Osallistuimme Sanomalehti Kalevan lukijamatkalle. Matkan hinta oli 1040 €/hlö. Matkan toteutti Lomamatkat. Aamulla matkustimme viiden bussilla Oulunsalon lentokentälle. Meillä oli kuten tapana vain reput matkatavaroina. Kaikki tarvittava oli repussa. Nyt olin varannut tyhjän limukkapullonkin, jonka saatoin turvatarkastuksen jälkeen täyttää vedellä. Koneessa on mukava olla vettä esim. tablettien ottoa varten. Olinkin saanut vaivakseni jalkakivun juuri ennen matkaa, joten pillereitä oli otettava lennollakin, joka kesti n. 7 tuntia. Lento oli suora lento Oulusta Azoreille. Olimme perillä 11:35 sikäläistä aikaa. Aikaero Suomeen on miinus kolme tuntia.
|
|
| Takki joutaa pois, kun tullaan kentälle | Täällähän voisi viihtyä |
|---|
Kentältä hotelleille oli matkaa vain viitisen kilometria. Tultuamme saaren etelärannalla sijaitsevaan Ponta Delgadaan ajoimme pitkin rantakatua Avenida D. Henrique (kadun nimi muuttui kyllä moneen kertaan). Bussin ikkunasta jo näimme kaupungin keskeisiä nähtävyyksiä. Ponta Delgada on Azoreiden pääkaupunki. Se sijaitsee São Miguelin saarella, joka on saarista suurin ollen 759 neliökilometria. Azorit on Portugalin itsehallinnollinen alue.
 |
 |
| Saapuminen lentokenttäbussilla Ponta Delgadaan | Suojainen meriuimala. Takana hotellimme Marina Atlantica |
|---|
Hotellimme Marina Atlantica sijaitsi kaupungin rannassa uimalaa vastapäätä. Siitä oli lyhyt matka ravintoloihin ja vanhaan kaupunkiin. Huoneemme sijaitse 3. kerroksessa, joka itse asiassa olikin viides. Parvekkeelta oli hienot näkymät, vaikka palmuja ei näkynytkään ja esitteessä luvattu meriuima-allaskin näytti ammottavan tyhjyyttään. Huone oli tavanomainen, isohko ja siisti. Jalkojani särki, mutta raahaduimme kuitenkin info-tilaisuuteen. Siinä lähinnä esiteltiin retkikohteita. Kalevan lukijamatkaan kuului lauantain puolipäiväretki ja toiseksi otimme sunnuntaiksi kokopäiväretken. Varsinkin näin jalkavammaisena emme pystyneet patikoimaan omin päin vuorilla, joten bussikyyti oli sopiva vaihtoehto.
Lähdimme etsimään sopivaa ravintolaa kaupungille. Olimme ronkeleita ja turhan kauas sitten kävelimme pieneen ravintolaan. Tilasimme kahvit, Jussi munakkaan ja minä tuna-toastin. Kahvi oli mainiota, mutta tuna-toast oli epäonnistunut valinta. Sain vain pukkikorppuja ja kupissa tonnikalamajoneesia. Lohdutukseksi tilasin paikallista yrttilikööriä. Oli hyvää ja halpaa. Maksu oli helppoa, kun oli yhteinen valuutta.
 |
 |
| Pikkuravintolan pikkupöytä kutsuvana | Siistit kadut ja kaunista arkkitehtuuria |
|---|
Kotimatkalla kävimme kaupassa. Sen tunnisti sen edessä olevasta lehmäpatsaasta. Ostettiin appelsiineja, keksejä ja portviiniä. Pullotettua vettäkin ostimme (17 senttia), vaikka Azoreilla vesijohdostakin saa juomakelpoista vettä. Emme kuitenkaan testanneet sitä. Kotimaassa emme koskaan osta pullotettuja vesiä. Matkoilla tulee lipsuttua periaatteista. Hintataso kaupassa oli huomattavasti alempi mitä Suomessa.
Pitkän kävelylenkin jälkeen oloni oli sietämätön. Jalkoja pakotti ja epätieto siitä, mikä niissä oli, masensi. Matkustaa nyt tuhansia kilometrjä maahan, jossa luonto on viehättävää ja maata reporankana hotellihuoneessa, joka voisi olla missäpäin maailmaa tahansa. Vasta matkalta palattuani sain tietää, että selässä oli hermotulehdus, joka säteili jalkaan. Olisinpa saanut kortisonipiikin jo matkaa ennen...
