on maailman vanhin juutalaisghetto. Juutalaisia pakeni v.1508 Cambrain sotaa Venetsiaan. Nykyisin alueella asuu kourallinen juutalaisia. Cannaregio on viehättävä pikkukanavien rajaama alue. Pohjoisessa se ulottuu mereen. Nyt oli helteisin päivä tähän mennessä. Aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta ja olisin kaivannut shortseja.

Cannaregion kanavia	Cannaregiolla

Ghetto	Cannaregion sokkeloissa

Cannaregio	Cannaregion merenrantaa, taustalla Muranon saari

Cannaregion pikkukanavia	Madonna dell'Orto

Alueella on Madonna dell'Orto, 1400-luvun Puutarhan Neitsyt Marian kirkko. Se on Tintoretton kotikirkko ja hänen maalauksiaan onkin paljon esim. "Viimeinen tuomio". Kuvata ei saanut.

Kuljimme itään ja etsimme museota Ca' d'Oro. Jouduimme kartankin kanssa etsimään sitä ja kulkemaan monta kertaa sen ohi molempiin suuntiin. Oli levättävä ja juotava jotain. Menimme irkkubaariin oluelle ja söimme kerrosleivät. Kun tilasin leivät, tuli tarjoilija pyytämään, että valitsisin sisällä, minkälaiset haluaisimme, kun niitä oli monta erilaista. Olin siinä vaiheessa asettunut niin mukavasti, riisunut kengät ja ojentanut jalat tuolille, että annoin hänen päättää puolestani. Hyvät leivät saimmekin ja kun sitten siitä nousimme, niin huomasimme pienen kyltin Ca' d'Oro. Sisäänkäyntiäkin piti oikein etsimällä etsiä. Vitsailin jo, että ehkä meidän pitää uida sinne kanavan kautta. Kun sitten pääsimme sisään onnistuneesti,pääsin ilmaiseksi ja Jussikin maksoi vain muutaman euron. Koska oli sunnuntai, ei yläkertaan päässyt. Siellä olisi ollut Tizianin "Venus". Hyvin mielenkiintoinen oli kyllä heti sisäänkäynnin tuntumassa Mantegnan "Pyhä Sebastian", jossa pyhimystä on ammuttu nuolilla ympäri kehoa. Nähtiin myös Carpaccion "Marian ilmestys". Tätä aihetta on monella muullakin taiteilijalla. Näimme esim. Leonardo da Vincin vastaavan Uffizin taidemuseossa Firenzessä myöhemmin.

Ca' d'Oro	Minä punssilla

Giudecca-kanaalilla aallokkoa	San Giorgio Maggiore veneestä kuvattuna, siksi kallellaan.

Mentiin syömään omalle kadulle Lista di Spagnalle ja sitten lepäämään hotellille, jotta jaksettiin lähteä illalla taas liikenteeseen. Tarkoituksena oli lähteä katsomaan aikoinaan maailman suurinta telakkaa Arsenalea - paikkaa, josta Dante sai aiheen Helvettiin. Napoleon tuhosi alueen v. 1797 ja laivojen valmistus on lopetettu 1917. Sisään ei pääse, mutta sen edustalla voi ihailla valkoisia leijonapatsaita, jotka on ilmeisesti varastettu aikoinaan Kreikasta. Aikamoista varastelua on aikoinaan harrastettu. Nyt kun jatkoimme uudelleen San Marcolle, saimme rauhassa ihailla Konstantinopolista varastettuja Pyhän Markuksen hevosia - tosin vain kopioina, sillä aidot ovat basilican sisällä. Ne olivat aiemmin olleet vartioimassa Arsenalea.

Venetsia hallitsi aikoinaan koko itäistä Välimerta. Laivaston mahti perustui Arsenalen telakkaan. Läntisen Välimeren hallitsija oli puolestaan Genova. 1400-luvulta lähtien Osmannien Turkki haastoi kummankin kaupunkivaltion ja valloitti muun muassa Konstantinopolin.

Kulkiessamme Venetsiassa mietin, että olisi ollut mukava olla mukana joku Donna Leonin kirja, jossa rikosetsivä Guido Brunettin reittejä kirjailija kuvaa yksityiskohtaisesti. Myös Donna Leonin TV-sarjasta tuttuja paikkoja yritin tavoittaa, mutta se jäi vain kuviteltavaksi. Mieltäni kiehtoi myös ajatella Casanovan seikkailuja, vangitsemista ja vankilasta pakoa. Olin lukenut Casanovan vaellusvuodet ja katsonut Heath Ledgerin tähdittämän hurmaavan elokuvan Casanova. Thomas Mannin teos Kuolema Venetsiassa oli myös mielessäni, mutten silti ajatellut kuolla täällä.

Menimme Arsenaleen vaporettolla, mutta emme tarkistaneet suuntaa. Matkasta tulikin "merimatka". Vesibussi nimittäin kiersikin pitemmän lenkin kautta eteläpuolelta saarta. Se risteili väliin leveää kanaalia saarelta toiselle - Giudecca, San Giorgio Maggiore.

Arsenale	Venetsialla oli mahtava laivasto aikoinaan

Maissa kuljimme monen kanaalin poikki. Kartasta oli katsottava, missä sillat sijaitsevat. Muuten päätyi rantalaiturille. San Marco oli iltavalaistuksessa tunnelmallinen. Turistilaumat puuttuivat. Ravintolan edustalla soitti orkesteri.

Sillat tärkeitä	San Marcon aukio illalla

Palasimme iltapimeällä vaporettolla pitkin ässän muotoista Canal Grandea. Sadat palatsit "uivat" välkehtivässä vedessä. Oli oltava ihan hiljaa ja vain nauttia näystä. Jussi videoi ja kuvasi matkat vaporettolla Venetsian Canal Grandea pitkin rautatieaseman satamasta San Marcolle ja illalla takaisin (video).

Dogen palatsi illalla	Paluu illalla vaporettolla huikaiseva kokemus

Venetsia kannattaa kokea niin kauan kuin se vielä on mahdollista. Sen vajoamista on yritetty estää, mutta mistäpäs sitä näinä kasvihuoneilmiön voimistumisen aikoina tietää... Itse olin menossa Venetsiaan jo 35 vuotta sitten, mutta silloin jouduin jäämään matkasta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

29.4. maanantai Venetsia - Firenze
Sateli. Pakkasimme reput ja luovutimme huoneen klo 11. Koska oli arkipäivä, lähipostikin oli auki ja sain vietyä kortit lähtemään Suomeen. Reppu selässä kiertelimme vielä lähiseudullla, sillä juna Firenzeen lähti 12:25. Santa Lucia-aseman vieressä oli Scalzi eli Pyhän Maria Nasarettilaisen kirkko. Kirkossa oli Tiepolon maalauksia kuten "Pyhän Teresan hurmio". Berninin vastaavan Teresan hurmion olimme nähneet Roomassa patsaana. Tarkoin varjellussa paikassa oli hyvin kaunis teos, Santa Lucia, jota ei saanut kuvata, minkä kiellon huomasin liian myöhään.

Santa Lucia	Alterreilaaja Venetsian asemalla :-)

Jätimme hyvästit Venetsialle aseman edessä. Ihmettelimme vaan, miten on mahdollista, että niin korean kaupungin asema on niin askeettinen.

Sama juna, joka meni Firenzeen, jatkoi Roomaan. Se lähti 12:25. Asemalla oli seurattava näyttötauluja lähes viimeisiin minuutteihin kuten Milanossakin - niin myöhään niihin tuli raiteen tunnukset. Sitten tulikin kiire etsiä oma raide. Vaunuissa oli hyvin tilaa ja meidän neljän hengen penkistöömme ei ollut muilla varauksia. Valtasimme sen itsellemme leveästi. Kengät pois ja jalat penkille. Meillä oli evästä, lukemista ja tietysti sudokuja, Jussilla iPadinsa. Ikkunasta saattoi välillä nähdä kumpuilevaa maastoa, ihan kaunistakin, mutta matka mentiin suuri osa tunnelissa. Perillä olimme 14:30.

