Matkapäiväkirjat

Ateena 24.9.-4.10. 2019

Norwegian Oulu (8:35)--> Helsinki  (9:40),  jatkolento Helsinki (15:55) --> Ateena (19:35)

Norwegian  Ateena (21:20 --> Helsinki ( 0:50),   jatkolento Helsinki (7:00) --> Oulu (8:05)

Lennot yhteensä 590 €

Asunto Ateenassa Athens Gate Apt yhteensä 670 €

Tiistai 24.9.2019

Herätys klo 5:00. Kaikki oli laitettu illalla valmiiksi. Reput pakattu ja eväät tehty. Bussi 8 lähti pysäkiltämme klo 6:12. Olisimme ehtineet seuraavallakin bussilla, mutta aikaa kentällä olisi ollut vain puoli tuntia. Mentiin varman päälle.

Meillä oli paljon luppoaikaa Helsingin kentällä. Jo Oulun päässä oltiin huomattu, että Risto ja Marjakin olivat lähdössä matkalle. Meillä oli Helsinkiin sama lento. Sovittiin, että käydään yhdessä kahvilla ja syömässä Helsingin päässä. He olivat menossa Istanbulin kautta Romaniaan ja Ukrainaan. Näin aika meni mukavasti rupatellessa lähinnä matkoista.

Marita, joka oli Sepon kanssa samana päivänä palaamassa Ateenasta,  oli viestinyt edellisenä päivänä, että Ateenassa on liikennelakko. Se vaikutti myös lentokentän henkilökuntaan. He hidastivat pääsyämme koneesta. Seisottiin pitkään koneen käytävällä ja alkoi tuntua, että ilma loppuu kun ilmastointi oli jo pois päältä. Olimme illalla ottaneet yhteyttä asuntomme emäntään ja hän oli luvannut, että meitä on taksi vastassa Ateenan kentällä. Kun jonotimme koneeseen, niin aloimme rupatella yhden pariskunnan kanssa. Sovittiin, että he pääsisivät samassa taksissa, koska heidän hotellinsa oli meitä lähellä Plakassa. Niin sitten päästiinkiin majapaikkoihimme hintaan 20 € + 20 €, mikä olisi ollut metron hinta. Mukavastihan päästiin, kun ei tarvinnut kävellä lainkaan. Meidän majapaikkamme oli viiden tähden hotellin Hotel Royal Olympos naapurissa ulko-oven ollessa vain 10 metrin päässä. Siksi minua kummastuttikin, kun ulko-ovemme syvennyksessä makasi nuori mies. Tämmöistäkö täällä on, huh. Poika nousi heti. Oli siistin näköinen, mutta avojaloin. Mikä lie tarina oli takana.

Rouva odotti meitä toisessa (lue kolmannessa) kerroksessa. Hän esitteli meille huoneiston. Olimme ällikällä päähän lyöty, sillä asunto oli parempi kuin olimme osanneet odottaa. Oli kyllä saanut jotain 9,2 arvosanaksi. Silti huoneen hinta 74 € ei luvannut ihan näin hyvää. Molemmille oli omat makuuhuoneet parvekkeineen. Parvekkeet olivat sisäpihalle, joten kadun metelistä ei tulisi olemaan haittaa.  Sähkötakallinen olohuone oli pieni, mutta viihtyisä. Keittiössä oli hyvä varustus ja mikä parasta, oli kahvia ja oikein maitopurkkikin jääkaapissa Jussille. Kaikkea muutakin pientä oli, tuoremehua, vettä, öljyä jne. Asunto oli siisti ja kauniisti sisustettu. Kakku odotti meitä keittiön pöydällä.

Jussin makuuhuone

Minun makuuhuone olohuoneen takana

Kävimme pikkukaupassa, joka oli ihan likellä ja ostimme vähän muonaa ja viiniä. Kello oli sen verran paljon, ettei lähdetty enää ulos vaan istuttiin loppuilta parvekkeella ja nautittiin linnunmaito-ilmasta. Päivisin oli koko yhdeksän  päivän matkamme ajan liki 30 astetta, mutta iltaisin hieman vähempi, yli 20 kuitenkin. Huomasimme kyllä, että tulopäivänä oli satanut (ja niin teki lähtöpäivänäkin).

Sängyt olivat leveät ja mukavat. Nukuttiin hyvin.

