Matkapäiväkirjat

Istanbul 23.-28.10.2012

Olimme varanneet matkan jo toukokuussa CityDealista kuten Berliinin matkammekin. Istanbuliin matka alkoi tiistaina, mutta olimme tulleet Norwegianilla jo maanantaina Helsinkiin, koska kento Istanbuliin Riikan kautta lähti aikaisin klo 8:25. Yövyimme hotelli Pilotissa, jonne olimme tulleet jo aamupäivällä. Näin ehdimme kiertää aurinkoisessa Helsingissä monta tuntia ja nähdä illalla Kansallisteatterissa Smedsin ohjaaman mainion Mr.Vertigon.

Käytimme halpalentoyhtiöitä ja niin vastakin. Ne ovat tehokkaita ja pysyvät aikataulussa toisin kuin Finnair. Luimme lehdestä, että samoihin aikoihin Finnairin lennot olivat 4 tuntia myöhässä. Oulun kentällä oli ensimmäistä kertaa käytössä lentokoneeseen pääsy sekä etu- että takakautta. Kun vielä moneen kertaan kuulutettiin, että pitäisi pyrkiä istumaan paikalle mahdollisimman nopeasti, ettei tukittaisi käytäviä, niin kaikki meni jouheasti.

Olimme matkustamassa itse asiassa Konstantinopoliin - Mika Waltarin Johannes Angeloksen innoittamina. Vuonna 1453 osmannit valtasivat tämän kristinuskon ja Rooman valtakunnan viimeisen linnakkeen idässä. Kaupunki tunnettiin vuosina 667 eKr - 330 jKr nimellä Byzantion, vuosina 330 - 1453 Konstantinopolina ja sen jälkeen Istanbulina. Kaupungin sijainti ainoana kaupunkina maailmassa on Euroopan ja Aasian välissä siten, että on osittain molemmissa. Historiallinen vanha kaupunginosa Stambul sijaitsee Euroopan puolella. Kaupunkia on aluksi hieman hankala hahmottaa, kun on Mustaanmereen johtava Bosporin salmi, Marmarameri ja Kultainen Sarvi.

23.10. tiistai

Lento Vantaalta lähti klo 8:25 ja noin tunnin päästä olimmekin Riikassa. Näkyi satelevan kuten Helsingissäkin lähtiessä. Riikasta lähti Airbaltic Istanbuliin klo 11:20. Lento kesti noin 3 tuntia ja saapui perille jopa etuajassa jo klo 14:09. Istanbulissa oli puolipilvistä.

Lentokentältä oli matkaa hotelliimme yli 20 km. Harkitsimme eri vaihtoehtoja päästä sinne. Shuttle-taksi maksoi meiltä 50 € eli aika paljon. Virkailija kuitenkin kertoi tavallisen taksin maksavan 60 € ja metro tai bussi taas veisi paljon aikaa pysähtyen usein. Maksoimme shuttle-taksin, mutta onneksi emme ottaneet paluumatkaa samalla kertaa, vaikka se olisi tiennyt meille alennusta 10 €/matka. Paikan päällä totesimme, että välimatkan voisi aivan hyvin matkustaa pienellä kävelyllä, metrolla ja raitsikalla vaihtamalla kerran. Niihin lippu oli vain 3 tl eli vajaa puolitoista euroa. Harmi, ettemme olleet jo kotona katsastaneet metrolinjoja valmiiksi. Shuttle-taksi lupasi viedä meidät 30 minuutissa ja melko hyvin se pitikin paikkansa, vaikka pientä ruuhkaakin oli välillä. Muita matkustajia ei ollut.

Hotellimme Abella oli pieni ja vaatimaton, mutta sen sijainti Sultanahmetissa aivan loistava. Muutaman sadan metrin päässä olivat kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Viiden yön hinta oli vain 260 € ja se sisälsi aamiaisen kattoterassilla, josta avautuivat upeat maisemat Marmaranmerelle. Sininen moskeija näkyi aivan vieressä. Itse huoneesta oli myös näköala merelle, vaikkakin paloportaat peittivät osan näkymää. Leveä sänky oli hyvä nukkua, suihkukopissa oli erittäin hyvällä paineella toimiva käsisuihku, kaikkialla hotellilla oli langaton nettiyhteys.

Huonettamme ei siivottu koko sen viiden päivän aikana, jonka siellä olimme, mutta eipä siinä paljon siivoamista olisi ollutkaan. Pyyhkeet vaihdettiin ja roskakori tyhjennettiin kerran. Järjestely sopi meille oikein hyvin. Eipä tuota tule kotonakaan sen kummemmin puunattua.

Aamiaspöydässä saimme ihailla Sinistä moskeijaa.	Marmaranmeri toisella puolen. Useimmissa pikkkuhotelleissa kattoterassit.

Hotellin katollekin pääsi (video).	Laivoja Marmaramerellä.

Lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Heti kohta olimme Arasta nimisellä basaarilla. Onneksi kauppiaat eivät olleet tyrkyttäjiä. Joku pyysi meitä sisälle katsomaan, mutta kohteliaasti kieltäydyimme. Ruokapaikan etsimisestä ei ongelmaa kehkeytynyt, vaikka ihan moskeijan vieressä ei ravintoloita olekaan. Muuten kaupunginosamme on täynnään pieniä ravintololoita. Minä tilasin sulttaanin lihapullia ja Jussi Adana kebabin.

Vaikka lämpömittari näytti tullessamme 21 astetta, alkoi sää viiletä iltaa kohti. Tuuleskelikin ja kaiholla ajattelin kaikkia niitä pitkähihaisia puseroita, jotka jätin kotiin, kun pakkasin t-paitoja mukaan. Ei siitä kuitenkaan isoa ongelmaa syntynyt. Ostin viikolla basaarilta villapuseron alle 5 eurolla. Kiertelimme lähistöllä. Ihmettelin sitä, että monet talot olivat puisia.

24.10. keskiviikko

Olin nukkunut todella hyvin, mutta joskus kuuden jälkeen heräsin kovaääniseen huutoon. Imaami siellä vain vaikeroi tai varmaankin rukoili. Vaikutti, että hänellä oli kilpahuutaja jostain toisesta tornista. Tämä nauhoitettu ääni toistui monta kertaa päivässä. Vaikka se kuului tosi kovaa, totuin siihen niin, etten enää herännyt siihen aamuisin. Nukuin aina kuin tukki, mutta yhtenä yönä valvoin muutaman tovin, kun seinän takaa kuului mahtava tasainen kehräävä kuorsaus. Seinät olivat tosi ohuet. Siihenkin totuin, eikä mikään enää haitannut yöuniani. Olimmehan kaiket päivät ulkona meri-ilmassa.

Jussin mielestä herkullisen - minusta vähemmän - aamiaisen jälkeen suuntasimme historiallisiin kohteisiin. Ensimmäisenä sarjassa oli Hippodromi, suuri 480 m pitkä aukio, jossa on kolme pylvästä. Aukiolla on juhlittu, pidetty hevoskilpailuja ... ja teurastettu 30000 ihmistä v. 532. Monin tavoin merkittävä aukio siis. Konstantinopolin tuhon v. 1453 jälkeen ottomaanien sulttaanit pitivät sitä valtiollisten seremonioiden pääpaikkana. Nykyisin aukion nimi on Sultan Ahmet Square.

Pylväitä aukiolla on kolme.
1 )Aikoinaan pronssilla päällystetty, nyt ristiretkeläisten ryöstämänä Konstantinuksen (Konstantinos VII) pylväs, jonka ikää ei tiedetä.
2) Käärmepylväs, joka on peräisin Apollon temppelistä Delfoista. Se on vuodelta 479 eKr. Tämä pylväs on Hippodromin keskellä.
3) Egyptiläinen obeliski vuodelta 1500 eKr. Se on tuotu Konstantinuksen käskystä Luxorista Karnakin temppelistä. Sitä ei saatu kuljetettua kokonaan. Se oli katkottu kolmeen osaan, joista vain ylin osa saatiin perille.

Hippodromi.	Egyptiläisen obeliskin reliefin äärellä.

Konstantinuksen pylväs ja sen nimikilpi.

Egyptiläinen obeliski ja sen nimikilpi.

Käärmepylväs Persiansodan voiton merkkinä kreikkalaisille viidenneltä vuosisadalta eKr.	Pieniä katuravintoloita tuli vastaan tuon tuostakin.

Siniseen moskeijaan (Sultan Ahmet Camii) ei ollut sisäänpääsymaksua, mutta kengät oli riisuttava ja laitettava muovipussiin. Naisten piti laittaa huivi päähän. Olin varautunut tilanteeseen. Sultan oli vasta 19-vuotias, kun hän rakennutti tämän moskeijan, jonka tuli jättää varjoon Hagia Sofia ja Solimanin moskeija. Sininen nimitys tulee sen sinisestä keramiikasta. (video) (video)

Sinisen moskeijan rukousosasto.	Kupolit ja keramiikka ihastuttivat.

Huivi päässä ja kengät kainalossa.	Huivipakkoa ei noudatettu tiukasti.