Firenzessä poistuimme junasta Santa Maria Novellan asemalla. Kuumuus iski vastaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Meillä oli varattuna Tourist House Duomo. Olin katsonut etukäteen, että sen piti olla ihan Duomon nurkilla. Oikean osoitteen löydettyämme kadulla luki Hotel Duomo. Epäilyksemme heräsi, mutta ahtauduimme kuitenkin pieneen hissiin ja kävimme kysymässä, oliko tämä mahdollisesti oikea paikka. Ilmeisesti emme olleet ensimmäiset erehtyjät, sillä ystävällinen vastaanottovirkailija heti antoi meille kartan ja merkitsi hakemamme paikan siihen. Olimme siis kulkeneet sen ohi. Ja löytyihän se sieltä. Samassa rapussa oli kolme hotellia ja tämä meidän oli toisessa kerroksessa, viiden huoneen pieni hostel. Vastassa oli harvinaisen ystävällinen nuori nainen, joka opasti meitä, miten toimia, keittää kahvit, avata ovi, kun paikalla ei ollut ketään ja lisäksi antoi meille kohdevinkkejä. Ihastuimme paikkaan. Meille oli iso korkea huone omalla isolla kylpyhuoneella. Ikkuna avautui pienelle sisäpihatasanteelle. Saatoimme tuulettaa kenkiä siellä. Kahvinkeitin toimi kapseleilla, joita meille jaettiin runsaasti. Oli myös teen keittomahdollisuus ja tietysti ilmainen netti. TV ja sänky oli OK. Oli jopa pikkiriikkinen jääkaappi. Käytettävissä oli myös yhteiset oleskelutilat. Hintalaatusuhde oli erinomainen - kolmelta yöltä 237 €.

Junamatkalle Firenzeen	Tourist House Duomon majapaikkamme

Siistiydyttiin ja eikun heti katsomaan kuuluisaa tuomiokirkkoa ja vanhaa kaupunkia. Kirkko oli hätkähdyttävä. Sen kupolia pidetään eräänä hienoimmista renessanssitaiteen saavutuksista. Sen edustalla oli kaunis kastekirkko Battistero, joka noudattaa tuomiokirkon tyyliä ollen sitä kuitenkin vanhempi jo 1000-luvulta. Kaduilla vilisi muitakin repputuristeja. Aukiolta lähtee kävelykatuja. Kaikki merkittävät nähtävyydet ovat tuomiokirkon lähettyvillä.

Duomo Firenzessä	Piazza della Signoria, vasemmalla Palazzo Vecchio

Jussia kiinnosti käydä Galileo-museossa ja saman tien katsastimme Uffizin (Galleria degli Uffizi) aukioloajat ja mahdolliset varaukset. Maanantainahan se oli kiinni. Tiesimme kyllä, että sinne kannattaisi etukäteen tehdä varaus, mutta netin kautta se maksoi monta kymmentä euroa ja muutenhan minä pääsisin sinne ilmaiseksi. Olimme varautuneet jonottamaan seuraavana päivänä. Kävelimme Arno-joen vartta. Kiinalainen tai japanilainen turistiryhmä kantoi sateenvarjoja suojautuakseen auringolta. Olivat järkeviä. En ollut osannut odottaa ihan niin aurinkoisia säitä kuin mitä oli, mutta olin kyllä ottanut pienen putkilon aurinkorasvaa mukaan - sen kokoisen kuin käsimatkatavaroihin nyt voi laittaa. Meillähän ei ollut ruumaan menevää laukkua.

Piazzale degli Uffizi	Arno-joki ja silta Ponte Vecchio, jossa kultasepänliikkeitä

Galileo-museo Museo di Storia della Scienza oli heti Uffizin takana. Koska sain taas alennusta, niin maksoimme yhteensä 14 €. Jussi kuvasi paljon. Olimme muutama vuosi sitten Roomassa sattumalta osuneet kirkkoon - Santa Maria degli Angeli, jossa oli paraillaan Galileon näyttely. Myös siellä pystyi tutustumaan Galileon kokeisiin. Kun vielä olimme menossa Pisaan, niin kyllä tämän maailmankuvan uranuurtajana kunnostautuneen suurmiehen saavutuksista saatiin havainnollinen kuva.

Galileo Galilein koevälineitä	Palazzo Vecchion sisäänkäynti

Kun olimme kävelleet Piazza della Signorialla olevan Palazzo Vecchion ohi, oli siellä pitkä jono. Galileo-museosta palatessa jonoa ei enää ollut, joten kun palatsi oli vielä tunnin verran auki, menimme sinne. Nyt liput maksoivat alennuksineen yhteensä 11 €. Tästä palatsista Firenzeä hallittiin 1200-luvulla. 1500-luvulla Giorgio Vasari koristeli palatsin Medicien suvulle ja Toscanan tasavallan ylistykseksi. Valtavan suuren kokoushuoneen freskot kuvaavat voittoa Sienaa vastaan. Linnamainen palatsi oli upea.

Suuren neuvoston kokoushuone Vecchiossa	Venuksen synty

Danten kuolinnaamio

Taideteoksia sai kuvata mielinmäärin. Salien seinät ja katot olivat jo sinänsä taideteoksia. Söimme turhan kalliisti aterian kehnouteen verrattuna Caffè Paszkowskin terassilla Piazza della Repubblicalla. Kahvilasta on tullut Monumento Nazionale  v. 1991, joten se kai on jotenkin merkittävä. Oli mieltä ylentävää syödä siinä ja samalla katsella aukion elämää. Tottakai turistikohteiden läheisyydessä hinnat ovat kalliimmat, mutta ympäristöstäkin kannattaa maksaa. Kahvilassa oli ilmainen netti, joten samalla saimme surffailla. Etsimme lisätietoa kaupungista ja päivitimme tietomme kotimaan uutisista. Sen kyllä saatoimme tehdä majapaikassammekin. Nykyisin lähes kaikissa hotelleissa maailmalla on nettiyhteys ja yleensä vielä ilmainen.

Palasimme hotellille. Kengät taas tuulettumaan ja nyrkkipyykille.

30.4. tiistai Firenze
Oli vappuaatto, mutta museot olivat silti auki. Koska Uffizi aukesi klo 8, niin kiirehdimme sinne. Olimme paikalla 8:15. Jonoa oli jo kertynyt, mutta päättelimme pääsevämme tunnissa sisään. Toisin kuitenkin kävi. Yli kaksi tuntia siinä vierähti. Onneksi ei tarvinnut olla auringossa, sillä käytävän katos suojasi meitä. Seinustalla oli muutamia penkkejä, joissa sain välillä lepuuttaa jalkoja mikäli nuorisojoukolta jäi tilaa. Sisään pääsi aina kerralla vain pieni joukko ja kun ryhmät pääsivät ohituskaistaa, niin meidän jono juuttui pitkäksi aikaa. Jussilla ei ollut hätää, sillä hän oli varannut iPadiinsa luettavaa. Yksi opettaja meinasi ujuttaa luokkansa suoraan sisäänkäynnille. . Hän ei millään meinannut uskoa, että jono oli väärä. Ilmeisesti hän ei ollut tehnyt varausta ja nyt sitten yritti livahtaa meidän ohi. Huomautin hänelle asiasta, mutta hän vain puisteli päätään. Ovimiehiäkään hän ei meinannut uskoa. Lopulta hänen oli luovuttava. Enpä olisi tahtonut olla hänen housuissaan. Tuoda nyt ryhmä museoon varaamatta lippuja. Varatutkin liput piti ensin käydä jonottamassa omalta luukulta, joten kyllä ryhmilläkin kului aikaa. Kuvaruudulla luki, että jonotusaika on 3 tuntia. Pääsimme siis sisään suhteellisen aikaisin reilun kahden tunnin jonotuksella. Mutta kyllä kannatti ei yksin hinnan takia. . Minä pääsin ilmaiseksi ja Jussinkin lippu maksoi vain 11 €. Sisällä museossa olimme neljä tuntia.