Kaikessa rauhassa laitettiin aamiasta, hoidettiin aamutoimet ja lähdettiin kaupungille vasta puoli yhdeltätoista. Suunnistimme omalta Ath. Diakou- kadulta toiselle isolle kadulle nimeltä Arditou. Etsimme olympiastadionin Panathinaiko Stadio, jossa pidettiin ensimmäiset uuden ajan olympiakisat v. 1896. Antiikin aikana paikalla oli ollut Lykurgok stadion. Oli vietävän kuumaa eikä missään varjoa koko isolla kentällä. Oli ensimmäinen päivä helteessä enkä siihen vielä ollut päässyt tottumaan. Kyllähän siihen sitten tottui. Nyt kuitenkin tuntui sopivalta mennä Kansallispuiston varjoon. Puiston keskellä piti olla Zappeion, mutta olipas vaikea löytää. Polkuja oli paljon, muttei kylttejä. Olin lukenut, että puistossa olisi paljon kukkia, mutta niitä ei kyllä ollut. Kissoja kylläkin. Puisto ei vaikuttanut huolletulta. Zappeion on kokous-ja esittelypalatsi. Koululaisryhmiä oli sen edessä olevalla aukealla. Seurailin heidän menoaan mukavasti puistopenkillä varjossa istuen. Zappeion on rakennettu juuri noita ensimmäisiä olympialaisia varten. Siellä pidettiin miekkailuotteluita.

Stadionin kuumassa pätsissä

Minä olen paras

Varjoisa penkki on mukava

Vielä vaikeampi oli osua Zeuksen temppelille, vaikka sen pylväät olivat korkeat. Meillä ei ollut passeja mukana, joten emme saaneet alennusta temppelialueelle, muttei sinne kannattanutkaan mennä, sillä kaikki näkyi muutenkin.  Temppeli on niin lähellä asuntoamme, että kadultamme näkee osan siitä. Hadrianuksen kaari  on vaikuttava ja ehdottomasti kuvaamisen paikka.  Vanhakaupunki Plaka on toisella puolen ja puisto toisella. Silloin Hadrianuksen rakennuttaman muurin kaariportti jakoi Ateenan vanhaan tarunhohtoisen Theseuksen ja uuden todellisen Rooman keisari Hadrianuksen alueisiin.

Zappeion

Zeuksen temppeli, Olympieion

Palattiin omalle kadulle ja sen pikku pizzeriaan. Tyttö teki kaikkea muuta kuin palveli meitä, joten siirryimme viereiseen baariin Sios syömään kebabia. Kahvit juotiin kämpillä Kakkuahan oli vielä.

Viiden maissa lähdimme iltakävelylle.  Diounysiou Areopagitou on leveä kävelykatu, joka on suosittu turistikatu. Sen varrella on arkeologinen museo ja toisella puolella näkyy koko ajan Akropolis-kukkula. Herodes Atticuksen odeion kadun päässä ja muurin kupeessa on vaikuttava näky. Sieltä kuului musiikkia, mutta mistään ei selvinnyt, mitä siellä esitettiin. Julisteita vanhoista esityksistä oli kyllä. Kesällä oli esitetty Oresteia, Aiskhyloksen trilogia. Se on antiikin ainoa kokonaisena säilynyt näytelmätrilogia. Olimme katsoneet sen Oulun teatterilla talvella. Huomattiin, että pienen matkan päästä pääsisi kipuamaan Akropolis-kukkulalle, mutta ajattelimme jättää sen makupalan viimeiseksi kohteeksemme. Jos siellä loukkaisimme jalat kiivetessä, estäisi se meitä tutustumassa muihin kohteisiin. Tosin kun myöhemmin sinne nousimme, olikin se ihan helppo, helpompi kuin moni muu nousu.

Hadrianuksen kaari

Diounysiou Areopagitou-kadulla viikolla väljää

Herodes Atticuksen odeion, teatterin sisäänkäynti

Toinen teatteri, Dionysoksen teatteri ei näy ulkopuolelta vaan ainoastaan kukkulalta. Se on pahoin raunioitunut. Meillä alkoi jo tulla nälkä ja menimme Magryani-kävelykadulle syömään. Kadulla oli raitiovaunuraiteet, mutta ei siinä ratikoita mennyt. Huomasimme, että linjoja oli karsittu runsaasti. Ravintoloita sen sijaan oli perä perää. Valitsimme ravintola Elaean. Söin ison porsaankyljyksen, Jussi oli viisaampi ja tilasi kanaa. Perunani olivat kylmiä. Kysyin tarjoilijalta kuuluiko näin olla. No ei tietenkään. Hän toi jonkun ajan kuluttua minulle kuumat perunat. Lasku oli 27 €. Ylimääräisenä tarjottiin kaikkea pientä kuten rakia ja hunajajugurttia. Valitettavasti rikoin lähtiessäni suolasirottimen, kun tila oli niin pieni ja meinasin kaataa koko pöydän. Onneksi ei sen kummampaa vahinkoa tullut.

Kämpillä laitoin vahingossa oven turvalukkoon. Eihän siinä mitäään, mutta väliin näytti, ettei itsekään päästä ovesta. No asia kyllä selvisi.