Ihan lähellä piti olla Basiliuksen vesisäiliö (Yerebatan Saray). Paikalla näytti meistä olevankin yleinen WC, johon oli pitkä jono ja aloimme etsiä vesisäiliötä sen läheltä. Istahdin ja annoin Jussin etsiä. Näin hänen kuvaavan jotain pylvästä ja ajattelin, etteipä ole kummonen. Rauniona koko paikka. Jussi oli kuitenkin löytänyt keskuspylvään (milion) (video), josta aikoinaan oli mitattu etäisyydet Bysantin eri kohteisiin. Pylväs on neljänneltä vuosisadalta. Olimme poistumassa paikalta, kun vastaan tuleva mies osoitti taaksemme ja sanoi siellä olevan "sistersin". Ihmettelin, miten siskot nyt siellä ja oliko tämä joku myyntitemppu johonkin butiikkiin, kunnes hoksasimme, että hän tarkoitti cistern eli siis Basilica Cistern. Se vessajonoksi luulevamme jono olikin juuri vesisäiliöön. Koska asuimme niin lähellä, niin jätimme siihen tutustumisen hetkeen, jolloin jono olisi lyhyempi.

Milion (engl. Million) ja sen nimikilpi.

Kävelimme Hagia Sofian ohi Topkapi-palatsialueen portille, josta oli ilmainen sisäänpääsy puistikkoon. Itse Topkapiin oli valtava jono, joten tämänkin kohteen jätimme myöhempään tarkasteluun. Sen sijaan puistikosta pääsi arkeologiseen museoon, jonne menimme. Sisäänpääsy oli 10 tl/hlö. Museo osoittautuikin mielenkiintoiseksi. Siellä sai myös kuvata.

Portti Topkapin puistoon, jonne pääsy oli ilmainen.	Topkapin puistoalueen ikivanhat plataanit. Mika Waltarin mukaan elittisotilaiden janitsaarien keittopadat oli aikoinaan ripustettu plataanipuiden oksiin.

Arkeologisessa museossa on kolme osaa: päämuseo, laatoitettu paviljonki ja muinaisitämainen museo.	Nebukadnessarin v. 575 eKr rakennuttaman Ištarin portin leijonat. Portin reliefit on tuotu Babyloniasta, jossa oli Baabelin torni.

Ihmeellistä oli nähdä Kaksoisvirtain maan (Mesopotamia) nuolenpääkirjoituksia savitauluissa 4000 vuoden takaa.

Maailman vanhimmat lait: Hammurabin (1790 eKr) ja Ur-Nammun (2112 eKr) laintaulut.	Sumerien kertolaskutaulu.	Sumerien koulutaulu.

Aleksanterin sarkofagi arkeologisessa museossa. Reliefifriisissä kuvataan Aleksanterin valloituksia. Itse Aleksanrteri ei kuitenkaan makaa sisällä vaan Sidonin kuningas Abdalonymos.	Ištarin portin yksi eläinhahmo.

Kävimme vielä Hagia Sofian vieressä Han nimisessä ravintolassa kahvilla, jonka nautimme makeiden Baklava-leivosten kera. Oli hyvin aurinkoista. Koska jono Hagia Sofian edessä oli lyhentynyt, menimme sinne.

Hagia Sofia on nykyään museona, mutta alkujaan se oli kristillinen kirkko, kunnes muutettiin moskeijaksi 1400-luvulla.	Minbar eli koroke, josta imaami on saarnannut.

Hagia Sofia oli kauniimpi kuin Sininen moskeija, koska sen kupoleja kannattivat ontoista tiilistä rakennetut 40 kaarta eivätkä tilaa rumentavat jyhkeät pylväät kuten Sinisessä moskeijassa. Vuonna 537 jaa rakennettua luomusta pidetään vieläkin rakennusteknisenä ihmeenä, mutta arkkitehteina ovatkin olleet kreikkalaiset tiedemiehet, Platonin akatemian viimeinen johtaja, fyysikko Isidorus Miletoslainen ja matemaatikko Anthemius Tralleslainen. Tottakai Hagia Sofiassakin oli joitain pylväitä. Ne oli aikoinaan varastettu "pakanallisista" temppeleistä. (video) (video)

Hagia Sofian pääkupoli.	Hagia Sofian Itkevä pylväs. Keisari Justinianuksen päänsärky katosi, kun hän nojasi päätään tähän kosteaan muuriin. Koskettelijoita oli nyt niin paljon jonossa, että jätin väliin ja toisekseen päätäni ei särkenyt.

Islamilaisia pyöreitä tekstilaattoja seinillä.	Enkelikuviot reunustavat kupoleja.

Toisen kerroksen freskonäyttely.	Alakerran aito mosaikkifresko 500-luvulta uloskäynnillä. Siinä Konstantinus I ja Justinianus I luovuttavat kaupunkia ja kirkkoa Kristus-lapselle.

Minbarin lähettyvillä on marmorikuvio, jossa keisarin valtaistuin oli. Se oli maailman napa (omfalos) bysantin aikana. En ole varma, mikä se kuvaamistamme paikoista oli.

Mainiot roskikset.	Istanbulissa kissoilla on kissanpäivät.