Kolmen tunnin jono Uffiziin	Viimein sisään Uffiziin

Ostin 10 € maksavan opaskirjan, josta sain tauluista enempi tietoa. Uffiziin kannattaa jonotta vaikka kolmekin tuntia, sillä se on upea. Nyt sain omin silmin nähdä kuuluisat Giotton Madonnan, Botticellin Primaveran ja Venuksen syntymän, Leonardo da Vincin Marian ilmestyksen, Pietàn (öljy), keskeneräiseksi jääneen Kuninkaiden kumarruksen, Michelangelo, Rubens ja paljon muuta. Koska valokuvata ei saanut, on kirjasta iloa jälkikäteen muistelossa.

Näimme niin paljon, että Stendhalin syndroomaa piti hillitä pienellä tauolla. Menimme siis ulkoterassille kahville. Vaikka se oli museokahvila, niin kahvit ja omenatorttu maksoi kohtuullisen 24 €.

Uffizin kahvilassa	Piazza della Signorian patsaita

Lopuissa huoneissa oli tekeillä muutoksia, emmekä nähneet ihan kaikkea, mitä oppaassa mainittiin, mutta merkittävimmät taideteokset kyllä. Matkamme motiivi oli nimenomaan taideaarteet ja Uffizi kyllä täytti kaikki odotuksemme.

Kävimme laukkukaupassa. Italialainen nahka on ihmeen pehmeää ja hyvälaatuista. Koska en pystynyt ostamaan reppuuni mitään tuliaisia, niin ratkaisin asian siten, että ostin olkalaukkuja neljä ( kolme tuliaisiksi ja yksi itselle), jotka tulivat lentokoneessa mukavasti sisäkkäin. Minullahan ei ollut kotoa mukana käsilaukkua. Vappuaatto alkoi jo kuulua ja näkyä kaduilla. Söimme Dante Alighieri-kadulla. Musikantti häiritsi syömistä soittamalla ja kerjäämällä ihan korvan juuressa.

Duomo ja Kastekirkko	Viimein sisään Uffiziin

Illalla kuljimme ihmisvirran mukana Piazza della Signoralle, josta kuului kellojen kilkatusta. Kolme lavaa oli varustettu keinuin ja niihin kiinnitetyin kelloihin. Lapset kiikkuivat ja siitä kilinä. Oli hämärää ja tunnelma oli ihmeellinen. Keskustan kadut olivat aivan täynnä kansaa. Perheet kulkivat lapsiensa kanssa. Ei siis mitään meidän nuorisohilluntaa. Ajauduimme tungoksessa Ponte Vecchio-sillalle ja sieltä Palazzo Pittin aukiolle Piazza de 'Pitti. Palatsin hämärillä portailla istuskeli paljon ihmisiä, baareista kuului musiikkia. Meitä kutsui baari, josta kuului Blue Velvet. Palasimme hotellille, sillä emme jaksaneet tallustella yötä myöten. Oltiin oltu jalkeilla tarpeeksi siltä päivältä. Olimme muutama vuosi aiemmin olleet Roomassa vappuna, eikä siellä ollut minkäänlaista juhlatunnelmaa toisin kuin nyt Firenzessä (video).

1.5. Keskiviikko Firenze - Vappu
Halusimme nähdä Michelangelon Daavidin Galleria dell'Accademiassa. Oli edelleen aurinkoista ja jopa kuumaa. Laitoin shortsit jalkaan. Jonoa oli museon edessä vain nimeksi. Ovi oli kiinni eikä mitään ilmoitusta aukiolosta ollut. Epäilimme aukioloa luonnollisesti vappupäivän vuoksi. Mitään ei vähään aikaan tapahtunut. Ovi ei auennut. Kanadalaispariskunta tuli meiltä kyselemään tiesimmekö oliko museo auki. Kerroin epäilystämme. Seinällä oli puhelinnumero, johon voisi soittaa, mutta pariskunta oli jo soittanut ja kukaan ei ollut vastannut. Minulla oli opaskirjassa toinen numero. Mies soitti sinne ja sai selville, että paikka ei ollut auki. Tiedotimme jonolle, että vasta huomenna kannatti tulla. Itse jatkoimme matkaa ja seuraavana oli mahdollisuus mennä Dali-näyttelyyn. Se oli sen verran kallis, että jatkoimme matkaa San Lorenzon renessanssikirkkoon.

Turhaa odottelua Daavidin näkemiseksi	San Lorenzon keskeneräinen fasadi, johon Michelangelon suunnittelu

San Lorenzoon pääsymaksu oli 4,50 €. Ulkoapäin kirkko oli keskeneräisenä karu, mutta sisältä kaunis. Sisällä oli Lippin, Donatellon ym. teoksia. Michelangelon kauniit portaat veivät Medicien kirjastoon. Giambattista Raimondin sanakirjat ja arabiasta käännetyt kirjat ovat säilyttäneet lännestä aikanaan hävinneen tieteen. Hänen kielitaitonsa ansiosta saatiin arvokasta tietoa idästä 1500-luvulla.

Basilicassa oli valtavan kokoinen Bronzinon Martyrdom Of St Lawrence ja Donatellon viimeiseksi jääneet työt, kaksi pronssista saarnastuolia. Museomyymälässä oli postilaatikko, jonne uskaltauduin pudottamaan postikortit Suomeen. Tietoa ei ole, ovatko ne koskaan löytäneet kohteeseen.

Palatessa poikkesimme asemalle ostamaan liput Pisaan. Junalippu maksoi 7,80 €. Sammutimme janon oluella ja vaikka olimme päättäneet pysyä erossa pizzoista, söimme pienet pizzapalat. Olimme kulkeneet monta kertaa jo Duomon ohi, mutta nyt menimme sisään. Päivisin sinne oli jonoa, mutta sillä hetkellä ei. Kirkko oli sisältä suuri, mutta tyhjän oloinen. Oli kai sieltäkin viety viereiseen museoon teoksia kuten Duomo-aukiolta. Säältä suojaan oli viety patsaita Firenzen aukioilta ja Piazza della Signoriankin patsaat olivat kopioita aidoista kuten Vecchion oven edustan Daavid.

Piazza della Signorialla oli menossa esitys (video), jossa ritarit soittivat ja heiluttivat Toscanan liljakuvioisia lippuja. Ei ollut vappuhuiskuja sen enempää kuin ilmapallojakaan, mutta huiskutusta kuitenkin.

Bargello on Firenzen vanhin julkinen rakennus ja sen sisällä on Donatellon David ja muita merkkiteoksia. Se oli kiinni. Davidit jäisivät siis lähtöpäivään eli huomiseksi. Onneksi Museo dell'Opera del Duomo oli auki. Siellä oli muualta siirrettyjä alkuperäisiä patsaita. Se on maailman merkittävimpiä kuvanveistomuseoita. Michelangelon Pietà, Donatellon Maria Magdalena olivat vaikuttavimpia. Pitkään oli myös tarkasteltava kastekirkon Lorenzo Ghibertin pronssiovia - Gates of Paradise.

Duomo sisältä	Pronssiset päät Museo dell'Opera del Duomossa, Donatello

Välillä rennosti...	...taide-elämyksiä sulatellen

Sillä aikaa kun olimme museossa oli pieni sade lakannut. Menimme syömään leipiä hotellille ja rentoutumaan. Varasimme netin kautta Pisan ja Genovan hotellit. Saimme neljän tähden hotellit hyviltä paikoilta Pisaan 89 € ja Genovaan 81 €. Huomenna sitten ennen matkaa Davidit.