Illalla söimme rantakadun terassiravintolassa. Söin kermaista sieni-pekonipastaa. Taas lipsuin periaatteistani syömällä sellaista, mitä emme kotona koskaan ja jota pitää roskaruokana. Pasta maistui ihanalle, mutta sitä oli puolet liikaa. On ikävä jättää ruokaa, kun minun ikäpolveni on kasvatettu siihen, että lautanen on syötävä puhtaaksi. Sitäpaitsi vähemmän on parempaa.
Raahauduimme hotellille. Onnekseni nukuin hyvin ja pitkään.
Kuten kaikki päivät, aurinko hemmotteli. Vaikka päivästä näytti tulevan ihana, niin jalkakipu ei siltä tuntunut. Tavanomaisen kattavan aamiaisen jälkeen lähdimmekin kaupungille taksilla. Kaupunkitaksit maksavat vakion 5 €. Mittaria ei ole. Kuski otti kuitenkin vain 4 €. Matkahan oli todella lyhyt. Jäimme kyydistä turistitoimiston luona, sillä olimme saaneet käsityksen, että sightseeing-juna lähtisi sen edestä, mutta saimme tietää, että vielä piti kävellä noin 300 m. Otti voimille, koska meillä oli kiire joutua siihen. Kun olimme jo junassa, meille sanottiin, että se on vain rantakatukierros ja että seuraava juna, joka kulkee kaupungilla, lähtee tunnin päästä. Jäimme kyydistä ja kuvasimme nähtävyyksiä, keskustassa kun oltiin. Poikkesimme pikkukadun pikkuruiseen ravintolaan kahville. Pidän ravintoloista, joissa paikallisetkin käyvät. Tulee tunne, että on oikeasti ulkomailla. Oli oikein mukava paikka ja taas halpa. 2 kahvia, 1 olut ja 1 likööri vain 3,50. Lasku tuotiin summa kirjoitettuna pikkulapulle.
Kävelimme takaisin junalle. Se kulki pitkin kapeita mukulakivisiä katuja, joten meno oli rämisevää. Harmi, että junassa oli katto, joten emme nähneet esimerkiksi kirkon ohi ajellessa muuta kuin kirkon oven. Matkan jälkeen jäimme istuskelemaan rantakadun kivetylle kaiteelle. Se lammitti mukavasti takapuolta ja tuntui hellittävän kipuja.
 |
 |
| Jussin taustalla vanha linnoitus | Penkkikaide lämmitti mukavasti peffaa |
|---|
Kartasta huomattiin, että posti on lähellä, joten hoidettiin muutama kortti kotimaahan. Ajettiin sitten taksilla hotellille.
 |
 |
| Pikku ravinolabaari. Sinivalkoista keramiikkaa näkyi usein. Azoreilla on omia keramiikkatehtaita. |
Venesatama |
|---|
Syömässä käytiin pikkukadun hyvän näköisessä ravintolassa. Söimme kalaa. Minä otin jotain lihavaksi sanottua kalaa, joka oli paneroitu. Epäilin sen olevan raakaa tai sitten se oli vain muuten lipeäkalan tapaista. Jussilla oli parempaa kalaa.
Hotellilla katseltiin teeveestä suorana euroviisujen ensimmäinen esikarsinta klo 7:00 (Suomessa klo 22:00). Portugali ei päässyt jatkoon. Venäjä ja Ukraina pääsivät, mutta epäasiallista oli, että Venäjälle buuattiin. Kilpailut ovat epäpoliittiset. Suomen Softenginen esitys olisi vasta torstaina.
 |
 |
| Laiturialue oli täynnään ravintoloita | Kaupungin kadulta päästiin pitkin luiskaa laiturille. Huomaa värikoodatut roskikset. |
|---|
Taas aurinkoista. Jussi oli huomannut, että sen tyhjän merivesialtaan takana oli oikea meriuimala, joka oli betonisten seinämien takana niin, ettei se näkynyt edes parvekkeeltamme. Joitakin uimareita kyllä näimme meressä. Suunnistimme sinne. Uimaan pääsi kaideportaita myöten, mikä helpotti minua.
 |
 |
| Portaat ja kaiteet sopivat jalkavammaiselle loistavasti | Aurinko polttaa - varovaisuutta! |
|---|
Vesi oli hieman viileää, mutta virkisti mukavasti. Istuskelimme rantapenkareella. Emme olleet varautuneet aurinkoon, kun sääennusteet eivät sitä olleet luvanneet. Koska meillä oli lennolle vain käsimatkatavarat, olin pakannut pienen vajaan aurinkoöljyputkilon, jota oli säästettävä. Niinpä matkan aikana valitettavasti hieman poltimme itsemme. Olin varautunut aallokkoon, mutta koko aikana ei mitään maininkeja ollut. Meri oli rauhallinen. Emme silti enää osallistuneet sukellusretkille. Se aika on minun kohdalta takana päin. Korviin on ottanut kipeää. Asioista täytyy vain osata luopua.