Kaupunki on siisti ainakin niiltä osin, joissa nähtävyydet ovat. Tehokkaat isot roskalaatikot vetävät valtavan määrän roskia. Näin, kun erästä tyhjennettiin ja maan alta paljastui talon kokoinen säiliö. On selvää ja upeaa, että turistikohteissa paikat pidetään siisteinä. Näin oli Roomassa myös. Muissa osissa saattaa olla hyvinkin roskaista, mutta niitähän ei ollakaan tultu katsomaan. Kairossa sain kuvan siitä, millaista sotku saattaa olla. Bussin ikkunasta näin kaupungin läpi kulkevan kaatopaikkaa muistuttavan iljettävän joen. Ja kyllä Roomankin laitamilla roskaa piisasi, mutta siihenhän on täällä Oulussa jo totuttu aivan keskustassakin.

Kulkukissoja ja -koiria oli, mutta niistä pidettiin huolta. Hippodromilla asusteli useita koiria, jotka liikkuivat tottuneesti alueellaan. Ne oli rokotettu. Paikallinen ruokapaikka ruokki ne.

Matkalla hotellille söimme pizzat sivukujalla. Otimme iltapäivänokoset hotellilla ja palasimme pimeällä ihailemaan moskeijoita uudelleen - nyt iltavalistuksessa. Suihkulähteet ryöppysivät eri väriessä ja ihmisiä oli kaduilla runsaasti viettämässä iltaa. (video)

Lähikadun viehättävä puutalo. Kyllä noin kauniin peiton kehtaa ripustaa ulos kadun puolelle kuivumaan.	Hippodromin saksalainen kaivo.

Hagia Sofia iltavalaistuksessa.	Väriä vaihtavat suihkulähteet (video)ja takana Sininen moskeija.

25.10. torstai

Lähdimme kaupungille hyvissä ajoin, jotta ehtisimme nähtävyyksille ennenkuin jonoja ehtisi syntyä. No, ei ollut jonoja lainkaan, mutta paikat olivat suljettuina kello yhteen asti juhlan vuoksi. Saimme myöhemmin selville mikä juhlan tarkoitus oli. Oli lampaan teurastusjuhla sen muistoksi, kun Jumala armahti Aabrahamia uhraamasta omaa poikaansa Iisakia ja käski sen sijaan uhraamaankin lampaan. Tuo kohta Raamatussa oli minua aina kauhistuttanut. Että isä olisi todellakin ollut valmis tappamaan poikansa. Muslimien kertomuksessa isä on Ibrahim (Aabraham) ja poika Ismail (Iisak). Muslimeilla juhla on nimeltään Id el adha. Juhlat olivat 3-päiväiset, mutta paikat eivät kuitenkaan olleet kaiken aikaa suljettuna. Ja Konstantinopolin muurejahan ei tietenkään pystytty sulkemaan eli sinne vaan.

Ostimme liput raitiovaunuun automaatista. Yksi lippu eli jeton maksoi 1,5 tl eli noin 60 senttiä. Hyvä hinta joukkoliikenteelle. Kyllähän minä Oulussakin käyttäisin bussia, mutta 3,20 € on mielestäni sellainen hinta, ettei houkuttele. (video)

Jetoneillä pääsee portista lasitetulle laiturille.	Raitiovaunuliikenne kulkee tiheään. Myös metro toimii samaan hintaan.

Merimuurit olimme jo nähneet lentokentältä tullessa Kennedy Cassidia pitkin. Varsinaiset suuret Konstantinopolin muurit (Theodosiuksen muurit) olivat kuitenkin kauempana lännessä suojaamassa mantereelta hyökkääviltä. Ajoimme raitsikalla Pazartekken asemalle, josta sitten kuljimme Topkapin (ei sama kuin palatsi) portin ohi kilometrin matkan välillä muurin molemmin puolin sen viertä ja välillä muurin päällä (video)

Jussi Topkapi-muuriportilla. Topkapi-portti tarkoittaa "kanuunankuulan portti" Mehmed II palkkasi unkarilaisen tykkimestari Orbanin, joka rakensi jättitykin ja muun tykistön. Oli kuin kohtalon ivaa, että Orban oli aiemmin ollut Konstantinopolin palveluksessa, mutta erosi palkkaerimielisyyksien vuoksi. Orbanin valama jättitykki pystyi ampumaan 500 kg kivikuulia.

Konstantinopolin muurit (video) Nämä muurit pystyivät suojaamaan Konstantinopolia tuhannen vuoden ajan. Vuonna 980 Kiovan Rusin suuriruhtinas Vladimir lähetti Bysanin keisarille 6000 varjaagisoturia eli viikinkisoturia, joista tuli pelätty henkivartikaartio. Ristiretkeläiset ryöstivät Konstantinopolia vuonna 1203, vaikka tämä oli kristitty valtakunta. Mehmed II:n palkkaaman Orbanin tykistö mursi mahtavat muurit vuonna 1453, ja niin päättyi Bysantin ja Itä-Rooman maineikas mahti. Alkoi ottomaanien ja turkkilaisten valtakausi.