2.5. Torstai Firenze - Pisa
Lähdimme hotellilta aamupalan jälkeen klo 10. Satoi niin, että oli ostettava sateenvarjo toisellekin meistä. jotta saimme reput pidettyä kuivina. Galleria dell'Accademian edessä oli nyt valtavan pitkä jono. Vastapäisestä kirjakaupasta saisi varattua lipun, mutta myyjä kertoi sen olevan aivan toivotonta, sillä hänelläkin menisi 20 minuuttia puhelimella saada yhteys museoon. Koska meillä ei ollut runsaasti aikaa tuhlattavaksi, päätimme tyytyä Donatellon Davidiin ja siksi suuntasimme Bargelloon. Jonoja ei ollut. Sisääpääsymaksu oli minulle jälleen ilmainen ja Jussilta 6 €. Ei meillä kyllä paljon tuhrautunut rahaa museoihin, vaikka niissä ravattiin päivät pääksytysten. Museossa sai kuvata ja kyllähän me kuvattiinkin. Toisessa kerroksessa oli useita Donatellon patsaita ja tietysti viehättävät Donatellon Davidit - se kesympi ja uskaliaampi versio. Pronssinen David on ensimmäinen omin avuin pystyssä pysyvä pronssipatsas. Siitä se tietysti on kuuluisa, mutta enempi sen homoeroottisesta sävystä. Siellä oli myös Michelangelon puinen krusifiksi. Se on Michelangelon varhaisteos, jonka hän on tehnyt 20-vuotiaana opiskelijana.

Donatellon David, aiempi versio	ja kohua herättänyt myöhempi versio	Michelangelon varhaisteos Crusifix 1495

Kävimme syömässä menun Caffe Duomossa, eikä ollut kallis, vaikka oli ihan turistirysässä. Kympillä sai salaatin, spaghetin ja viinilasillisen. Asemalla olimme klo 13 ja juna lähti 16 minuuttia yli laiturilta A1. 7,80 €:n arvoinen lippu oli voimassa kuukauden, joten mitään ongelmaa ei olisi tullut, vaikka olisimme myöhästyneet. Leimasimme liput asemalaiturilla. Juna oli melkein tyhjä, joten saimme 4 paikan loosin. Jalat vain penkille. Maisemat olivat nyt kauniita vehreine kumpuineen. Perillä olimme klo 14:50, joten matkaan kului puolitoista tuntia, koska juna pysähteli joka asemalla.

Pisan asemalta ostimme valmiiksi Genovan liput. Ne maksoivat 19 € yhdeltä. Nyt matkaa oli poikkeuksellisen paljon asemalta hotellille. Yleensähän olimme varanneet hotellin aseman läheltä. Nyt kuitenkin halusimme Pisan tornin lähelle. Meillä oli 20 minuutin kävely, mutta onneksi reppu ei painanut. Oli kyllä hellettä. Kävelimme jo Firenzessä nähdyn Arno-joen yli. Hotel Duomo löytyi helposti ja siinähän se tornikin kallisteli. Pyysin huoneen torninäkymällä. Saatiin huone neljännestä kerroksesta ja parvekkeelta näkyikin läheinen 100 metrin päässä oleva Pisan kalteva torni ja iso tuomiokirkko. Kylpyhuoneessa oli amme, mikä tuntui mukavalta matkan jälkeen.

Kallellaan Pisassa	Arno-joki halkoo Pisaa

Puhdistautumisoperaation jälkeen lähdimme oitis katsomaan tornia lähemmin. Hissiaulasta näimme, että hotellilla oli terassi. Terassilta oli hyvät näkymät ympäri kaupunkia ja tietysti torniin. Se ei vain siitä suunnasta katsottuna vaikuttanut kovin vinolta, koska kallistuma oli hotellille päin. Duomo-alueella ihmisiä makoili nurmikoilla vähissä vaatteissa. Kuvasimme tornia suunnasta , josta kallistuma oli suurin. Ihmeen kaupalla se todellakin pysyi pystyssä. Tornia oli kuitenkin muutama vuosi sitten oiottu vaijereilla. Sen pitäisi pysyä pystyssä vielä 300 vuotta.

Hotellihuone näköalalla	Hotellin kattoterassilla

Syy, miksi torni on vino, on maaperässä. Luin jostain, että varsinainen ylpeys aikanaan on ollut Duomo, joka silloin oli Italian suurimpia. Haluttiin rakentaa sen yhteyteen torni kuten monissa muissakin kirkoissa. Tornia alettiin rakentaa 1100-luvulla, mutta kun se alkoi puolessa välissä kallistua, rakennusmiehet keräsivät kamppeensa ja lähtivät kotiin. Torni jäi sadaksi vuodeksi häpeäpilkuksi ja pilkan kohteeksi, kunnes tämä rakennusfiasko alkoi herättää mielenkiintoa siinä määrin, että se saatettiin valmiiksi ja nythän se on se nähtävyys Pisassa, eikä kirkko, joka sekin on kieltämättä katsomisen arvoinen. Pisan Duomo on sisältä komeampi kuin Firenzen Duomo. (video)

Jussi vähän tukee	Duomon sisältä	Kastekirkko

Duomo ja torni	Duomon sisältä

Kuljimme alueella. Liput Duomon sisään haimme viereisestä lipputoimistosta. Liput ei tosin maksaneet mitään. Kirkon sisällä mies soitti urkuja, mikä lisäsi kauniin sisustan harrasta tunnelmaa. Katselimme Pisan tornia eri suunnista ja joistakin suunnista se oli uskomattoman kallellaan, vaikka kallistuskulma onkin vain 4 astetta. Se on kuitenkin n. 56 metriä korkea, joten kyllä se huippu oli vaakasuunnassa kaukana juuresta. Laskimme trigonometrian avulla, että peräti 3,9 m. Galileo Galilein sanotaan pudottaneen eripainoisia esineitä tornin huipulta ja todenneen, että kaikki putosivat yhtä nopeasti, joten putouskiihtyvyys ei riipu kappaleen massasta. Näin hän kumosi Aristoteleen väittämän. Saman kokeen olimme tehneet oppilaiden kanssa Raahessa. Olimme pudottaneet eri painoisia punnuksia tornitalon yläterassilta. Koe oli vaikea suorittaa, kun sitä kaltevuutta ei ollut. Alla oli autoja ja alhaalla olevan oppilaankin turvallisuus piti taata. Silti uskon, että kaikille kokeessa mukana olleille asia tuli kerralla selväksi. Galileo oli oikeassa.

Menimme hiljaiselle poikkikadulle syömään. Saimme lihaa hyvin ohuina siivuina. Päällä oli rucolaa ja hyvin ohuita juustosiivuja. Ripaus öljyä kruunasi aterian. Reseptiä voisi kokeilla joskus kotonakin. Pullo toscanalaista viiniä Pitti Sangiovese sopi ateriaan hyvin.

Päätimme tutustua muuhun osaan kaupunkia seuraavana päivänä, sillä junamme lähtisi vasta klo 12:52. Menimme siis hotellille. Monta kertaa kyllä piti vielä kipaista parvekkeelle ihmettelemään tornia. Sitä jatkui minun osalta valitettavasti yölläkin. Hieno näköala, mutta levoton katu. Meteliä kuului pitkin yötä, kun porukat humalapäissään olivat laulutuulella. Muualla meille oli ilmeisesti iän puolesta annettu aina rauhallinen huone, mutta itsehän olin pyytänyt tätä, joten ei auttanut kuin tyytyä osaani.

3.5. Perjanta Pisa - Genova
Aamiainen piristi huonosti nukutun yön jälkeen kummasti. Sää oli aluksi pilvinen, mutta muuttui pian taas aurinkoiseksi ja helteiseksi. Kävelimme pitkin kaupunkia. Mitään erikoista nähtävää ei ollut. Yliopistorakennukset näyttivät hieman rapistuneilta, kaupungin muurissa pesi lintuja. Vein pari postikorttia postiin, jossa virkailija tavan mukaisesti suhtautui minuun välinpitämättömästi. Italiassa virkailijoilla on ihmeen paljon juteltavaa toistensa kanssa. Ostin maapähkinöitä kilon verran. Loppuaika hotellihuoneessa kuorittiin niitä, jotta saatiin ne mahtumaan pienempään tilaan reppuun. Saatiin hyvää matkaevästä pähkinöistä. Shortsit nakkasin roskakoriin. Ne olivat tulleet tiensä päähän. Minulla on tapana ottaa matkalle vanhoja vaatteita, joista pystyy luopumaan matkalla, jos tulee tilanpuutetta.