 |
 |
| Näkymä parvekkeelta | Mainio uimaranta allasalueella. Taustalla ravintoloita vieri vieressä |
|---|
Azorit on varsinainen lintuharrastajien saari, mutta en minä juuri muita lintuja nähnyt kuin puluja. Sen verran harrastin lintuasiaa, että syötin keksejä puluille. Ne tulivat aivan jalkojen juureen. Hiekkarantaan nähden betonoitu laituri oli parempi, koska vaatteet eivät sotkeutuneet hiekkaan. Hiekkarantoja olisi ollut taksimatkan päässä, mutta kun myöhemmin retkellä ohitimme niitä, ei siellä ollut vielä ketään.
 |
 |
| Kaupungin portti (remontissa) | Kirkko, yksi monista samannäköisistä |
|---|
Lähdimme uinnin jälkeen katsastamaan tarkemmin ranta-aluetta. Mielestäni se on aivan loistavasti suunniteltu. Se oli monikäyttöinen. Suuri katsomokin oli rakennettu laajan kentän eteen. Tilaa oli paljon ja se oli toimiva. Sunnittelusta voisi moni ranta-alueen kaupunkiarkkitehti ottaa mallia. Yksi koulutukseen tarkoitettu tanskalainen purjelaiva oli ankkuroitunut satamaan. Ajattelimme syödä jotain kevyttä näin päivällä. Laiturilla oli Burger King, joten sehän oli katsastettava, vaikka muuten emme hampurilaisia harrastakaan. Taas lipsuttiin. Oli muuten aivan makoisat annokset. Kaksi annosta burgeri + ranskalaiset + olut maksoivat vain 9,90. Mitä lie maksaisi Suomessa. Helsinkiin avattiin Suomen ensimmäinen Burger King vasta viime joulukuussa, mutta uusia on tulossa muuallekin Suomeen. Elämä hymyili.
 |
 |
| Kaupunki erittäin siisti | Hotellihuoneen roskiskin noudatti jätteiden lajittelua |
|---|
Hotellin edustalla meiltä tuli tanskalainen merisotilaskokelas kyselemään hyvää ravintolaa. Porukka oli menossa ihan vikasuuntaan, joten ohjasimme heidät ravintola-alueelle, joka oli juuri vastakkaisella suunnalla. Poika, jota neuvoimme moikkasi meitä seuraavana iltana, kun näkivät meidät ravintolaterassilla. Tanskalaisia merikadetteja tai mitä he nyt sitten olivatkaan näkyi runsaasti useana päivänä rantakadulla.
 |
 |
| Hotellihuoneessa rentoutumassa... | kunnnon kohennusta silti unohtamatta |
|---|
Loppupäivä hotellihuoneella pörrättiin netissä ja lepäiltiin. Meri-ilma väsytti. Jossain vaiheessa piristyttiin niin että lähdimme kokeilemaan hotellin uima-allasta. Lähinnä minua kiinnosti poreallas ja turkkilainen sauna. Opas oli kertonut, että siellä on uimalakkipakko, mutta suihkumyssykin kelpaa. Olin kai sen verran väsynyt ja kärttyinen, kun meille sanottiin, ettei suihkumyssy kelpaa vaan on ostetteva 5 € maksavat uimalakit, niin tuhahtaen annoin ymmärtää, että pitäkää spanne. Hyvä olikin, sillä turkkilainen sauna ja poreallas eivät olisikaan tehneet hyvää hermotulehdukselle.
Illalla lähdimme rantalaiturille etsimään ruokapaikkaa. Niitä oli paljon. Menimme Jahtiravintolaan. Olimme ainoat asiakkaat, koska kello ei ollut vielä paljon. Paikka oli tasokas. Söin kanaa, Jussi pihvin. Oli oikein hyvää, mutta minulle liian paljon. Silti minulle maistui jälkiruoka - taivaallisen hyvää tryffelimoussea.
 |
 |
| Saarien välinen kreikkalainen reittilaiva ja tanskalainen koulutuspurjelaiva |
Kauniita värejä, myös Jussin Kap Verdeltä ostetussa paidassa |
|---|
Panimme aikaisin nukkumaan, sillä aamulla piti maksaa sunnuntain retki ja sitä varten piti käydä nostamassa automaatista euroja. Retken hinta oli 52 e/hlö.