Näitä muureja oli osmannien Mehmed II tykittänyt v. 1453 Konstantinos XI:n yrittäessä puolustaa kaupunkia huonoin tuloksin. Juuri tätä tapahtumaa Mika Waltari kuvaa loistavassa kirjassaan Johannes Angelos. Konstantinopolia puolusti vain muutaman tuhannen miehen armeija, joita vastassa oli jopa 200 000 piirittäjää. Apua ei juuri tullut Genovasta, Venetsiasta, Paavilta jne. Kultaisen sarven toisella puolella oleva genovalaisten siirtokunta Pera julistautui puolueettomaksi. Merkittävin apu oli genovalaisesta palkkasoturista Giovanni Giustianista, joka muutaman sadan miehen avulla puolusti keskeistä osaa muurista. Ei edes "kreikkalainen tuli", keisarin teknikoiden ja insinöörien salainen liekinheitinase, auttanut torjumaan ylivoimaista hyökkääjää.
Mehmedin laivasto ei päässyt Konstantinopolin selustaan Kultainen Sarvi-lahdelle, koska tämä oli suljettu valtavalla ponttoonivaijerilla. Turkkilaiset kuitenkin vetivät laivansa kukkuloiden yli Galatan tornin ohi Kultaiseen Sarveen, jolloin puolustajat joutuivat kahden tulen väliin.

Konstantinopoli kukistui 29.5.1453. Mehmed II muutti kaupungin nimen Istanbuliksi ja Hagia Sofiasta tehtiin moskeija.

Tykkien kuulan reiät näkyivät. Puolustajat yrittivät paikata aukkoja, mutta koko ajan niitä tuli lisää.	Muurin päällä pääsi joissain kohdin kulkemaan polkua pitkin. Jossain tällä alueella keisari Konstantinos IX kaatui purppurasaappaat jalassa ja miekka kädessä rynnättyään läpimurtautuvaa vihollista vastaan.

Luonto pyrkii kaunistamaan ihmisjälkeä.	Tea Garden.

Keskipäivän aurinko paahtoi ja kiipeily uuvutti. Oli ihanan virkistävää levähtää muurin juurella olevassa puiden varjostamassa teepuutarhassa. Yritimme saada jotain selvää päivän lehdestä, mutta ainoa, mitä ymmärsin oli Daniel Graig ja James Bond elokuvassa Skyfall.

Teen virkistäminä matkustimme Galata-sillan juurelle aikomuksena tutustua Galatan kaupunginosaan. Itse asiassa luulimme, että raitiovaunu veisi sillan yli, mutta ennen siltaa kaikkien oli poistuttava ja vaihdettava linjaa. Silta ylittää Kultaisen sarven. Jäimme kyydistä sillan korvassa. Galatan kaupunginosa sijaitsee myös Euroopan puolella ja onkin hyvin länsimainen osa Istanbulia. Sillalta on melko jyrkkä nousu, jos aikoo nähdä lähempää Galata tornin. Vaikka olisimme varmaan jaksaneet nousta katua ylös, niin menimme Tünelillä. Se on toiseksi vanhin maanalainen maailmassa Lontoon metron jälkeen. Se on valmistunut v.1875 ja se on vain 573 m pitkä.

Tünelillä ylös.	Istiklal Caddesi on nykyaikainen kävely- ja ostoskatu. Se johtaa Taksim-aukiolle. Katso farkkumuotia.

Kävelimme Istiklal Caddesia pitkin. Ihmettelin, miten paljon nuorisoa oli liikkeellä keskellä viikkoa ja vieläpä keskipäivällä. Ehkä se johtui juhlista ja vapaasta, en tiedä. Kauppaliikkeet olivat laadukkaita ja hyvin länsimaalaisia. Siellä täällä ihmiset olivat kokoontuneet jonkun pillipiiparin ympärille ihmettelemään erikoisia soittimia. Söimme mukavassa ravintolassa sen toisessa kerroksessa. Täytyy sanoa, etten kadehdi tarjoilijapoikaa, joka lähes juoksi kerroksien välillä.

Yhtäkkiä kävelykadulla pyyhälsi ohi yksivaunuinen antiikkiraitiovaunu (video). Se on ollut 1800-luvulla hevosvetoinen, mutta se sähköistettiin 1914, kun hevoset vietiin sotaan. Se lakkautettiin myöhemmin ja otettiin liikenteeseen uudelleen 1990. Tämä punainen vaunu on alueen symboli.

Herkullista ruokaa tarjolla Köfteli Ramizissa.	Istiklal Caddesi, kaupungin kiinnostavin ja jännittävin katu matkaoppaan mukaan.

Alas alamäkeä Galatan siltaa kohti. Paljon porukkaa.	Galatan torni ja sen nimikilpi. Alkuperäinen ns. Kristuksen torni on tuhottu, mutta genovalaiset rakensivat sen uudelleen.