Hotel Duomossa moderni taidenäyttely	Pisan kadulla minä matkalle pyntättynä - olkalaukut sisäkkäin

Olimme olleet niin huolettomia ajan suhteen, että tuli kiire asemalle. Piti jopa pistää juoksuksi lopussa. Juna oli kuitenkin puoli tuntia myöhässä, joten ei mitään hätää. Junassa oli 6 hengen osastoja. Paikkamme olivat vierekkäin, mutta Jussin paikalla jo torkkui joku nainen. Jussi pääsi kuitenkin istumaan minua vinottain vastapäätä. Matkalla näkyi rantaa, mutta aina kun yritin videoida näkymää, syöksyttiin tunneliin. Niitä oli suurin osa matkaa. Matka ei kestänyt kauan - vain pari tuntia. Olimme perillä Genova Brignolen asemalla klo 15:35.

Koska olimme seuraavana päivänä jatkamassa matkaa Ranskan puolelle Nizzaan, ei lippuja saanut ostetuksi automaatista. Infossa meitä opastettiin niin hyvin, että laittoivat ihan paperille ajat ja asemat ylös. Oli sitten helppo asioida itse lippuluukulla, kun ei enää siinä tarvinnut alkaa neuvotella. Saimme kaksi lippua - toinen Italian rajalle Ventimigliaan hengeltä 19 € ja toisen rajalta Nizzaan 6,40 €. Maksoimme käteisellä siis 50,80 €. En ollut tajunnut pyytää alennusta iän puolesta. Vasta Nizzassa huomasimme, että lippumme olisivat olleet Ranskan puolella aina halvempia yli 60-vuotiaille. Rajalla olisi vaihdettava junaa. Vaihtoon olisi 17 minuuttia aikaa. Juna lähtisi Genovan toiselta rautatieasemalta Genova P.Principeltä klo 12:55.

Liput saatuamme lähdimme etsimään hotelliamme. Se olikin helppo homma, sillä se oli heti asema-aukiolla. Aukio tosin oli suuri. Hotellissamme Golden Tulip Hotel Moderno Verdi huone oli oli siisti, mutta ikkunasta näkyi vain hieman epäsiisti sisätasanne. Pidimme verhot kiinni.

Lähdimme katsomaan kaupunkia, nimenomaan vanhaa kaupunkia ja sen kapeita kujia vanhan sataman läheisyydessä. Kävelimme vanhaa kaupunkia kohti pitkin leveää pääkatua Via XX Settembreä. Kadun lopussa vanha kaupunki alkoi heti PIazza de Ferrarin jälkeen.

Via XX Settembre Genovassa	PIazza de Ferrari Genovassa iltahämärässä

Genovassa kujat olivat jyrkkiä ja todella kapeita. Ne laskeutuivat kohti vanhaa satamaa Porto Antico. Satamarannassa oli upea Pyhän Yrjön palatsi ja sen läheisyydessä hauskan näköinen kirkko Chiesa di San Pietro in Banchi.

Pyhän Yrjön palatsi Genovassa	Chiesa di San Pietro in Banchi Genovassa

Genovan vanha satama Porto Antico	Rantakatu Genovassa

Satamasta suuntasimme kartan avulla kohti Piazza Dantea. Siellä oli vanha rakennus Casa di Colombo, jossa ilmeisesti Kolumbus on syntynyt. Matkalla menimme alueen halki, jossa näytti asuvan vain afrikkalainen muslimiyhteisö.

Kujia Genovan vanhassa kaupungissa	Kolumbuksen talo Genovassa

Alkoi olla jo iltahämärää ja meillä nälkä. Palasimme Piazza Ferrarin kautta Settembre-kadulle. Koska kadulla oli vilinää, menimme rauhalliseen toisessa kerroksessa olevaan kiinalaiseen ravintolaan. Isossa salissa olimme ainoat asiakkaat. Saimme hyvää palvelua, varsinkin kun Jussi osasi tilata kiinalaista olutta Tsing Tao. Tarjoilija ilahtui kovasti ja kun kerroimme olleeemme vuosi sitten Shanghaissa, hän ilostui vielä enmmän, koska oli sieltä kotoisin.

Matkalla hotellille nukkumaan katsoin lämpömittaria. Se näytti vielä 20 astetta.

4.5. Lauantai Genova - Nizza
Hyvin nukutun yön jälkeen menimme suihkuun. Erikoisempaa suihkua en ole eläissäni nähnyt. Suihkukaappi oli niin iso, että kaksikin hyvin mahtuisi. Suihkusuuttimia oli yläsuihkun lisäksi neljä sivuilla eri korkeuksilla. Niiden asentoa saattoi säädellä. Aina oppii uutta.

Meidän oli mentävä metrolla toiselle rautatieasemalle. Sen luulisi olevan simppeliä, mutta ei. Kun menimme Brignole-aseman metroon, emme missään nähneet metrokarttaa. Ylhäällä oli kaksi linjaa, muttei lainkaan tietoa, minne ja milloin niissä joku metro menisi. Kysyttiin laiturilla olijoilta, mutta englannin taito italialaisilla on tosi kehno, jos nyt ei itselläkään täydellinen. Nuori mies sanoi, ettei ainakaan siitä laiturilta lähde metroa Principe-asemalle. Juoksimme siis alakautta toiselle laiturille. Sielläkään ei tiedetty meitä valistaa. Meillä alkoi jo olla kiire. Juoksin uudelleen alakertaan, jossa mies näkyi lasikopissa valvovan liikennettä näyttöruuduilta. Koputin ikkunaan ja kysyin häneltä, mistä meidän metromme lähtisi. Se oli sittenkin se ensimmäinen laituri. Jussi oli kyllä näin ilmansuunnista päätellytkin.

Metro tuli jonkun ajan kuluttua. Kun sitten nousimme Principen metroasemalla kadulle, ei rautatieasemasta näkynyt vilaustakaan. Olisi luullut, että metroasema olisi ollut suoraan samannimisellä rautatieasemalla. Kadulla taas kyseltiin, muttei saatu tolkkua. Viimein kadun toisella puolen huomasimme oven yläpuolella pienen kyltin, jossa luki Treni. Juoksimme sinne. Monien käytävien kautta kuljettuamme saimme vihdoin selville, että junamme lähtee laiturilta 17. Missään ei ollut diginäyttöä vaan oli selattava seinillä olevia paperisia pienellä präntättyjä aikatauluja. Minulle oli tullut kuuma juostessa ja muutenkin olin pukeutunut liian lämpimästi, koska säätiedotus oli luvannut kylmempää. Oli kuitenkin taas helle. Ehdin vielä käydä käytävän nurkassa vaihtamassa toisen puseron piilossa katseilta.

Lähdimme matkaan klo 12:55. Nyt matkalla näkyi upeita maisemia. Junarata meni aivan meren tuntumassa. Loanosta lähtien näkyi hiekkarantoja, kallioita, ihmisiä rannoilla ottamassa aurinkoa. Kun aloin videioida näkymää, niin ennenkuin sain kännykän valmiiksi, olimmekin taas tunnelissa. Vaihto Ventimigliassa klo 15 meni hyvin. Jos emme olisi ehtineet Ranskaan menevään junaan, ei se olisi haitannut, sillä lippu oli kuukauden voimassa. Nyt loosiimme tuli ruotsalainen äiti kahden lapsen ja äitinsä kanssa. Toinen lapsi oli ihan vauva ja ajattelin, että pitihän se arvata, että juuri kaikkein hienoin osa matkasta pitäisi kuunnella lapsen huutoa. Toisin kävi. Lapsi oli todella suloinen eikä itkenyt kertaakaan. Jopa vieressäni istuva tablettia näpräävä nuorukainen näytti sulavan lapsen hymyn edessä. Nyt sainkin jonkun verran videoitua, sillä matkat tunnelien välillä oli pitemmät. Rivieraa oli kilometreittäin ja juna meni aivan rantaa pitkin. (video)

Ohitimme Monacon ja sen aseman Monte Carlo. Se oli tunnelissa, joten itse Monacoa ei nähty, mutta sinne aioimmekin tulla joku päivä. Nizzan asemalla Nice Ville oltiin klo 16:07. Matkaan Genovasta Nizzaan kului siis hieman yli 4 tuntia. Hotellimme Azurea oli asemalta vain 100 metriä. Hotellilla oli paraillaan sähkökatkos. Ei siis alkanut hyvin. Saimme odotella tovin sisäänkirjautumista. Hotelli näytti vaatimattomalta, mutta tiskillä oli kyltti, että hotelli oli buukattu täyteen. Oli hyvä, että olimme varanneet hotellin jo Suomessa. Huoneemme oli mukava viidennessä kerroksessa. Kahdet ovet avutuivat mukavalle parvekkeelle, joten saimme vilvoitella helteeltä ja samalla katsella kauas. Pesin heti pyykkiä ja ripustin parvekkeelle kuivumaan.