Heti aamulla etsittiin isompi kauppa netin avulla. Se olikin hyvin varustettu, mutta omituista oli, etten voinut ostaa neljää perunaa. Kaikki perunapussit olivat ihan liian suuria meille. Valitsin avonaisesta pussista perunat ja arvelin, että kassalla punnitaan. Mutta ei, en voi ostaa neljää peruna vaan ainoastaan ison pussin perunoita. Kun kummastelin, niin kassa viimein antoi ne ilmaiseksi, mutta moneen kertaan kehotti meitä muistamaan ensi kerralla. Turha luulo, että enää tänne palattaisiin.

Paremman puoleisia graffiteja

Tavernassa

Joku turisti

Tänään tutkailitiin Akropolis-kukkulan pohjois-puolta. Plakan pienet kadut ovat viehättäviä. Osuttiin paikalle, kun saksalainen turistiryhmä oli kokoontunut kuuntelemaan oppaansa selostusta. Lähtivät sitten kiipeämään rinnettä ylöspäin ja me tietysti perässä. Paikalla oli paljon seinämaalauksia. Ne olivat taiteellisimpia kuin tavalliset graffitit puhumattakaan töhryistä.  Alas laskeuduttiin tavernaan, joka oli levittäytynyt portaikolle pitkin pituuttaan. Meidät houkuteltiin happy hoursilla istumaan ja niin tilattiin kahvit ja oluet. Kuuma sää piti jatkuvaa janoa yllä. Kello oli jotain 12. Huomasin, että Jussi maksoi normaalihinnan, joten pyysin tarjoilijaa palauttamaan euroja. Näin tapahtuikin, kun toinen tarjoilijakin oli paikalla. Kreikassa on vaikea taloustilanne ja siellä on oltava tarkkana, sillä jotkut yrittävät aina vetää välistä. Tämä ei ollut ainoa kerta.

Zeuksen temppelin pylväitä näkyi kadultamme

Plakan kadulla

Melína Merkoúri

Roomalainen agora

Sama toisesta kulmasta

Agoran portti

Jatkettiin matkaa Roomalaiselle agoralle. Sinnekään ei ostettu lippuja, kun koko hela hoito oli aivan meidän näkyvissä. Jatkettiin matkaa Hadrianuksen kirjastoon.  Upea rakennus.

Hadrianuksen kirjasto

Kotiin kuljettiin jo tutuksi tullutta reittiä Lysikrateen muistomerkin ohi ja huomattiin, että ihan lähellämme on hyvin varustettu kauppa. Silti useimmiten käytiin kotikaupassa. Vettä oli aina ostettava. Teimme hyvä aterian asunnollamme ja lepäiltiin ennenkuin lähdimme ihailemaan ja kuvaamaan nähtävyyksiä iltavalaistuksessa.  Akropolis-kukkula Parthenon-rakennuksineen oli tietysti upea, Hadrianuksen kaari ja Zeuksen temppeli myös. Palatessa poikettiin vielä lähipizzeriaan. Nyt saatiin palveluakin.

Ensimmäisen kerran matkustettiin Ateenassa metrolla. Lippuja ei saanut mistään muualta kuin metroasemalta. Lipun hinta oli 2,70 € menopaluu. Akropolis-metroasema oli meitä lähinnä ja sen kautta kulki linja 2, jolla pääsimme vaihtamatta Omoniaan. Omonian alue oli vilkas ja melko rähjäisen näköinen. Vaikutelmaa lisäsi runsaat graffiti-töhryt. Katuja lähtee kuuteen suuntaan, mutta Jussin kompassin avulla osasimme oikealle kadulle.  Aiolou 28 oktovriouta pitkin kävelimme 10 minuutin matkan Kansalliseen arkeologiseen museoon. Uudempi museo oli  Diounysiou Areopagitou-kadulla meidän lähellä ja sinne ehkä menisimme myöhemmin. Tässä vanhassa museossa meitä kiinnosti nähdä Agamemnonin kuolinnaamio.

Kansallinen arkeologinen museo

Agamemnonin kuolinnaamio

Artemisionin ratsastaja

Ostimme alennusliput ja virkailijanainen tarkasteli passejamme. Maksoi yhteensä kympin. Kun sitten katsoin lippuja, oli niiden arvo 0 €. Palasin takaisin ja onneksi luukulla oli yhtäaikaa kreikankielinen opas, joka osasi selittää, että tarvitsemme 5 euron liput. Nainen oli vaivaantunut, mutta vaihtoi sentään lippumme. Oliko yritys vetää se kymppi itselle. Jäi epäilys. Kuolinnaamio oli heti ensimmäisessä salissa. Ympäristössä oli paljon kullattuja esineitä mykeneläisen kulttuurin ajalta, jonka pitkään luultiin olevan vain tarua kuten Troijan sotakin. Aika on toistatuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Museossa kulkeminen on raskasta, joten ihan mielellämme menimme museoaukiolla olevaan varjoisaan ravintolaan ja tilasimme juustolautasen, punaviiniä Jussille ja minulle olut.