Aamulla vaikutti, että tulisi pilvistä, mutta sieltä se aurinko jälleen tuli esille. Joskus se saattoi paistaa ohuen pilviverhon läpi, mutta lämmintä oli. Vuorten päällä saattoi roikkua pilviä, mutta ne eivät tulleet kaupungin päälle. Minua alkoivat kyllästyttää sudokut ja ristikot - varsinkin kun olin vahingossa ostanut kaksikin samanlaista ristikkolehteä. Sitäpaitsi ne olivat tylsän yksinkertaisia. Kaipasin jotain lukemista - muutakin kuin Uutisvahtia ja Twitteriä. Televisio- ja nettiuutisissa kuumimpia aiheita oli tietysti Ukrainan tilanne sekä kammottava tyttökaappaus Nigeriassa. Alakerran aulassa oli muutamia turistien jättämiä kirjoja, joista otin luettavaksi Pirjo Hassisen: Viimeinen syli. Ankeaa luettava hautaustoimistosta, kun tuntui, että itsekin tässä teki kuolemaa. Ei silti hassumpi kirja, mutta ehken sitä kotona olisi lukenut.
Laiskottelun jälkeen lähdimme kaupungille. Kävelimme nyt rantakadulta astetta ylemmälle kadulle. Oli useita kiinalaisia halpiskauppoja. Jussi osti itselleen aiemmin pilkkaamansa crocksit, jotka maksoivat vain 3,95. Ne on kieltämättä helppo ja nopea vetää jalkaan maastokenkien sijaan. Jussi sai jopa mahtumaan ne reppuunsa kotimaahan. Itselleni ostin 7,50 maksavan pitkän paitiksen, joka peitti läskit. Paras ostos oli kuitenkin kävelykeppi, jonka huomasin lähtiessä oven pielessä. Maksoi 5 € ja oli mainio. Tämän jälkeen pystyin kulkemaan kivuttomammin..
Kahville menimme taas pikkuiseen baariin. Minulle espresso + pikkuleivos, yhteensä 1€, Jussille kahvi ja pikkuleivos oli kalliimpi eli peräti 1,08 €. Ei kumma, että paikalliset juovat aamukahvinsa baareissa töihin mennessään. Samalla he silmäilevät päivän lehdet. Itse en kuitenkaan luopuisi aamukahveista oman kodissa, sillä siihen traditioon kuuluu lähes tunnin Kalevan luku mukaanlukien sudokut. Kahvit voisin silti juoda päivittäin jossain muualla, mutta meidän kahvilat ovat törkeän kalliita. Vain Salkkareiden koululaisilla on varaa istuskella kahviloissa.
 |
 |
| Päivän keitolla | Kahviannos hintaan 1 € |
|---|
Syömään menimme toiseen pikkuravintolaan. Söimme pienellä terassilla päivänkeiton 1,20 €. Vastakkaisella puolella katua oli kaunis poliisien rakennus. Haettiin hotellilta uimavarusteet ja iltapäivä vietettiin uimarannalla. Illemmalla söimme samassa terassiravintolassa, mitä maanantaina. Tilasin jo taattua samaa pastaa.
Illalla ei teeveestä tullutkaan uuroviisujen toista karsintaa suorana. Katsoin sen iPadilla Suomen teeveestä ruotsinkieliseltä kanavalta, koska suomenkielinen ohjelma ei latautunut. Olikin jännää, sillä vasta aivan loppumetreillä Suomi pääsi jatkoon ja sen jälkeen ennakkosuosikki Itävältakin. Portugalin teeveestä ohjelma näkyi myöhemmin illalla.
Päivä oli todella helteinen. Aamupäivällä joimme rantabaarissa ihanat kermavaahdolla koristellut cappuccinot. Sitten taas uimaan. Istuskelimme rannalla ja taisimme polttaa itsemme. Harmi, sillä olenhan työssänikin vetänyt koululaisille otsoniprojektia ja teroittanut auringon vaaroista. Tosin auringosta saatava D-vitamiini on tarpeellinen.
Rantatelttaan oltiin kokoamassa poliisien näyttelyä. Myöhemmin viereen tuotiin ralliautoja lähiakoina alkavien rallien vuoksi.
 |
 |
| Kuohkeat cappuccinot | Pelekkääkkö nää polliisia? |
|---|
Edellisen päivän burgerit houkuttivat ja suuntasimme taas Burger Kingiin, mutta ahneuksissamme otimme liian suuret hampurilaiset, eikä enää maistunutkaan niin hyvältä. Kävelimme laitureilla. Sen nokasta aloimme seurata vedessä liikkuvia pieniä meduusoja. Onneksi niitä ei sattunut uidessa vastaan.