Hotel Azurean parvekkeella	Massenan aukiolla (video)

Lähdimme ulos katsastamaan rantabulevardia. Kävelimme pääkatua Avenue Jean -Médeciä pitkin Massenan aukiolle. Se oli tavallaan kävelykatu, sillä vain raitsikoita ajoi sitä pitkin. Pysähdyimme kuvaamaan. Place Masséna on Nizzan pääaukio ja keskuspaikka. Pylväiden päässä oli kummallisen näköisiä patsaita esittäen alastomana istuvia miehiä. Talot aukion ympärillä olivat kauniin punamullan värisiä. Geometrinen katukiveys aiheutti näköharhan, että se oli 3-ulotteinen. Aukiolta alkaa vanha kaupunki. Saavuimme rantaan Promenade des Anglaisille. Tämä enkelien katu oli vilkas. Sen sijaan ranta ei ollutkaan hiekkaranta vaan pikkukivinen. Ihmisiä loikoi rannalla. Paremmat rannat on meillä Oulussa.

Massenan aukiolla	Nizzan rantabulevardilla (video)

Nizzan rantaa	Cafe Atmospheressä

Kävimme syömässä Cafe Atmospheressä Rue Saint-Francois-de-Paulen päässä olevalla aukiolla. Se on vanhassa kaupungissa. Säälin autoilijoita, jotka joutuivat taiteilemaan kapeikoissa ihmisiä väistellen. Söimme 22 € maksavan menun. Viereisestä pöydästä kuulimme puhuttavan suomea. Kolme naista olivat käymässä Nizzassa Monacosta. Saimme tietää, että he osallistuivat johonkin konferenssiin siellä. Vaihdoimme kuulumisia ja yksi heistä tarjoutui ottamaan Jussista ja minusta yhteiskuvan. Olimme kiitollisia, sillä harvoimpa olemme samassa kuvassa ja yleensä kuvissa esiinnyin vain minä. Minun ottamissa kuvissa on tietysti Jussi, mutta kuvien taso on heikompi iPhonella otettuna.

Vanhan kaupungin näkymää	La basilique Notre-Dame à Nice

Vanhan kaupungin kujat eivät tehneet meihin enää vaikutusta. Olimmehan nähneet tällä matkalla paljon viehättävämpiä kujia. Meillä oli suunnitelma lähteä maanantaina Monacoon bussilla. Lähdimme etsimään bussipysäkkiä. Tietomme mukaan sen piti olla Gare Routierella. Kiertelimme ja kaartelimme olettamallamme paikalla, mutta alueella oli rakennustyöt emmekä löytäneet bussiasemaa. Myöhemmin saimme kuulla, että se oli vasta rakenteilla. Kävellessämme hotellille kuulimme paloautojen äänen. Saimmekin sitten seurata parvekkeelta tulipaloa, joka näytti olevan vanhassa kaupungissa. Huoleni loppui, kun savu ja lieskat viimein hiipuivat.

5.5. Sunnuntai Nizza
Hotellin aaminainen oli yllättävän hyvä - viimeisenä aamuna olimme täysin eri mieltä. Minua kiinnostaa aina erikoiset vempaimet kuten Genovan suihku ja nyt munakeitin. Saatoin itse upottaa munan laitteeseen, jossa vesi kiehui. Astian reunoilla oli verkkokehikot, joihin munat laitettiin. Sain kerrankin munan sopivan löysänä. Tätä iloa ei muina aamuina ollutkaan. Munat varmaan loppuivat tai sitten laiskat tarjoilijat eivät viitsineet laitetta tuoda enää esille. Aamiaisella näytti olevan venäläisiä turisteja.

Sääennuste oli luvannut sateita ja sen mukaan varustauduttiin. Oli kuitenkin aurinkoista ja koko päivänä taisi vain muutama pisara ripsiä. Menimme aluksi rautatieasemalle, sillä siellä täytyi olla info-piste kuten olikin. Saimme kuulla, että bussiasemaa ei todellakaan Nizzassa ole, mutta useimmat bussit kulkevat rautatieaseman ohi. Monacon bussiin olisi noustava kauempana Garibaldi-aukiolla. Matka kestäisi melko kauan, eikä istumapaikka ollut taattu. Sovimme, että menemme junalla. Lentokenttäbussi 99 menisi kyllä rautatieaseman pysäkiltä. Toimistossa oli esite siitä turistijunasta, joka kuljetti turisteja linnakukkulalle. Se lähtisi rannasta Albertin puistosta. Kiiruhdimme sinne.

Vaunuissa oli kuulokkeet, joista sai selosteet eri kielillä. Otin tietysti englannin, mutta Jussi valitsi ranskan, jotta sai treenata kieltä. Turistijuna puikkelehti vanhan kaupungin kujia ja nousi sitten Château-kukkulalle. Huomasimme, että kukkulalle pääsi myös portaita pitkin. Säästimme hieman jalkoja 8 € maksulla 30 minuutin matkasta, mikä oli järkevää. Hissilläkin olisi päässyt, mutta olisi pitänyt jonottaa. Kukkulan päällä oli 10 minuutin paussi. Kukkulalta oli komeat näkymät alas kaupunkiin. Kukkulalla oli ollut linna, jonka Ludvig XIV oli käskenyt tuhota. Nyt näkyi vain joitain rauniokiviviä. Vesi virtasi putouksena pitkin kallion seinämää.

Nizza Château-kukkulalta kuvattuna	Taukopaikka Château-kukkulalla

Menimme ostoskatu Avenue Jean -Médecillä musiikkitalon kahvilaan Virgin Cafe sisälle, sillä nyt ne sääennusteen lupaamat sadepisarat tippuivat taivaalta. Söimme kahvin kera ihanat täytetyt leivät ja salaatin. Kävimme samassa paikassa myös lähtöpäivänä. Kahvilassa oli nopea nettiyhteys - se oli yksi syy hyvän ja edullisen (11,50 € yht.) tarjoilun lisäksi. Luimme, että Italiassa oli ollut jättitrombi. Ilmeisesti ei kuitenkaan iso jätti, koska uutinen oli pieni.

Marc Chagall-museo ja Matisse -museo olivat seuraavat tutustumiskohteemme. Menimme rautatien ali ja kohta olikin pikkuportaita, jotka johtivat kauniille puutarhan ympäröimälle Musée National Marc Chagall.

Portaita pitkin Chagall-museota kohti	Chagall-museo

Koska oli kuukauden 1. sunnuntai, oli taidemuseoon ilmainen pääsy. Museossa sai myös kuvata vapaasti. Taisimme ihastuksissamme kuvata lähes kaikki taulut (video). Ne oli asetettu teeman mukaisesti - iso huone raamattullisia, pienempi punaisia tauluja rakkauden aiheen mukaisesti. Lisäksi oli iso auditorio, jossa Chagallin oli lasimaalauksia. Isolla kankaalla pyöri Chagallista kertova elokuva.

Lain taulut, Chagall	Jaakobin tikapuut, Chagall

Ei varmaan tarvitse selityksiä, Chagall	Museokahvila puutarhassa

Nousimme Boulevard de Chimeziä Chimezin kukkulalle ja Matisse-museolle. Kadun varrella oli isoja toinen toistaan upeampia rikkaiden huviloita. Vaatetus alkoi tuntua kuumalta. Olimme matkalla aina ylipukeutuneita. Se johtui liivistä, jonka taskussa oli säilytettävä omaisuutta. Mukana oli oltava passi, kännykkä, rahat yms. Jokaisella tavaralla oli oma vetoketjullinen taskunsa. Matkoilla on suojauduttava varkailta, vaikka kuinka turvalliselta vaikuttaisi. Vain Pietarissa aikoinaan olimme tulleet ryöstetyiksi.