Kotimatka tultiin kävellen samaa katua ohi Kotzian ja kauppahallin Kentriki Agoran. Iso ortodoksikirkkokin Panagía Kapnikaréan kirkko oli välillä. Kotzia-aukiota reunustavat uusklassiset rakennukset, kaupungintalo ja kansallispankki.  Piipahdettiin kaupoissa, mutta ihan turhaan. Ei ollut tarvetta ostaa mitään, eikä reppuihin olisi edes mahtunut mitään. Ihan tyhmää ajanhukkaa kaupungissa, joka on täynnä historiaa.

Kotzia

Karttaakin katsottava

Monastiraki

Koukkasimme Monastiraki-aukiolle.  Nimi viittaa pieneen luostariin aukion reunalla. Vain kirkko on jäljellä siitä. Ihmisiä oli nyt valtavasti. Kyyhkysparvet lentelivät ja kokoontuivat syömään isona joukkona, kun joku kaatoi säkistä siemeniä.

Käveltiin nyt isolle vanhalle Agoralle, sille jossa Sokrates oli villinnyt puheillaan nuorisoa. Alueelle päästiin yhteishintaa 8 €. Halpaa oli, mutta vielä halvempaa oli esim. Roomassa, jossa iäkkäät EU-kansalaiset pääsivät ilmaiseksi historiallisille paikoille. Tämä agora olikin sitten laaja . Siellä oli Hefaistoksen temppeli sekä entisöity Attaloksen Stoa-pylväshalli.  Hefaistoksen temppeli edustalta oli upea näkymä Akropolille.

Vanha agora

Hefaistoksen temppeli

Näkymä Akropolille

Juustolautanen museokäynnin jälkeen

Jussi agoralla

Stoa, pylväshalli

Kävellen menimme asunnollekin poiketen välillä kahvilla taas siinä porrastavernassa.

Aamulla pesin hieman nyrkkipyykkiä. Jussin huoneen parvekkeella oli pyykkinarut. Minun parvekkeella istuttiin aina iltaa. Päivisin saatettiin seurata vastapäisen talon terassin menoa. Siinä oli joku firma, joka piti koulutusta terassillaan.  Kaavioita piirrettiin. Pyykkimme kuivuivat nopeasti auringon paisteessa.

Kohteemme oli tänään Lykavittos-kukkula. Ajoimme metrolla  Akropolis -> Syntagma, jossa vaihdoimme linjalle 3 ja jämme pois Evangelismos-asemalla. Tämä kaupunginosa vaikutti vaurahkolta alueelta. Katu oli yhtä ylämäkeä ja lopussa alkoi tulla portaita. Ja niitä oli paljon, mutta onneksi oli kaiteet ja puitakin varjostamassa. Pikku hiljaa päästiin funikulaari-asemalle. Meiltä edestakainen matka maksoi yhteensä 15 €. Loppumatka kuljettiin sillä. Kukkula on Ateenan korkein ja sieltä on hyvät näköalat laajaan kaupunkiin, mereen ja Pireus-satamaan.

Portaita piisaa

Lykavittosin laella

Kaunista on

Ateena on laaja

Huipulla on ravintola, jonka menu maksoi vain 13 €. Salaatti, mussaka ja viini sisätyivät hintaan. Parasta ruokaa saatiin juuri täällä.  Palattiin samaa reittiä asunnolle. Illalla mentiin viereisen loistohotellin panoraamaravintolaan juomaan drinkit, jotta päästiin nauttimaan näköalasta. Olihan hieno panoraama. Samalla kertaa näkyivät Lykavittos, Zeuksen temppeli heti vastapäätä, Hadrianuksen kaari ja Akropolis ja kaikki valaistuina. Näkymä oli henkeä salpaava. Joimme drinkkiämme pitkään ja hartaasti.

Royal Olympos hotellin panoraamaravintolassa

Kun söimme aamiaistamme, kuului ulkoa jotain megafonista, mutta meillä ei ollut näkymää kadulle eikä sitä paitsi oltaisi ymmärrettykään, mistä oli kysymys. Kun lähdettiin kaupungille oli pääkatu suljettu. Jotain siis oli meneillään. Suunnistimme uuteen Akropolis- museoon. Joka päivä oli kuljettu tuon modernin tasakattoisen kivitalon ohi. Nyt sen edessä oli valtava jono, joten päätimme tulla uudelleen iltapäivällä. Akropolis-kukkulan päälläkin näytti olevan paljon kansaa ja luinkin, että sinne oli syyskuun viimeisenä sunnuntaina vapaa pääsy. Ei siis sinnekään kannattanut mennä.