Lähdimme lepäämään hotellille. Huoneeseen soitettiin ja kutsuttiin alakerran aulabaariin Gin-Tonicille. Meille tuotiin muhkeat pikarit raikasta juomaa ja sen kanssa pientä purtavaa. Ihan mukava hetki. Edellisenä päivänä ei ollut ollutkaan yhtä mukava soitto, sillä soitettiin englannin kielellä testistä, josta ei pitäisi huolestua. Sen jälkeen summerit alkoivat raikua kovaäänisesti. Olin kuitenkin valppaana, ettemme vain olleet tulkinneet soittoa väärin ja että tosi olisikin kyseessä. Ei ollut.
Ei jaksettu enää lähteä ulos syömään vaan söimme appelsiineja. Luin kirjaa ja Jussi tietysti vietti aikaa twitterissä. Oli laitettava aikaisin nukkumaan, sillä aamulla olisi aikainen herätys, sillä olimme lähdössä retkelle.
Retki alkoi turistitoimiston edestä klo 9:00, joten kiirettä piti suihkun ja aamiaisen kanssa. Koska viimeksi olimme joutuneet odottelemaan taksia pitkään, emme luottaneet siihen vaan kävelimme paikalle. Onnistui se nyt minultakin, kun olin ostanut kävelykepin, vaikkakin hitaanlaisesti.
Ensimmäinen kohteemme oli ananasviljelmä. Kasvihuoneissa oli ananastaimia eri vaiheessa. Yhdestä taimesta saadaan vain yksi ananas ja sen kypsymiseen menee 1,5 vuotta. Tuntui käsittämättömältä, miksi sitä silti saa kaupoista niin halvalla. Tosin sama taimi kelpaa uudelleen. Sunnuntain retkellä saimme maistaa jälkiruokana paikallista ananasta ja olihan se kyllä makeampaa kuin mitä meillä saa Suomessa. Ananastilalla oli pieni matkamyymälä ja siellä saimme maistaa ananaslikööriä.
 |
 |
| Kasvihuoneen yhdessä vaiheessa olevat ananakset | Ananansviljelmän myymälässä |
|---|
Retki kohdistui Lagoa do Fogon kraatterijärvelle. Bussi nousi ylös kauniita vihreitä kukkuloita, joilla oli paljon lehmiä. Karjatalous on pääelinkeino saarella. Lehmät laiduntavat kaiken aikaa niityillä. EU:sta on saatu lupa jopa lypsää ne siellä. Koira elää lehmien kanssa yötä päivää pitäen laumaa koossa. Villinä kasvavia kukkia oli paljon erilaisia, joita me kasvatamme puutarhoissa kuten krassi, kalla, atsalea... ja hortensia, jonka aika ei vielä ollut täysin. Yhdysvaltojen rankka talvi oli myöhästyttänyt kevään tuloa Azoreilla. Itse asiassa taisi olla paras viikko sään puolesta meidän aikanamme. Tämän jälkeen matkoja ei enää tehdäkään saarelle, sillä menekkiä ei ole. Azorit eivät tarjoa lapsiperheille tarvittavia faciliteetteja.
 |
 |
| Retkellä ajettiin pikkukaupunkien läpi | Hiekkarantoja ja kirkkoja |
|---|
Tien rinteet olivat todella jyrkkiä. Nousimme 900 metrin korkeuteen, josta sitten saimme ihailla ja kuvata kraatterijärveä. Ennen näköalapaikkaa olimme matkustaneet sankassa pilviverhossa ja epäilyttikin, näkisimmekö mitään ylhäällä, mutta kyllä näimme, sillä sumu kaikkosi. Näky oli huikaisevan kaunis. Laskeuduimme alemmas ja ihastelimme jälleen järveä.
 |
 |
| Logoa deFogon kraatterijärvi 900 m korkeudelta katsottuna |
Logoa deFogo alemmalta näköalatasanteelta katsottuna |
|---|
Jatkoimme matkaa luonnonpuistoon Caldeira Velha. Alue muistutti sademetsää saniaspuineen. Siellä oli pienen kävelymatkan päässä pieni kuuma lampi, jonne vesi tuli ylempänä olevasta putouksesta. Heti putouksen alapuolella oli toinen pieni lämminvesilampi, jossa muutamat uivat kuten esimerkiksi minä. Pukukoppeihin ei ollut tungosta. Lampi oli matala ja vesi miellyttävän lämmintä jotain 24 astetta ehkä. Putoava vesi on 30-asteista.