Boulevard de Chimezin palatsi	Palatsit metalliporttien suojassa

Kukkulalla oli roomalaisia raunioita kuten amfiteatteri. Matisse-museorakennus oli kaunis punatiilinen genovalaistyylinen rakennus. Sen ympäristössä oli puisto ja arkeologisia kaivauslaueita. Museoon on vapaa pääsy, mutta pettymykseksi museossa ei saanut kuvata. Matisse vietti Nizzassa 37 vuotta kuolemaansa saakka. Ilmeisesti Matissen teoksia on niin paljon muualla maailman taidemuseoissa, että esillä olevat teokset olivat minulle hienoinen pettymys. Olihan niitä kyllä runsaasti.

Roomalaisia raunioita Matisse-museo

Oli näköjään festivaalipäivä, sillä viereisessä puistossa oli kaikenlaista ohjelmaa kuten tanssia.

Festivaali-iloa	Festivaalin viettoa Nizzassa

Alkoi taas ripotella vettä. Laskeuduimme hotellimme lähelle ja siellä söimme etnisessä katuravintolassa minä lihapullia ja Jussi kebabia. Maksoi yhteensä oluen kanssa 21,50 €. Sade oli lakannut. Menimme hotellille lepäämään ja sulattelemaan sekä ruokaa että taide-elämyksiä. Emme enää jaksaneet lähteä kaupungille ja tulihan jo iltakin. Pakkasimme reppuun huomisen tavarat unohtamatta uimapukuja ja pyyhkeitä.

6.5. Maanantai Nizza - Monaco - Villefranche-sur-Mer - Nizza
Ostimme liput asemalta. Yli 60-vuotiaille edestakainen lippu Monacoon maksoi vain 5.60 € (normaali 7,40 €). Kotona Oulussa sillä hinnalla en pääse käymään edes 3 kilometrin pääsä kaupungilla. Sää oli aurinkoinen. Varjossa 22 astetta jo aamulla. Monte Carlon asemalta lähdimme etsimään Monte Carlo Casinoa. Asemalta laskeuduimme näköalatasanteita pitkin.

Ensinäkymä Monacoon	Monacon rinteitä

Hotel Hermitage, belle époque-tyyliä	Vaatimattomampi kasino

Saavuimme Café de Paris-aukiolle, jossa piipahdimme pelaamaan pienemmässä kasinossa. Hävisin 1,40 €. Se suurempi Monte Carlo Casino oli vieressä, mutta sinne pääsi vasta klo 14, joten lähdimme katselemaan muuta osaa kaupungista. Ihailimme aukiota ja kasinoa eri puolilta, sen edustalla olevia luxus-autoja ja kaunista viiden tähden hotellia Hotel de Paris. (video)

Monte Carlo Casino vasemmalla ja Hotel de Paris oikealla	Café de Paris-aukio

Sopisi minulle kuin nakutettu - punainen ja sähäkkä	Café de Paris-aukiolla jo formuloiden katsomoita

Pitkin kaupunkia oli jo rakennettu kuun lopulla alkavien formulakisojen katsomoita ja teiden mutkia oli pengerretty autonrenkain. Katsomopaikat on varattava jopa vuosia etukäteen.

Kasino takaapäin	Kasinon edustalla suuri puistoalue

Paistattelimme päivää kasinon takana olevassa puistossa. Laskeuiduimme hissillä satamaan. Suuria huviveneitä oli vieri vieressä. Mietin, miltä tuntusi omistaa sellainen jahti ja osasivatko veneissä oleilevat ihmiset tajuta, miten etuoikeutettua väkeä he olivat.

Sataman loistoveneitä	Satamassa aterioitiin, ruhtinaan palatsi taustalla kukkulan laella

Satamassa oli viehättävä ravintola Pattaya. Tilasimme minä Nizzan salaatin ja Jussi omeletin. Oluen kanssa maksoivat yhteensä 30,70 €.

Kisoista tuttu tunnelinäkymä	Jussille sopiva kulkupeli - ajokorttia vain vailla

Olimme päättäneet uida Monacossa ja siksi lähdimme laskeutumaan taas rantaan, nyt Larvotto Beachille. Matkalla näimme tiekurveja, jotka oli renkailla pengerrettyjä. Ehkäpä tapojeni vastaisesti voisin seurata TV:stä tulevia Grand Prix formula-ajoja nähdäkseni autojen kurvailevan kuvaamissamme paikoissa. Jalkapallo on tullut tutummaksi seurata ja tunnistin Diego Maradonan nimen rantakadun kiveyksessä. Hollywoodin tyyliin tunnettujen urheilijoiden jalanjälkiä oli ikuistettu katukiveyksen laattoihin.

Tiukka kurvi	Diego Maradonan jalanjälki - ei mikään lattajalka

Nytkään ranta ei ollut hiekkaranta. Oli hyvin pieniä kivenmurikoita, jotka oli tuotu rantaan. Eipähän sotkeutuneet vaatteet. Oli ihanaa uida Välimeressä. Jussikin ui ja miksei olisi uinut. Olemmehan molemmat talviuimareita ja nyt vesi oli kesäisen lämmintä. Sitä se ei ollut muiden rannalla loikojien mielestä, sillä vain harva uskaltautui veteen.

Larvotto Beachille - taustalla Jimmy's	Todistettavasti uitu Rivieralla

Rannalla ei ollut pukukoppeja, joten uimapuvun vaihto oli hieman ongelmallista varsinkin kun ei ollut minkäänlaista suojaa. Taitavasti saimme pyyheliinan suojassa pujottauduksi märästä uima-asusta. Lepäilimme rannalla. Tutkailimme ympäristön rakennuksia ja äkkäsimme niemen kärjessä kuuluisan jet setin yökerhorakennuksen Jimmy's.

Lähdimme vielä Place du Casinolle. Kävelimme nyt puiston reunaa, jossa oli Monacon edesmenneen prinsessa Grace Kellyn patsas ja siitä japanilaisen puutarhan Jardins Japonais läpi Cafe de Parisin terassille. Puutarhassa oli istahdettava teippaamaan jalkapohjia, mutta muuten jaksettiin hyvin, vaikka Monacossa kävely vaatikin kiipeilykuntoa. Palkitsin itseäni upealla jäätelöannoksella. Jussille riitti punaviinilasillinen.

Grace Kellyn patsas	Japanilainen puutarha Monacossa

Lähdimme nyt sitten tutustumaan kasinoon. Sinne oli vapaa pääsy, mutta oli näytettävä passi. Meidän tietomme luultavasti tarkistettiin tietokoneella, ennenkuin pääsimme sisään. Saattoi kyllä johtua siitäkin, että tietokone tulosti lippuumme meidän nimet. Rekisteriin varmaan jäimme. Sisällä ei saanut kuvata. Jos olisimme halunneet käydä yksityishuoneissa, olisi siitä joutunut maksamaan. Todella rikkaat pelaavat omissa eri huoneissa.