Kävelimme Galata-sillan yli. Sieltä oli upeat näkymät laajalti. Moskeijoita näkyi toisella rannalla samaan aikaan ainakin viisi:
Hagia Sofia, Uusi moskeija, Solimanin moskeija, Fatih ja joku tuntematon. Myös useita torneja saattoi erottaa.

Galatan sillalla.	Solimanin (Süleymaniye Camii) moskeija. Tämän voisi helposti sekoittaa Siniseen moskeijaan. Soliman moskeijan suunnitteli islamilaisen maailman lahjakkain arkkitehti ja rakentaja Mimar Sinan. Moskeija rakennettiin vuosina 1550-1557.

Väentungosta Galatan sillalla. Toiveikkaita onkijoita Kultaisesta Sarvesta. Vesi kyllä näytti melko saastuneelta.	Galatan sillan eteläisellä puolella jonkinlainen tori laiturilla (video).

Uusi Moskeija (Yeni Cami) sillan korvassa.	Moskeijan seinustalla puluja oli kuin Venetsian torilla (video). Naisilla huivit yleisiä ja mikäs siinä. Kauniita huiveja. Itsekin ostin kaksi.

Kun kävelimme hotellille, näimme että ihmisiä oli aivan valtavasti liikkeellä (video). Johtuikohan juhlista. Naisilla oli monilla huivi, mutta mustia kaapuja ei kovin paljon ollut. Käytiin hotellilla kirjoittamassa kortit. Ihme ja kumma, että saimme samasta paikasta korttien kanssa ostettua postimerkit. Myyjä otti hieman siitä itselleen kyllä. Postitoimistoa emme löytäneet kartan osoittamasta paikasta, koska se rakennus oli kuulema purettu. Sen sijaan postilaatikko oli yllättäen aivan likellä hotelliamme. Olen niin vanhanaikainen, että haluan lähetellä matkoilta postikortteja. Itsekin on mukava saada. Usein vain se ei ole kovin yksinkertaista. Postimerkit ja postilaatikot on vaikea löytää. Kerran jouduin laittamaan kortit postiin vasta Vantaan lentokentältä ja Aitutakilla pyöräiltiin 25 km, jotta saatiin edes kortteja.

Matkalla oli useita myyntikatuja ja ostinkin itselle lämpimikseni raidallisen villapuseron alle 5 eurolla. Ja on muuten erittäin hyvää laatua.

Illalla lähdimme liikekkeelle lähinnä ruokailu mielessä. Tuuli oli tyyntynyt. Minulla oli mukava olo uudessa villapuserossani. Löysimme mukavan ruokapaikan (Altinkupa) ravintolakadulta keskustassa.

Poikkesin hotellille palatessa erääseen liikkeeseen. Kun myyjän kysymykseen kansallisuudestamme vastasin, niin eiköhän myyjällä taas ollut joku tuttu suomalainen. Sanoinkin kyllästyneenä, että niinpä tietysti. Näitä tuttuja - yleensä Tampereella - oli kauppiaalla kuin kauppiaalla. Näin oli ollut Marokossakin. Ajateltiin kai, että tällä tavoin saataisiin asiakas koukutettua. Mutta nyt ihan oikeasti liikkeessä oli kuin olikin ihan aito hyvin suomea puhuva tyyppi. Istuimme patiolle ja tämä tarjosi meille teetä eikä mistään myymisestä ollut puhettakaan. Erhanilla on suomalainen vaimo. He olivat kesällä muuttaneet Turkkiin 11 vuoden Suomessa olon jälkeen. Erhan oli tosi mukava ja häneltä saimme paljon tietoa kuten esim. että Turkissa liikevaihtovero on 14 % riippumatta tuotteesta. Paljon muutakin saimma kuulla. Hän oli hyvin perillä Suomen asioista ja oli todella hupaisa kuulla, miten hän tuohtuneena kertoi kuinka "se Urpilainen syytää sitä rahaa sinne Kreikkaan" paino sanalla Urpilainen :-)

Välillä on huilattava.	Jussi ja ystävämme Erhan.

Kävimme toisenkin kerran jututtamassa Erhania, vaikka hänellä piti kiirettä, kun hoiti yksin firmaa silloin.

26.10. perjantai

Jo klo 10 lähdimme Topkapin palatsia ja sen haaremia katsastamaan. Meitä kiinnosti myös sen arvokas aarrekammio, vaikka meillä ei ollut yhtä pahoja aikeita mitä samannimisen elokuvan (Topkapi 1964) päähenkilöillä. Oli aurinkoista ja lämmintä. Jo aamulla mittari näytti 18 astetta. Jonoa oli jo kertynyt, mutta se eteni nopeasti. Liput palatsiin maksoivat 25 tl ja haaremiin oli ostettava erikseen liput 15 tl. Alue on suuri ja rakennuksia monta. Jussin kirjan kartasta oli apua. Topkapin rakensi Mehmed valloitettuuaan Konstantinopolin.