 |
 |
| Karjatalous on pääelinkeino | Caldeira Velha |
|---|
 |
 |
| Caldeira Velhan saniaispuita | Kuuma puro |
|---|
 |
 |
| Caldeira Velhan vehreyttä | Uinti kuuman suihkun lähteessä |
|---|
 |
 |
| Caldeira Velhan luonnonpuisto | Caldeira Velhan luonnonpuisto |
|---|
Paluumatkalla poikkesimme maatilalle. Siellä saimme maistella erilaisia juustoja ja viinejä. Viini oli toiselta saarelta, sillä San Miguelin saarella ei ole viinitiloja. Istuskelimme ja söimme Jussin kanssa pihalla, sillä sää oli loistavan aurinkoinen. Tilalla oli myös hevostalli, jonka asukit ihastuivat vierailustamme. Kunkin turpa tarjoutui taputettavaksi.
 |
 |
| Maatilan pihalla | Jonotusta maistiaisiin |
|---|
 |
 |
| Maatilan hevostallissa | Lämpövoimala |
|---|
Matkalla näimme voimalaitoksen, joka käyttää hyväkseen vulkaanista höyryä. Tällaisia olin nähnyt jo Islannissa tosin paljon suurempina. Matka päättyi klo 14. Hotellilla pistäytymisen jälkeen menimme kahville Abreu-turistitoimiston edustalla olevalle terassille.
Illalla menimme sitten oikeaan kalaravintolaan rantalaiturille. Paikka oli tasokas ja ihan täynnä. Vain yksi pöytä oli vapaana meille. Koska ravintola oli kalaravintola, tilasin grillatun fish-mixin. Jussi tilasi lihavartaan. Annokset olivat niin samannäköisiä, että tarjoilijakin sekotti ne. Jussi ihasteli, että hänellä on katkarapujain ja kun kumpikin olimme syöneet jo yhdet palat, hoksasimme, että meillä oli toistemme tilaukset. Kala oli niin lihan tuntuista, etten heti huomannut. Miekkakala varsinkin oli tuhtia. Vaihdoimme annokset ja ilmeisesti tarjoilijakin huomasi virheensä eli laskun jälkeen hän oli tarjoamassa meille ilmaisia jälkiruokia. Olimme kuitenkin jo kylläisiä ja oli kiire hotellille, että ehtisimme euroviisujen finaalin äänestykseen. Kiittelimme ja pahoittelimme, ettemme ehdi syödä enää mitään.
Ehdimme hyvin seuraamaan euroviisuja. Äänestyskään ei vielä ollut alkanut. Olipa ilo seurata, miten Suomi sai pisteitä usealta maalta ja lopulta sijoittui 11. sijalle, suhteellisesti toiseksi paras sijoittuminen Lordin voiton jälkeen. Suomalainen koululaitoskin sai mainosta, sillä juontaja haastatteli Softenginen seinäjokisia koulupoikia ja kuvaan ilmestyi Seinäjoen lukio. Tervehdyksen antoi koulun rehtori ja koko koulu oli pihalla vilkuttamassa. Suomalainen koululaitos on testien mukaan maailman kärkeä - ainakin vielä. Saa nähdä, mitä kaavaillut säästötoimet ajan kanssa vaikuttavat koulujen tasoon.
Nukkumaan piti jälleen mennä aikaisin seuraavan päivän retkeä varten.
Kokopäiväretki kesti klo 9 - 16. Alkumatka oli puolipilvistä, mutta aurinkoistahan se sitten loppujen lopuksi jälleen oli. Matkasimme Furnas-järvelle saaren itäosaan. Kuljimme pitkin rantaa pienien kaupunkien halki. Rannoilla oli hiekkarantoja ja kallioisia rantoja. Välillä nousimme ylös ja saimme näköalapaikoilla ihailla maisemia. Kameroille ja älylaitteille oli töitä.
 |
 |
| Miradouro do Pisão, näköalatasanne | Kuvaamisen arvoinen näky |
|---|
Maisemat olivat kauniita. Joissakin plataanipuissa oli jo versoja. Kaupungissa nuo plataanit olivat aivan rankoina leikkaamisen jäjiltä. Eucalyptys-puita oli istutettu tien varsille sitomaan kosteutta. Kauniiden kasvien joukossa kasvoi runsaasti tuoksuinkivääriä, joka on haittakasvi, koska se vie tilaa muilta kasveilta. Se leviää niin runsaasti, että sikiää missä maaperässä tahansa. Laitumilla oli aitoina Egyptin ruokoa, mutta yleisempiä olivat kiviaidat.