Hyvä idea oli nousta muusien kukkulalle eli Filopappoksen kukkulalle, josta on komeat näkymät. Nymfien kukkula tähtitorneineen näkyi taustalla.  Huipulla on iso  Filopappoksen muistomerkki.  Filopappos oli hyväntekijä ja senaattori. Alkumatkasta oli kyltti Sokrateen vankilaan.  Tottakai kävimme katsastamassa sen. Vankilaan Sokrates joutui nuorison turmelemisesta. Siellä oletetaan hänen juoneen myrkkymaljansa. Seuraavana oli Pyhän Dimitri Pommittajan pieni kirkko, jossa turistiseurueelle oltiin jakamassa  jäätelöannoksia. Jano olisi ollut minulla, mutta vasta Pnykan kukkulalla oli vesihana, josta sai huidella vettä niskaan. Sekin auttoi ja olihan pullossa vielä vähän vettäkin. Paikalla on puoliympyrän muotoinen agora, jossa 400-luvulla eKr oraattorit puhuivat kansankokouksissa. Kaikkialta kukkuloilta oli joka suuntaan hienoja näköaloja. Kuumaa oli ja väliin oli jyrkkiä reunoja, mutta polut eivät olleet jyrkkiä.

Sokrateen vankila

Filopappoksen muistomerkki

Filopappos-kukkulalta hyvä näköala

Takana jälleen Akropolis

Lykavittoskin näkyy

Pnyka

Alkoi tulla kaikesta kipuamisesta nälkä ja ennenkaikkea jano, joten kiirenvilkkaa palattiin kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Kaikki paikat olivat tupaten täynnä johtuen kai sunnuntaipäivästä ja koska kämppämme oli lähellä, päätettiin mennä sinne laittamaan itse ruokaa. Kaupan kautta kotiin olikin hyvä ratkaisu ja sai ottaa jopa nokoset sen päälle.

Akropolis-museo

Parthenonin mamoriveistosten kopiot

Iltapäivällä lähdettiin uudelleen Akropolis-museoon ja nyt jonoja ei ollut. Museo on tyylikäs ja avara. Se on siksikin avara, että se odottaa saavansa British Museumilta sinne  Kreikasta 1800-luvulla vietyjä veistoksia. Turkkilaiset antoivat niitä höylisti. Nyt museossa on paljon kopioita. Kauniita patsaita, osa marmorista, osa pronssia. Kauniita olivat Erekhtheionin karyatidit, naishahmoiset pylväät suojassa ilman saasteilta. Kopiot ovat Akropolis-kukkulalla.  Ateenan symboli, pöllö, on sijoitettu rakennuksen ulkopuolelle. Katsottiin videoesitys, joka selvitti Parthenonin eri vaiheita. Milloin se oli ollut temppeli, milloin ruutivarasto, moskeija tai kirkko. Ja ennenkaikkea, miten sitä oli pommitettu. Silti se on saatu säilytettyä. Sen veistoksia on viety ja nyt olisi kova halu saada ne takaisin, kun on tilaakin niille. Ja tottakai, tännehän ne kuuluvat.

Akropolis-museon hulppeat hallit

Karyatidit, aidot

Kakkialla näkyvät kukkulat

Iltakävelyllä käytiin syömässä ravintola Mythoksessa. Söin lihapullia.

Nukuttiin pitkään. Meillä oli enää Akropolis-kukkula valloittamatta. Tehtiin jauhelihapapupataa, katsottiin iPadista teevee-ohjelmia. La Republica, Tanssii tähtien kanssa jne. Vasta viiden maissa lähdimme tallustelemaan Akropolille. Alennettu pääsylippu maksoi 10 €.  Portilla tyttö moneen kertaan sanoi, ettei sitten vesipulloa mukaan. Miten hän kuvitteli kenenkään ilman juotavaa selviävän kukkulalla, jossa ei ollut mitään myytävänä. Tottakai meillä oli vesipullo mukana eikä laitettu sitä pois vaan taskuun.Nousu kukkulalle ei ollut paha. Kivet saattoivat olla liukkaita, mutta kun ei ollut tungosta, saattoi asettaa jalkansa varmalle pohjalle.