Tervehdysten portti. Huomaa uusi komea puseroni :-)	Sama portti sisäpihan puolelta.

Tämä puu on nähnyt paljon, myös julmuuksia.	Rakennukset ovat koristeellisia.

Turkki ei näköjään ole oppinut vielä meidän kehittyneitä kiertoilmauksia :-)	Tämä huone oli ilmeisesti joku keittiohuone. Missä kattilat?

Katseltavaa olisi riittänyt koko päiväksi, mutta jotkut huoneet olivat sellaisia, että museoesineitä pääsi katsomaan vain jonon mukana. Se ei miellyttänyt meitä, sillä paljon oli sellaista esineistöä kuten sulttaanin koltut, jotka ei liiemmälti kiinnostanut ja vartijan estelyistä huolimatta oikaisimme mielenkiintoisimpiin kohtiin. Olemme kolunneet niin monia museoita maailmalla, että hämmästeltävää ei paljon ollut. Näissä ei myöskään saanut kuvata. Kiinnostavin oli tietysti aarrekammio ja sen suunnattoman arvokkaat jalokivin koristellut esineet. Aarrekammio on ehkä arvokkain tarumaisen Aladdinin luolan jälkeen. Lusikantekijän timantti oli häikäisevä.

Terassilta oli hulppet näkymät Bosporin salmelle. Oikealla puolella Aasia, vasemmalla Eurooppa.	Topkapin alueella on paitsi useita pihoja myös paljon rakennuksia.

Allas.	Jussi terassilla kädessään The Rough Guide to Istanbul.

Eri terasseilta oli hyvät näkymät merelle ja muuhun kaupunkiin.

Ihan viihtyisän näköinen huone.	Kirjastohuone, jossa ei kylläkään kirjoja. Kauneutta silti piisasi.

Levähdimme teekupposen ja baklavan kera ennen haaremiin menoa. Baari oli kovin pieni ja vaatimaton suhteutettuna suureen turistilaumaan.

Baarissa vain muutama pöytä.	Yksi haaremin pihoista. Luultavasti ei kuitenkaan mustien eunukkien piha.

Haaremissakin tarvittiin lämmitystä.	Ihan joka kolkka oli koristeellista keramiikkaa.

Mielettömän kauniita sinisävyjä.	Kaakelien aiheet kasveista.

Saattoi kuvitella, kuinka haaremin naiset ja tytöt olivat viettäneet suljettua elämää näiden koristeellisten huoneiden ja pihojen suojissa. Elämä ei kuitenkaan ole ollut niin hohdokasta kuin voisi kuvitella. Sitä voisi verrata tylsään tyttökouluun, jossa naisia koulutettiin jopa 5-vuotiaasta alkaen. Siellä juoniteltiin sulttaanin suosioon pääsemiseksi, jolloin saattoi saada ylimääräsiä mukavuuksia.

Topkapin jälkeen menimme syömään moskeijoiden lähistölle ravintolakadulle Yerebatan Caddesille kuten edellisenäkin iltana. Söin Aleksanterin kebabin, joka tarjoiltiin jugurttikastikkeen kanssa. Oli maukasta.

Yerebatan Caddesin katu täynnä ravintoloita.	Täälläköhän Johannes Angelos asui...

Illalla kiertelimme hotellimme itäpuolella. Huomasimme, että hotellimme oli samoilla nurkilla, jossa Mika Waltarin kirjan Johannes Angelos ja Anna Notaras asuivat. Tuntui jännältä. Istahdimme seuraamaan katuelämää pieneen ravintolaan, jonne tuotiin aina lisää pöytiä sisältä sitä mukaan kuin asiakkaita tuli.

Huomasimme aivan lähistöllä liikkeen, joka otti shuttle-taksivarauksia lentokentälle. Hinta oli vain 5 €/hlö eli siis matkamme tulisi maksamaan viidesosan siitä mitä maksoimme tullessamme lentokentältä. Varasimme ja maksoimme matkan. Auto tulisi hakemaan meitä klo 12 sunnuntaina. Lentomme lähtö oli klo 15 ja he lupasivat, että matkaan menee enimmillään yksi tunti. Varaus osoittautui mainioksi.

27.10. lauantai

Nukuttiin kuin tukki kahdeksaan asti. Klo 10 lähdimme vesisäiliöille Basilica cistern(Yerebatan saray). Jono oli lyhyt. Alhaalla vesiholvissa kuului hieno klassinen musiikki tunnelmaa luomassa. Korinttolaisia pylväitä oli 336. Vettä oli nytkin, mutta siinä uiskenteli nyt kaloja. Vettä säiliöön on mahtunut 80 miljoonaa litraa. Paikka on suosittu filmauspaikka (Bond-elokuva Russia with love) konserttisali.

Vesisäiliö.	Vesisäiliön marmoriset korinttolaispylväät.

Oli myös muunlaisia pylväitä. Myös doorilaisia pylväitä oli.	Medusan pää.