Kuvasin oppaan kartan, josta näkyy mustalla merkittynä Furnas-retkemme reitti ja pysähdyspaikat. Matka alkoi ja päättyi vasemmassa alareunassa näkyvästä kaupungistamme Ponta Delgadasta ja kiersi vastapäivään.
Rantatien näköalapaikkojen jälkeen nousimme ylös vuorille Lagoa das Furnas-järven rantaan kuumien höyryjen paikkaan, mikä on suojeltu alue. Siellä valmistettiin lounaamme Cozido-pata, jonka tulisimme myöhemmin syömään. Paikka muistutti vastaavaa Uudessa Seelannissa kokemaamme Rotoruaa. Sielläkin ruoka kypsennettiin kuumassa höyryssä. Maan pinnalle pulppuava ja höyryävä vesi on yli sata-asteista, joten sen kanssa on oltava varovainen. Ruoka lasketaan hyvin paketoituna aukkoon ja peitetään hiekkakerroksella rosvopaistin tapaan.
 |
 |
| Kuumat lähteet Caldeiras | Alueella piti olla varovainen |
|---|
 |
 |
| Suuressa paineessa vesi kiehuu yli sadassa asteessa | Paikkoja ruoan kypsentämiseen |
|---|
 |
 |
| Cozido-pata valmistumaan | Oman patansa löytää numeron mukaan |
|---|
Täältä matkasimme Terra Nostra - puistoon ja sen nuoruuden lähteelle. Laaja puisto oli vehreä. Paljon erilaisia puita, pensaita ja kukkia, puroja ja lampi, jossa mustia joutsenia. Paikka on mielettömän ihana tutustumiskohde varsinkin, jos jalat olisivat olleet kunnossa. Nyt minun on laahauduttava keppeineni toisten perässä, mutta onneksi porukka aina pysähtyi, kun opas selitti jotain ja sain porukan kiinni.
 |
 |
| Terra Nostra - puisto | Tämä puu on nähnyt vuosisatoja |
|---|
 |
 |
| Terra Nostra - puisto | Terra Nostra-puisto |
|---|
 |
 |
| Mineraalipitoinen nuoruuden lähde, uimareita | Harvinaisia käpypalmuja |
|---|
 |
 |
| Maakin kukkii pudonneista kukan terälehdistä | Purossa ui karppeja |
|---|
Näimme erikoisia kasveja kuten Biloba- puita. Ne ovat selvityjiä. Bilboat olivat ainoat puut, jotka selvisivät Hiroshiman atomipommin jäljiltä. Puroissa ui karppeja ja lammessa mustia joutsenia. Yksi osa puistosta oli "Jurassic Park". Pensaita oli leikattu erilaisten esihistoriallisten eläinen hahmoihin.
 |
 |
| Mustia joutsenia | Biloba-puiden reunustama kuja |
|---|
Nuoruuden lähde kiinnosti. Jospa se auttaisi vaivaanikin. Allas oli 150 cm syvä, vesi jotain kolmenkymmenen astetta yli. Lammessa sai viipyä enintään 20 minuuttia ettei elimistö rasittusi liikaa. Oli uskomattoman miellyttävää, mutta yhtä vanhana ja raihnaisena minä sitten taas maankamaralle tulin, vaikka vedessä tuntu oli eri.
Kuumien lähteiden Condas-pata ilmeisesti odotti meitä jo valmiina paikallisessa kasinoravintolassa, joten sinne. Meitä oli syömässä toinenkin bussillinen porukkaa. Saimme pöytäseuraksemme ruotsalaisia. Condas-pata oli erittäin maukasta ja sitä oli paljon. Viinit kuuluivat lounaaseen. Jälkiruoaksi saimme herkullista ananasta.
 |
 |
| Jussi puiston Jurassic Park-osiossa | Caldeiras |
|---|
Syönnin jälkeen jatkoimme matkaa. Toinen kuumien lähteiden katselupaikka oli nimeltään Caldeiras. Se oli aivan kaupungin tuntumassa.
 |
 |
| Caldeiras | Caldeiras |
|---|
Furnas-järveä saimme vielä ihailla ylhäältäpäin näköalapaikalla Pico do Ferro.