Cafe de Parisin terassilla	Monte Carlon rautatieasema tunnelissa

Junia Nizzaan meni puolen tunnin välein pääteasemana Cannes. Hinta oli riippuvainen kelloajasta. Koska meillä oli jo liput valmiina, se oli meille ihan sama, mutta klo 16:16 junaan liput olivat halvimpia, joten eiköhän lippumme kelpaisi, vaikka eihän lippuja koko kahden viikon aikana kertaakaan edes tarkastettu. Lähdimme siksikin niin aikaisin, sillä meillä oli aikomus poiketa matkalla pienessä linnoituskaupungissa Villefranche-sur-Mer. Olimme junasta nähneet, että siellä oli hieno uimaranta heti aseman kohdalla. (video)

Nousimme junasta ja kävelimme portaat alas rantaan. Oli ihan pakko päästä uimaan. Vesi oli houkutteleva, vaikka vedessä kellui jonkun verran ruohoja. Käveltiin rantakatua, mutta emme menneet kauas. Kaupunki olisi ollut varmasti mielenkiintoinen katsella enempikin, mutta ilta alkoi tulla joten nousimme junaan, joka pysähtyi klo 17:28 asemalla. Matka Nizzaan ei ollut pitkä. Nizzan asemalla tutkimme Cannesiin menevien junien aikatauluja. Ajattelimme, että ehtisimme huomenna ennen lentoa käväistä siellä. Aikatauluun oli kuitenkin merkitty, että radalle oli pudonnut vuoren rinteeltä kiviä, joten ratatöiden vuoksi viivästyksiä matkaan voisi tulla. Päätimme, ettemme ota riskiä myöhästyä lennolta. Hieman harmitti, että Cannes jäi näkemättä. Kohta siellä alkaisi filmifestivaalit, joten ehkä olisimme bonganneet jo jonkun filmitähden.

Villefranche-sur-Mer	Ja taas uimaan

Villefranche-sur-Merin rantakatua	Villefranche-sur-Merin pitkä uimaranta

7.5. Tiistai Nizza - Helsinki - 8.5. Keskiviikko Oulu
Oli lähtöpäivä. Hotellissa oli heti aamusta sähkökatkos kuten tulopäivänäkin. Mietimme, saammekohan lainkaan aamukahvia. Hissikään ei toiminut ja olimme viidennessä kerroksessa. Alas tietysti oli helppo mennä. Aamiashuoneessa oli vain muutama ihminen meidän lisäksi. Lähes kaikki oli lopussa. Tarjoilijat istuivat toisessa huoneessa kahvilla eivätkä tehneet elettäkään meidän hyväksemme. Kävin sanomassa, että tuoremehu on loppunut. Nainen vain tylysti viittasi vesikannuun. Kahviautomaatti sentään toimi. Ja toihan se nainen sitä mehuakin viimein. Sain viimeisen leipäpalan korista. Jäi mietityttämään, että oliko heillä joku työnseisaus vai johtuiko kaikki sähkökatkoksesta. Toisaalta eihän kylmä tavara vaatinut sähköä.

Puutteellisen aamuaterian jälkeen sähkötkin taas toimivat ja pääsimme hissillä huoneeseemme. Lepäilimme ja otimme parvekkeella aurinkoa kahteentoista, jolloin huone oli luovutettava. Tavarat oli jo illalla pakattu reppuun. Sää oli jälleen hieno, mutta ei niin helteinen kuin edelliset päivät. Hyvä juttu, kun meillä olisi matkavarustus päällämme koko iltapäivän. Mietimme, että kahden viikon matkalla oli kaikkina päivinä paistanut aurinko - enimmäkseen koko päivän. Sadetta oli ollut nimeksi, ei mitään kunnon sadetta. Laitoimme aurinkovoidetta huolellisesti. Monacossa meillä ei ollut voidetta ja olimme nyt hieman palaneen näköisiä. Lentomme lähtisi klo 20:10 terminaalista T1. Meillä olisi siis Nizzassa aikaa tallustella ainakin klo 17 asti.

Menimme nyt kehutulle kukkatorille Cour Saleyalle vanhaan kaupunkiin. Paitsi kukkia siellä myytiin kaikenlaista muutakin toritavaraa. Hinnat olivat minusta suurempia kuin Suomessa, mutta tori olikin varmaan turisteille tai sitten ei, sillä kukapa turisti kukkia ostaisi.Minulle ei tullut mieleenkään ostaa mitään, sillä reppu oli jo täynnä. Kiva siellä oli kuitenkin katsella. Torin päässä oli mukavan näköinen katukahvila Les Ponchettes. Tilasin amerikkalaisen kahvin ja krepin. Jussi tyytyi olutlasiin. Kahvi oli parasta mitä sain koko matkan aikana.

Les Ponchettesin terassi	Modernin taiteen museon Mamac sisäänkäynti Nizzassa

Vielä ehdimme yhden museon kiertää. Modernin taiteen museo Mamac olikin näkemisen arvoinen sekä sisältä että ulkoa. Sen katon torneista oli upeat näkymät kaupunkiin. Museoon ei ollut maksua. Useassa kerroksessa oli hyvinkin modernia taidetta - mitä mielikuvituksellisimpia teoksia (video). Kolme sinistä miesshahmoa toi mieleen Berliinissä nähdyn Blue Man Groupin esityksen.

Mamacin sisäpiha (video)	Yves Klein: Portrait relief de Claude Pascal, Arman et Martial Raysse 1962

Mamacin katolla (video)	Mamacin katolta hyvät näkymät

Museossa meni paljon aikaa ja vielä oli käytävä syömässä ennen lentokentälle lähtöä. Kävimme tutussa ja turvallisessa Virgin barissa. Menuta ei siihen aikaan voinut vielä tilata, mutta meille sopi mainiosti kerrossämpylät. Kahvilassa sanoimme hyvästit Venetsian roskiksesta mukaan tarttuneelle sateenvarjolle. Tarjoilijan ilahtuneesta ilmeestä päättelin, että varjolla oli vielä pitkä elämä edessäpäin.

Menimme rautatieaseman bussipysäkille. Meidän piti päästä terminaaliin T1. Bussi 99 veisi T2:een, mutta terminaalien välillä on sukkulakuljetus. Bussi kulkisi kaksi kertaa tunnissa ja maksaisi 4 €. Paikallisbussi 23 menisi T1:een, mutta se veisi enemmän aikaa. Koska se tuli juuri kun pääsimme pysäkille, nousimme siihen. Se maksoi vain 1,50 €. Meillä ei mitään varsinaista kiirettä ollut, joten oli ihan mukava körötellä paikallisbussissa eikä matka kestänyt kuin 32 minuuttia.

Lentokentällä luin Paul Austerin "Sunset Parkia". Lentokoneessa sain sen loppuun juuri sopivasti. Lento lähti ajallaan klo 20:10 ja oli Helsingissä 0:15. Juna lähtisi Tikkurilan asemalta 5:40, joten jotenkin piti aika tappaa kentällä. Baarit olivat kiinni, mutta jäimme baarin nahkapenkille surffailemaan. Aikomuksena oli myös ottaa torkut penkillä. Emme olleet huomanneet varata kolikoita ja automaattiin ei mennyt seteleitä. Saimme baaria putsailevalta tarjoilijalta vaihdetuksi kympin euroiksi. Menin ostamaan niillä kokista. Vain yhdet pullot olivat ruskeita ja otin niitä. Kun aloimme juoda, huomattiin että olinkin ostanut energiajuomaa, joten mehän olimme sitten pirteitä kuin peipposet eikä torkkumisesta tullut mitään. Hyvin meni aika netissä. Jatkoimme junassa samaan tyyliin. Monta matkan aikana tullutta TV-ohjelmaa ehdittiin katsoa kännykällä. Pendoliino ei kulkenut yhtä varmasti ja nopeasti kuin Italiassa - Pohjanmaalla huristeltiin viittäkymppiä ja Oulussa oltiin yli puoli tuntia myöhässä, mutta perille kuitenkin saavuttiin.

Tähän matkakirjaan olen pikkutarkasti kirjannut reittejä, hintoja ja muuta sellaista ajatuksella, että jos joku tänne sivulle löytää ja on ehkä matkustamassa samoille paikoille, voisi hän saada hyödyllistä tietoa. Itsekin kävin ennen matkaa lukemassa muiden matkapäiväkirjoja. Tätä kirjoitettaessa (vk 21) Pohjois-Suomessa on ollut helteisintä koko Euroopassa jo pari viikkoa ja lisää on tulossa. Sen sijaan Pohjois-Italiassa on satanut lunta. Hyvin ajoittuivat säät :-)

Teksti: Kaarina Kaukoranta

Kuvat ja videot: Juhani Kaukoranta ja Kaarina Kaukoranta

Matkapäiväkirjat