Akropolis-kukkulalle kiipeäminen

Minä ja Parthenon

Karyatidien kopiot kannattelevat Erekhtheionia

Akropolis on koko Kreikan tunnetuin nähtävyys. Siellä sijaitsee suuri Parthenonin temppeli, jota restauroidaan. Rakennus on nykyisen arkkitehtuurin esikuva. Voi vain kuvitella, miltä se näyttänyt, kun sen sisällä on seissyt korkea kullattu Athene-patsas. Rakennus on kärsinyt monia vaiheita, joihin olimme saaneet tutustua Akropolis-museossa videoesityksenä. Kotona vielä kertasimme omalta DVD-levyltä.  Pahalta tuntui, että venetsialaiset olivat pommittaneet sitä Filopappos-kukkulta, jolloin sen sisällä oleva turkkilaisten ruutivarasto räjähti.

Dionysoksen teatteri Akropoliin etelärinteellä

Herodes Atticuksen odeion

Taustalla Filopappos, josta venetsialaiset pommit ammuttiin

Erekhtheion edessä ja Parthenon takana

Karyatidit

Antiikki oli nyt konkretisoitunut meille. Paljon on luettu koulunkin jälkeen. Onhan meidän kiittäminen aikaa monessakin mielessä:  demokratiasta, matematiikasta, filosofiasta, näyttämötaiteesta, olympialaisista, logiikasta jne. eli koko länsimaisesta sivistyksestämme. Nykykreikkalaisilla ei ole asian kanssa enää mitään tekemistä, kunhan suojaavat raunioita.

Etsittiin Plakalta rauhallinen pöytä terassilta ja söimme salaatit. Loppuilta istuskeltiin parvekkeella ja kuunneltiin Olympos-hotellin pihakonserttia.

Pyhitettiin loppupäivät rantaelämälle. Aamulla klo 10:30 hypättiin bussiin A2, jonka pysäkki oli lähellämme. Olimme illalla katsastaneet ratikka-aseman ja huomanneet, että se oli suljettu. Ratikat taisivat kulkea enää rantaa pitkin.  Metrohan oli aika uusi ja korvasi sen. Harmi vaan, että bussienkin lippuja sai vain metroasemilta eli oli koukattava Akropolis-metroaseman kautta.  30 minuutissa oltiin Alimos-biitsillä. Todella hyvä ranta! Aurinkotuoleja oli paljon vapaana. Aurinkovarjoista ei ollut paljon apua ja siksi oli suojattava itseä vaatteilla. Uimaan pääsi helposti, sillä mitään suuria aallokkoja ei ollut. Vesi oli lämmintä ja melko kirkastakin. Uitiin moneen kertaan. Syötiin kahvilassa minä hampurilaisen ja Jussi täytetyn leivän. Cappuccinot tarjottiin isoissa pahvimukeissa ja maistuivat hyvältä.

Alimos uimaranta

Alimos

Puoli kolmen maissa jätettiin ranta ja ahtauduime täyteen bussiin. Loppumatkasta pääsin istumaan.

Olin jo Suomessa etsinyt netistä, mitä kulttuurimenoja olisi Ateenassa matkamme aikana. Oopperat ja baletit eivät vielä alkaisi. En ollut huomannut, että oli menossa Epidaurus-festivaali. Perjantaina olisi ollut Eric Burdon and the Animals. Harmittaa vieläkin. Tälle tiistaille olisi mahdollisuus saada lippuja Stamatis Spanoudakis-konserttiin. Halusimme ehdottomasti päästä siitä osalliseksi, vaikka artistia ei tunnettu, mutta se paikka - ODEON HERODES ATTICUS.  Olimme saaneet selville monesta paikasta tiedustellen, että illan konserttiin saisi lippuja vain netistä ja paikan päällä vähän ennen konserttia. Lippukopin sanottiin avautuvan kuudelta, kun konsertti alkaisi yhdeksältä. Ketään ei ollut vielä paikalla, myyjiä eikä ostajia, vain me. Sitten pikkuhiljaa alkoi muodostua jonoja, mutta kukaan ei tiennyt, että mikä noista monista luukuista oli se, joka sitten aukaistaisiin. Väliin sisältä käytiin sanomassa, että menkää vaan katsomaan nähtävyyksiä, sillä heillä oli teknisisä ongelmia. Viimein joku sanoi, että se jono, jossa olin ekana oli väärä. Menin seuraavaan jonoon etumaiseksi ja selitin että se oli minä, joka täällä olin ekana. Onnistui. Luukkujen raosta nähtiin, että sisällä oli useita henkilöitä ongelman kimpussa. Ilmeisesti ongelmaa ei saatu ratkottua, vaan meille sitten printattiin vain liput. Odotusta oli kaiken kaikkiaan 1,5 tuntia. Liput maksoivat vain 25 €/kpl, joten mistään rahastuksesta ei ollut kyse.