The Basilica cistern on kuudennelta vuosisadalta ja Justinianuksen rakennettuma. Se on 70 m leveä ja pituudeltaan 140 m. Seinämät ovat 4 m paksuja. Vesi tuli säiliöön 19 km päästä Belgradin metsästä.

Olimme jättäneet isoon basaariin menemisen lauantaille, jolloin sen piti olla auki, mutta lampaiden teurastusjuhlan vuoksi se pettymykseksemme olikin kiinni ja auki vasta sunnuntaina, jolloin sen ei opaskirjan mukaan pitänyt olla lainkaan auki. Minkäs teet. Pettymys ei ollut kovin suuri, sillä olihan noita basaareja joka puolella, emmekä muutenkaan olisi mitään ostaneet. Meillähän oli vain lentolaukut ja ostoksille olisi pitänyt ostaa oma laukku. Toisaalta mitäpä sillä tavaralla muutenkaan olisi ollut käyttöä. Entisistäkin pitäisi päästä eroon.

Kävimme katsastamassa yliopistorakennuksen ja joltain kujalta ostin kaksi kaunista huivia. Huiville olikin tarvetta, sillä menimme vielä Solimanin moskeijaan. Moskeija rakennettiin 1550-luvulla moskeijaksi sekä mm. kouluksi ja sairaalaksi. Myös karavaanit saivat pitää siellä eläimiään. Soliman eli Süleyman Suuri ja hänen rakastettu vaimonsa Roxelana (Hürrem) lepäävät pihan haudoissa, mutta sinne ei ollut pääsyä. Vain aidan raosta pystyimme näkemään hautarakennuksen.

Istanbulin yliopisto.	Solimanin moskeija.

Asianmukaiset sisäänpääsytoimet.	Solimanin moskeija on melko koruton, mutta kaunis ja valoisa. Rakentaja Mimar Sinanin mestariteos (video).

Solimanin moskeijan kupolit (video).	Minähän näytän ihan muslimilta :-)

Solimanin moskeijan terassilta näkymä Galatan tornille. (video)	Moskeijan viereisen kahvilan paprikat kuivumassa.

Vaikka olimme tulleet suurelle kokematta jääneelle basaarille raitiovaunulla, palasimme hotellille kävellen. Se kannatti, sillä kuljimme valtavassa tungoksessa pitkin isoja ja kapeita basaarikatuja ja olimme jopa eksyä. Onneksi Jussin kompassi ja hyvä kartanlukutaito auttoivat.

Minä basaarilla.	Basaarin tungosta.

Söimme Masal-ravintolassa Muhabbet Sokak-kadulla. Halusin oikean pihvin voin kera internationaaliseen tapaan. Oli aivan mahtava. Kävimme vielä moikkaamassa turkkilaista ystäväämme ja painuimme pehkuihin. Jussi halusi kuitenkin sitä ennen käydä vielä kokeilemassa lähibaarissa rakia. Minua ei houkuttanut.

28.10. sunnuntai

Yöllä oli siirrytty kesäaikaan, mutta onneksi Turkissa on sama aika kuin Suomessa, joten mitään hämminkiä ei päässyt syntymään. Shuttle tuli ajoissa. Muut matkustajat noukittiin lähikortteleista. Kadut olivat tosi ahtaita ja epäilytti hieman, miten pääsemme eroon tukoksissa olevista kaduista, mutta kaikki meni hienosti. Lennot olivat aikataulussa ja kotona oltiin illalla. Törmättiin taas Oulunsalon huonoon liikenneyhteyteen. Olisimme joutuneet odottamaan bussia tunnin, joten otimme taksin. Hinta oli lähes 50 €. Kun lentoasema on muuten kansainvälistä tasoa, niin jotain kyllä pitäisi tehdä lentokuljetusten paremmalle järjestämiselle.

Matkan jälkeen palasimme Istanbulin tunnelmiin katsomalla Bond-elokuvan Skyfall ja sen jälkeen syömässä uudessa turkkilaisessa ravintolassa Hagia Sofia. Elokuvassa ei paljon Istanbulia näkynyt. Jossain vilahti Solimanin moskeija. James Bond huristeli moottoripyörällä vihollisagenttia takaa pitkin kapeita basaareja ja viimein suuren basaarin katolla. Paremminkin elokuvassa oli kuvattu Shanghai, joka saattaa olla maailman loisteliain ja modernein kaupunki. Hagia Sofian ruoka ja sisustus oli sitävastoin hyvä. Turkkilainen tarjoilija kertoi olleensa Azara basaarilla maton myyjänä ja tuoneen sieltä ravintolan upeat matot. Voimme palata toistekin tähän ravintolaan muistelemaan Istanbulin matkaamme.

Teksti: Kaarina Kaukoranta

Kuvat ja videot: Juhani Kaukoranta ja Kaarina Kaukoranta

Matkapäiväkirjat