Matkasimme pohjoisrannikolle. Näköalapaikalta Santa Iria näimme edelliset vierailukohteemme Furnasissa ylhäältä käsin. Kierros oli niin pitkä, että sen aikana sai hyvän käsityksen saaren luonnosta. Niitä hortensioita olisin vain kaivannut tien varteen. Olihan äitienpäivä ja mikäs sen tunnusomaisempi kukka kuin hortensia on. Atsaleoja oli sitäkin enempi.
 |
 |
| Taas ylhäällä - Pico do Ferron näköalatasanne | Alhaalla Lagoa das Furnas-järvi ja ensimmäinen höyrypaikka alhaalla |
|---|
 |
 |
| Pico do Ferro | Atsaleat hieman isompia kuin mitä meillä ruukuissa |
|---|
Pysähdyimme veilä näköalapaikalle Santa Iria saaren pohjoisrannalla. Kallioita ja rantapoukamia silmänkantamattomiin ja meri tyyni. Huikaisevan kaunista.
 |
 |
| Santa Iria, pohjoisranta itäänpäin | Santa Iria - sama länteenpäin |
|---|
Bussi jätti meidät hotellillemme ja siinä saattoi pari vesipisaraa ripsasta, mikä ennakoikin paluupäivämme sateita. Illalla ei kuitenkaan satanut. Olimme niin täysiä, ettemme enää lähteneet syömään ulos vaan söimme kaupasta ostettua pientä purtavaa. Pakkasimme reppumme, mikä oli nopeasti tehty. Ladoimme tuolille matkalle puettavat vaatteet ja sitten vain nukkumaan.
Aamiaisen ja suihkun jälkeen jäimme odottelemaan paluulennolle hakevaa bussia, jonka piti noutaa meidät klo 9:30. Lento lähtisi klo 11:45. Meillä oli siis aikaa kentällä vielä tehdä joitain ostoksiakin.
Parvekkeelta huomasimme, että purjelaiva oli lähtenyt, myös välillä satamassa käynyt sotalaivakin uupui, mutta sen sijaan satamaan oli ilmestynyt valtava huviristeilyalus. Laskimme, että parikymmentä bussia oli odottamassa laiturilla turisteja. Koko bussimatkan satoi ja vielä kentällä näimme odotussalista, että satoi kaatamalla. Olipa meillä tuuria sään suhteen. Tuuria ei kuitenkaan ollut check in- jonossa. Vaikka vastaanottopisteitä oli neljä, ei jonomme edistynyt ja kun tein pieniä laskelmia päässäni seuraten vastaanotosta poistuvien välistä aikaa, niin sain tulokseksi parin tunnin jonotusajan. Emme siten ehtisi edes koneeseen. Ilmeni, että oli tietokoneongelmia. Jossain vaiheessa joku korjaajakin ilmestyi, mutta vain pari konetta oli toiminnassa, kunnes juuri meidän kohdalla avattiin uusi vastaanotto. Homma alkoi luistaa ja kaikki ehdimme koneeseen.
Jouduin tarkempaan turvatarkastukseen ilmeisesti sen vuoksi, että minulla oli tukisukkahousut ja vielä tukipolvisukat niiden päällä. Oli riisuttava kengät. Nainen hipelöi sääriäini, kunnes huomasi, mistä oli kysymys. Annoin hänen vastineeksi sitoa kenkäni.
Lentokoneeseen pääsimme ajoissa, mutta muuten lähtö viivästyi. Silti matka taittui nopeasti ja olimmekin Oulunsalossa ennakoitua aikaisemmin eli Suomen aikaa klo 21:00. Kolea sää oli vastassa.
Azorit on etelämpänä mitä Madeira, mutta pohjoisempana kuin Kap Verden saaret. Madeiralla emme ole vielä käyneet, mutta lounasravintolan pöytänaapuri kertoi, että Azorit on samantapainen, mutta korkeampi kuin Madeira kun taas Madeiralla on enempi kukkia. Riippuu tietysti ajankohdasta. Nyt kevät oli hieman myöhässä. Kap Verde on taas aivan toisenlainen, kuuma ja kuiva, ei missään tapauksessa ainakaan pääsaarella vehreä. Uiminen meressä vaikuttaisi onnistuvan parhaiten Azoreilla, sillä isoja aaltoja ei tule rantaan ja hiekkarantojakin on. Kap Verdellä hiekkarantoja on kilometreittäin, mutta rantaan tyrskyää valtavat aallokot. Azoreilla Ponta Delgadassa on mainio uimala ja voin arvata, että vipinää on, kun kesän alussa merivesiallaskin täytetään. Kanarialla olen ollut vain kerran monta vuotta sitten. Kaunista sielläkin on, mutta se ei kinnosta enää.
Teksti: Kaarina Kaukoranta
Kuvat ja videot: Juhani Kaukoranta ja Kaarina Kaukoranta