Konserttilippua jonottamassa

Odeon täyttymässä

Konsertti päättymässä

Liput saatuamme käväisimme vielä kämpillä syömässä ja vaihtamassa vaatteita. Areenalle pääsy sujui vaivattomasti. Olihan kyllä hulppea teatteri. Ihmisiä tuli paikka täyteen. Teatterin raunio oli loistava tausta orkesterille. Noin 40 kuorolaista ja hieman vähempi soittajia, taivaalle lheijastuvat laservalot pimeässä yössä, mahtipontista musiikkia, kaikki tuo ei kuitenkaan vaikuttanut minuun, mutta kreikkalaiseen yleisöön kyllä. He taputtivat kuin hurmoksessa, osia kappaleista he lauloivat mukana. Juontaja puhui solkenaan ja tietysti kreikkaa. En osannut nauraa vitseille mukana. Hellaa toistui usein, joten isänmaallisuudesta oli kyse. Paikka oli upea, puitteet upeat. Sitähän olin tullut hakemaan. Mitä siitä, etten ymmärtänyt porukan hekumointia. Vieressä istuva nuori nainen olisi kyllä voinut aplodeerata hieman hillitymmin.

 Ajattelimme mennä uudelleen rannalle, mutta bussia ei tullutkaan. Oli taas liikennelakko. Ei meillä ollut kyllä lippujakaan, sillä Akropolis-metroasema oli suljettu. Pysäkille pysähteli takseja ja niin mekin sitten menimme yhteen. Siellä oli jo muita matkustajia, jotka vietiin ensin. Yritin kysyä, mitä maksaa Alimokseen. Kuski näytti vain mittaria. Muut maksoivat 5 € ja sitten me jäimme ainoina kyytiin. Kuski kiersi jostain kaukaa, mutta Jussi kyllä seurasi kännykällä, että oikea on suunta, mutta ruuhkan vuoksi kiersimme hieman. Minulla oli 50 euron seteli kourassa valmiina. Näin, että kuski vilkaisi peilistä, kun kaivoin rahan. Perillä mittari näytti 24 € ja ojensin rahan. Kuski otti sen ja käytti nopeasti jossain. Kohta hän ojensi 10 € setelin ja väitti, että olin antanut sen. Se oli sileä, eikä voinut olla minun antama, mutta mitäpä siinä voi kuin antaa tulla huijatuksia. Ei auttanut selittää.

Rannalla maattiin rantatuoleilla ja väliin uitiin. Kun edellisenä päivänä olin luullut, että minua oli näykkäissyt rapu jalasta, niin nyt huomasin, että kalahan se näykki Ei meinannut millään jättää rauhaan. Se oli kooltaan pienen ahvenen kokoinen. Oli vaikea uskoa, että kala kosketti minua, sillä snorkkeloidessa ja sukeltaessa ei koskaan yksikään kala ollut minua koskenut. Aina ne väistivät.

Sitten oli jotenkin päästävä takaisin kaupunkiin. Nyt näytti jo bussit kulkevan. Meillä ei ollut bussilippuja, mutta rannalla oli ratikka-asema ja lippuautomaatti. Yritimme ostaa lippuja, vaikka eräs nainen väitti meille, ettei toimi. Näytti toimivan siihen asti, kunnes piti laittaa kolikot. Ne juuttuivat, eivät menneet sisään eikä niitä saanut poiskaan. Käytiin vielä viereisessä kahvilassa, jospa siellä tiedettäisiin, mistä lippuja saisi, mutta sama vastaus kaikkialla, vain metroasemilla myytiin lippuja. Myyjä sanoi, ettei ole ongelma, jos lippua ei ole. Ymmärsin sen, kun viimein ahtauduimme bussiin. Kukapa tarkastaja sinne mahtuisikaan. Missasimme jo yhden bussin, kun sinne emme kertakaikkiaan mahtuneet. Se porhalsi pysäkiltä niin, että jonkun laukku jäi roikkumaan oven raosta. Kun sitten viimein juuri ja juuri mahduttiin seuraavaan bussiin, menin etuovesta ja tarjosin kuskille rahaa ja sanoin, ettei meillä ole lippuja. Ei ollut kuskillakaan. Niin sitten matkasimme jäniksenä. Sain kuin sainkin jotenkin istumapaikan, kun oli nopea. Nousimme liian aikaisin pois bussista, kun ei oikein nähty ulos siinä tungoksessa. Ehkä kilometri käveltiin, mutta mitäpäs tuosta.

Viimeistä iltaa

Vaikuttaa herkulliselta

Ravintoloita Plakalla

Illalla söimme hyvin ulkoilmateatterin viereisessä ravintolassa. Olisi mennyt uusin Joker-elokuva.

Oli lähtöpäivä. Siivosimme asunnon ja pakkasimme reput. Emäntä oli kysellyt sähköpostilla, mihin aikaan lähtisimme pois ja ilmoitimme, että klo 11:30 niinkuin papereissa luki. Oli tulossa uudet asukit. Nainen tuli kuitenkin hieman aiemmin ja kerroimme, että katsomme tv-ohjelman loppuun ja sitten lähdemme. Hän sanoi, että voimme jättää avaimen oveen.

Meillä oli runsaasti aikaa, sillä lento lähti vasta puoli kymmenen maissa illalla. Ja taas oli lakko, mutta nettitietojen mukaan sen pitäisi loppua klo 15.  Vietimme aikaa kansallispuutarhan varjoisilla penkeillä ja söimme siellä eväitämme. Tuli kuitenkin äkkilähtö, kun isosta puusta rysähti paksuja oksia ihan jalkojemme juureen. Siirryimme istumaan köynnöskujalle, ja varoimme puita. Menimme klo 15 Syntagma-metroasemalle ostamaan metrolippuja. Jonotimme jonkun aikaa eikä jono näyttänyt etenevän. Kävin kysymässä, mikä mättää ja sain kuulla, että metro lentokentälle ei mene tänään, vain bussit. Ostettiin sitten automaatista bussiliput ja noustiin maan pinnalle. Nähtiin, että lentokenttäbussi X95 juuri kurvasi pääkadulle. Lähdimme perään etsimään seuraavaa bussipysäkkiä. Taisi olla lähes kilometrin päässä. Valotauluilla ei näkynyt missään vaiheessa, että bussimme olisi tulossa, muita kyllä. Pysäkillä kuitenkin luki bussin numero. Odotimme ja odotimme. Alkoi jyristä. Se valtava helle, joka oli ollut kaiket päivät,  purkautui nyt ukkosena ja alkoi sataa. Pysäkin surkean pienestä katoksesta ei ollut apua, eikä oltaisi sen suojaan mahduttukaan. Siinä sitten puun alla värjöteltiin ja ajattelin, että Kreikan jumalat Zeus etunenässä olivat nyt meille jotenkin suuttununeet. Ei kuitenkaan enää heitellyt oksan karahkoilla. Kun bussia ei vain kuulunut ja aloimme olla melko märkiä, ajattelimme metsästää taksin, mutta juuri silloin eräs nainen kertoi soittaneensa ja saaneensa tiedon, että neljän minuutin päästä tulisi bussimme. No, ei nyt ihan neljän minuutin kuluttua, mutta tuli kuitenkin ja oli tietysti aivan täysi. Voimalla kuitenkin työnnyimme sisään. Kun seisominen alkoi väsyttää, istahdin reppuni päälle ja pidin kaksin käsin haitarioven kahvoista kiinni. Kävi mielessä, että vaikka en ole kovin ranttu matkalainen, niin kyllä pirssi olisi nyt ollut poikaa. Matka kesti yli tunnin.

Lysikrateen muistomerkki

Kansallispuiston suojassa

Muitakin turisteja

Lentokentällä elämä alkoi taas hymyillä, sillä saatiin ruokaa ja vaihdoin kuiviin vaatteisiin.  Surffattiin netissä ja niin aika kului mukavasti. Porttimme ilmestyi näytölle vasta ihan viime hetkillä ja se oli aivan toisessa päässä rakennusta. Kävelyä tuli yli kilometri varmaan. Tavattiin sama suomalainen pariskunta, jonka kanssa oltiin tultu Ateenaan samalla taksilla. He olivat olleet saariristeilyllä ja meinanneet myöhästyä lennolta, sillä olikohan peräti kolme tuntia ollut laiva myöhässä. Kyllä kentälläkin näkyi lakkovaikutuksia, sillä kuten lentokapteeni ilmoittikin, oli lennonjohto hidastanut lähtöä. Meitä ei hidastelu nyt haitannut, sillä joutuismme viettämään Helsingissä yön Oulun lentoa odotellessa. Onneksi sain nukuttua molemmilla lennoilla. Kukaan ei potkinut penkkiä, kukaan lapsi ei itkenyt korvan juuressa eikä aikuisissakaan ollut ketään juhlatuulella.

Oltiin matkaan tyytyväisiä. Kreikassa oltiin ennenkin käyty, mutta vain monilla saarilla. Nyt ensimmäisen kerran oltiin käyty mantereella. Ateena on hyvä kohde, jos historia kiinnostaa. Plaka, kukkulat ja muut historialliset kohteet ovat näkemisen arvoisia, mutta muuten kaupunki on tavallisen tylsä.

Plakan viehättävät kadut

Zeuksen temppeli

Jussi ja seireeni

Teksti: Kaarina Kaukoranta Kuvat: Juhani Kaukoranta ja Kaarina Kaukoranta

Matkapäiväkirjat